OIKEUTTA KURHELAN PERHEELLE

Tuomas Pellonperä
Hei kaikille!

Tämä kirjoitus on kerrassaan järkyttävä.

Lupasin eräälle äidille, että kirjoitan hänen omasta taistelustaan lapsensa turvallisen elinympäristön puolesta. Tässä lyhyessä tekstissä korostuu se, miten erilaisesti asioihin suhtaudutaan eri sosiaalitoimissa. Toiset ovat mukana selkeästi sydämellään ja äidin puolella, kun taas toiset eivät mielestäni ajattele nyt lainkaan sitä kuuluisaa lapsen etua. Lukekaa teksti niin ymmärrätte miksi.

Ennen kirjoitusta kerron vielä, että tarinassa esiintyvät nimet ja paikkakunnat on muutettu. Kerron myös, että olen nähnyt tähän asiaan liittyen äidin sanoja tukevia todisteita.

Sara on nuori äiti, joka asuu rovaniemellä. Hänen lapsensa asuu isän kanssa toisella paikkakunnalla.
Heillä on tulossa noin kuukauden päästä asiasta oikeudenkäynti. Siinä Sara hakee lapsensa asumista luokseen. Hän on valtavan huolissaan oman lapsensa elinympäristöstä ja siitä, että millaisessa vaarassa tuo pieni ihminen on jatkuvasti asuessaan isänsä luona.

Sara kertoi, että isä on saanut esimerkiksi pahoinpitelystä tuomion. Hän pahoinpitelee myös nykyistä puolisoaan ja on luonteeltaan arvaamaton. Sara oli aikoinaan, kun lapsi isälleen meni, luottanut, että isä huolehtisi lapsesta niinkuin isän kuuluukin. Sara kertoo, että se oli hänen elämänsä suurin virhe.

Jonkin aikaa sitten hänelle selvisi, että isä oli jäänyt kiinni huumeiden käytöstä. Suonensisäisten. Hänelle selvisi myös, että isä oli yrittänyt itsemurhaa. Siinä samalla isä oli kertonut tappavansa koko perheen. Myös Saran lapsen. Tämä kaikki luki siinä asiakirjassa, jonka äiti minulle näytti. Isän taloa ovat muunmuassa poliisit piirittäneet. Juurikin näistä uhista johtuen. Lapsi on ollut koko ajan tuolla paikanpäällä. Miettikää.

Muutama viikko sitten lapsi haettiin pois isältään. Isä oli silloin yrittänyt tappaa itsensä. Nyt kuitenkin lapsi on taas palautettu isälleen. Isän paikkakunnan sosiaalitoimi oli kertonut äidille, ettei heidän mielestään lapsi ole välittömässä vaarassa. Voitteko kuvitella? Lapsi siis ei ole välittömässä vaarassa, jos poliisi piirittää taloa, isä uhkaa tappaa perheensä. Isä käyttää amfetamiinia suonensisäisesti. Isä pahoinpitelee nykyistä puolisoaan. Tästä kaikesta on tieto viranomaisilla. Lapsen äidille näitä tietoja ei ole kerrottu silloin, kun nämä ovat tapahtuneet. Huumeista ja niiden käytöstä ei viranomaiset tehneet edes lastensuojeluilmoitusta. Tästä äiti on nostanut kanteen. Lapsen äiti on lapsensa huoltaja.

Kaikkien asiakirjojen mukaan isästä ja lapsesta ovat huolensa esittäneet Saran lisäksi myös poliisi, psykologi, sosiaalitoimi ja lääkäri. Siis äidin sosiaalitoimi, ei isän.
Äidin puolen sosiaalitoimi on todella huolissaan lapsesta. He yrittävät äitiä auttaa, jotta lapsi saataisiin heti äidille. Kiireellisen sijoituksen kriteerit ovat tässä täyttyneet ja ylittyneet jo aikoja sitten. Miten siis voi olla, että kaikkien viranomaisilmoitusten ja äidin puheita puolustavien lausuntojenkin jälkeen, isän sosiaalitoimi puoltaa lapsen palauttamista isälleen tuollaiseen ympäristöön?
En voi käsittää tätä asiaa mitenkään. Lasta ei voi enää enempää vaarantaa. Eihän tälläistä saa tapahtua tässä maassa? Mutta niin vain tapahtuu. Ikävä kyllä. Eerikan kuolemasta ei ole opittu yhtään mitään. Ilmeisesti vaaditaan lisää uhreja, jotta todellisiin toimiin ryhdytään. Toivon sydämeni pohjasta, että tämä pieni ja varmasti pelokas lapsi, säilyy tässä maailmassa siihen kuukauden päästä olevaan oikeudenkäyntiin asti ja jotta hän sen jälkeen pääsisi turvaan oman rakastavan ja huolehtivan äitinsä suojiin.
Voimme vain kuvitella äidin pelkoa ja tuskaa, joka hänen viesteistään minulle heijastuu. Voimme vain kuvitella, miten paljon sen pienen lapsen sydän itkee, kun joutuu olemaan peloissaan jatkuvasti. Voimme vain kuvitella, että miten kylmä on isän puolen sosiaalitoimi. Onneksi äidin puolella sosiaalitoimi ymmärtää ja auttaa. Olisipa samanlaisia ihmisiä myös isän puolella, jotka ajattelisivat sitä lasta.

Ainiin. Tämä isä oli myös lähettänyt omille työkavereilleen kuvia aseesta ja patruunoista. Poliisi ei tehnyt edes lastensuojeluilmoitusta, kun asia heille meni tietoon. Lakia rikottiin taas. Samaten, kuin huumepuolen lääkäri ei tehnyt lastensuojeluilmoitusta isän huumausaineiden käytöstä. Lakia rikottiin taas. Kuka ajattelee pientä viatonta lasta tämän kaiken keskellä? Miksi asioihin ei puututa ja välitetä? Miksi joukossamme on viranomaisia, jotka eivät tee työtään?

Sara on syystäkin turhautunut. Hän pelkää ja hän itkee lapsensa puolesta. Yhdyn noihin kyyneliin, kun kirjoitan tätä tarinaa. Sydäntäni kalvaa pelko tuon pienen ihmisen puolesta, jonka isän puolen sosiaalitoimi nyt vaarantaa rikkomalla kaikkia mahdollisia lastensuojelulain pykäliä.

Sydän itkee, mutta toivo elää.

Kiitos kun luitte.

Lisäys: Äidille on siis tehty olosuhdeselvitys, joka puoltaa lapsen asumista hänen kanssaan. Äidillä ei myöskään ole minkäänlaisia tahroja ls-papereissa eikä rikosrekisteriä.