Älä tue Autismi- ja Aspergerliittoa!

Käsittääkseni aspergerin diagnostisissa kriteereissä on (kuten monissa muissa psykiatrian diagnooseissa): häiriö aiheuttaa merkittävää haittaa joko sosiaalisessa tai ammatillisessa suoriutumisessa. Eli toisinsanoen, aspergeria ei voida diagnosoida, ellei merkittävän haitan vaatimus täyty. Kun on kyseessä henkilö, jolla on neuropsykiatristen ongelmiensa vuoksi merkittäviä vaikeuksia joko ammatillisessa suoriutumisessa tai sosiaalisissa suhteissa, on varsin kohtuullista, että myös hän olisi oikeutettu tarvitsemiinsa tukitoimiin esim. vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun. Ongelmana on pikemminkin, että kunnat tulkitsevat vammaispalvelulakia fyysisten vammojen kautta, jolloin autismi, asperger, skitsofrenia, kehitysvamma jne eivät ole kuntien (vammaispalveluiden) mielestä samalla tavoin palveluihin oikeuttavia kuin esim. alaraajojen toimimattomuus. Toki asianmukaisen ja tavoitteelisen pitkäaikaisen kuntoutuksen myötä asperger-henkilö voi kuntoutua siten, etteivät diagnostiset kriteerit (esim. merkittävä haitta ammatillisessa tai sosiaalisessa suoriutumisessa) enää täyty. Herää kysymys, pitäisikö tautiluokituksessa olla erillinen diagnoosi "kuntoutunut aspergerista" tai sopisiko tällöin diagnoosi asperger-piirteet. Sillä eihän henkilöllä tuolloin enää ole varsinaista aspergerin syndroomaa, koska diagnostiset kriteerit eivät täyty, eikä siis mielekkyyttä pitää aspergeria enää diagnoosinaan. Kuitenkin toivoisi, että merkittävästi kuntoutunut asperger henkilö ymmärtäisi, mikä merkitys kaikilla hänen saamillaan kuntoutus- ja tukitoimilla on hänelle ollut. Ystävällisin terveisin asperger-lapsen (diagnoosi on) asperger-äiti (ei diagnoosia).