Älä tue Autismi- ja Aspergerliittoa!

#14: Tarja Lundin - Re: Palveluita niitä tarvitseville

"Etkö juuri harmitellut sitä, että AS-diagnoosilla ei saa palveluja. On hyvin yleinen harhaluulo, että aspergerhenkilö ei ymmärtäisi kaksoisviestintää."

Itse en taida ymmärtää kaksoisviestintää, mitä sillä sitten tarkoitatkin. Kuntoutus ja palvelut ovat mielestäni aivan eri asioita. Kuntoutusta on esim. erityisluokka koulussa, erityispaikka päiväkodissa, erityispaikka iltapäiväkerhossa, toimintaterapia, puheterapia, sosiaalisten taitojen ryhmäkuntoutus, sopeutumisvalmennuskurssi sekä yksilölliset kuntoutusjaksot. Kaikkia näitä lapseni on saanut vuosien varrella.

Palveluita olisivat mm. henkilökohtainen apu, vammaispalvelulain mukaiset taksikuljetukset, tukihenkilö. Näitä lapseni ei ole saanut.

On erittäin mielenkiintoista, että asperger-diagnoosilla voi saada korotetun vammaistuen KELA:sta ja vaikeavammaisten kuntoutukset (KELA), mutta vammaispalveluista ei mitään palveluita saa ainakaan lapselle. Kuten aspergeriin perehtyneenä varmaan tiedätkin, osa aspergereista tarvitsee aikuisenakin päivittäistä tukea esim. palveluasumista, ja osa selviää vähemmällä tuella esim. keskustelut mielenterveystoimistossa tai tukihenkilön avulla, toki osa selviää ilman mitään tukea, mutta tällöin herää kysymys siitä, onko diagnoosi enää ajankohtainen.

"On hyvin yleinen harhakäsitys, että aspergeri haluaisi muuttua, "olla kuin kaikki muut". On jokseenkin huvittavaa, että tämä harha tuli Suomessa laajempaan julkisuuteen ruotsalaisen aspergerkirjoittajan toimesta."

Käsitykseni mukaan monet aspergereista haluavat kuntoutusta, koska he joutuvat toistuviin ongelmiin ymmärtämättömyyttään ja/tai osaamattomuuttaan tulkita sosiaalisia tilanteita ja viestejä oikein esim. ongelmat koulussa, opiskelussa, työpaikalla jne. Aspergerit haluavat oppia toimimaan mahdollisimman sujuvasti sosiaalisissa tilanteissa neurologisesti normaalien henkilöiden kanssa. Tähän on nykyisin olemassa kuntoutusta esim. aspergereille suunnattuja sosiaalisten taitojen harjoitusryhmiä, neuropsykologista kuntoutusta ja sopeutumisvalmennuskursseja. Kuntoutuksen päämääränä ei ole muuttaa persoonaa, vaan opettaa käytännön taitoja sosiaalisiin tilanteisiin ja arjen pulmiin, jolloin aspergerhenkilön sosiaalinen suoriutuminen kokonaisuudessaan paranee.

Ja mitä diagnosointiin tulee, peruslähtökohta on se kaikissa diagnooseissa, ettei mitään diagnosoida diagnoosin itsensä vuoksi. Kaikki diagnoosit ovat enemmän tai vähemmän etuusdiagnooseja eli niillä haetaan hoitoa (mukaanlukien lääkehoidot), kuntoutusta, yhteiskunnan tukea jne. Jokaiselle ihmiselle toki saataisiin diagnosoitua jokin F-diagnoosi, jos persoonaa tarpeeksi tutkittaisiin. Tässä ei kuitenkaan olisi mitään mielekkyyttä. Diagnoosit on tarkoitettu käytettäviksi tilanteisiin, jolloin tutkittavan henkilön tilanne poikkeaa niin merkittävästi yleisestä tilanteesta, että asiaan pitää jotenkin puuttua esim. lääkitys, hoito, sairasloma, kuntoutus, taloudellinen etuus... Olen keskustellut vuosien aikana useamman lastenneurologin, neuropsykologin ja lastenpsykiatrin kanssa aspergerin diagnostiikasta, enkä oikein usko, että kaikki nämä ammattilaiset olisivat käsitteneet asian väärin.