Uusi Ampuma-aselaki

Tällä hetkellä voimassaoleva laki, jota jo ainakin kaksi lain ylitse jyräävää, viralliseksi määriteltyä mutta lakiteknisesti lainvoimatonta ja jopa laitonta Ohjetta venyttää, kiinnittää aivan erityistä huomiota siihen, millainen ase ja millainen kaliiperi ja toimintatapa soveltuu mihinkin lajiin. Ohjeessa jopa yksilöidään tiettyjä, "erittäin pahoja, ei mihinkään soveltuvia" aseita, kuten .500S&W - kaliiperin revolveri ja mainitaan yleisesti, ettei yli .50 eli 12.7mm aseisiin tulisi myöntää lupia kuin erityisistä syistä ja tällöinkin määräaikaisiksi. Määräaikaperuste itsessään rikkoo omaisuudenturvaa. Toisaalla sitten käydään tarkasti läpi aseiden minimi- ja maksimipituudet. Aselain Yhtenäistämisohje on jopa suoraan sanottuna perverttinen yksilöityine kaliiperi- ja käyttötarkoituslistoineen, jotka varmasti on lähes tarkoitettu tulostettaviksi ja leikeltäviksi kivoiksi lappusiksi lupavirkailijan näppäimistön alle tai näytön reunoille, joista on helppo&hauska tarkastaa, soveltuuko haettava ase ja kaliiperi kyseiseen lajiin. Kun vertaillaan Suomen Kahta Tragediaa ulkomaisiin lukuisiin vastaaviin, huomataan, että tragedioita yhdistää vain yksi suuri tekijä: käytössä on ollut tuliase. Aseen tyyppi ja kaliiperi eivät korreloi vahinkojen kanssa, ja tämä kertoo, että jos henkilölle ylipäätään voidaan luovuttaa minkäänlaista asetta, ei ole mahdollisen sekoamisen kannalta suotuisampaa, onko käytössä pienoispistooli vai pistooli vai peräti kivääri.

Laki taikka AYO-ohje EIVÄT kuitenkaan kiinnitä mainittavasti huomiota siihen, millainen henkilön varsinaisesti tulisi olla, jotta hän soveltuisi hallussapitämään aseita eikä henkilölle aseteta vaatimusta todistaa terveydentilaansa luotettavasti ja laajalti kuin silloin, jos on erityistä syytä epäillä terveydentilaa. Nyt asiaan ollaan herätty, mutta etenkin aiemmin oli lähes yhdentekevää, millainen kaveri tiskin ääressä seisoi lupahakemus ja 32 euroa kädessään. Omakohtaisesti olen saanut luvat poliisilaitokselta kahden vuoden kuluessa "juoksemalla" ilman minkäänlaista lupapaperia ja ampumapäiväkirjaa enempää kanssakäymistä luvista päättävän viranomaisen kanssa. Rehellisen ampumaharrastajan silmissä tämä käytäntö näyttää toki hyvältä, mutta me kaikki varmasti hakkaisimme paniikkinappulaa voimiemme edestä, mikäli katsoisimme sivusta, kuinka Auvinen tai Saari lunastaisivat lupansa yhtä vähällä. Väärinkäytökset ovat siis vain odottaneet tapahtumistaan, ja nyt hyvin järkyttävällä tavalla alle vuoden aikavälillä on sattunut kaksi suuren luokan tragediaa, jotka vasta herättivät porsaanreikien olemassaoloon.

Lupakäytäntö vainoaa kunniallisia harrastajia mutta mahdollistaa mielenterveydellisistä ongelmista kärsivien luvansaannin. Ampumaharrastajien ja Terroristien* erotteleminen toisistaan on ensisijaisen tärkeää, ja Adressissa käsiteltävän ehdotuksen pohjalta vastaavia tapahtumia olisi mahdollista ehkäistä laillisten aseiden osalta lähes sataprosenttisen varmasti. Vähintään nelivaiheinen, erityisesti henkilöön keskittyvä lupaprosessi on omiaan paljastamaan ainakin yhden sellaisen tekijän kuten masennuksen ja/tai siihen määrätyn lääkityksen, jolla lupa voidaan jättää myöntämättä. Nykylain puitteissa tämän selvittäminen on mahdotonta ellei henkilö itse sitä tuo esille.

Tällä hetkellä lakia todellakin tulkitaan paikkakuntakohtaisesti. Olen ollut useamman kerran foorumilla todistamassa aseharrastajien kirjoituksia, jossa he kertovat vaihtaneensa kirjoille toiselle paikkakunnalle saadakseen tietynmallisen aseen.

Aselain muutos on välttämätön Meidän Kaikkien etujemme vuoksi. Nykyisen lain vuoksi psykopaatit saavat aseita joilla saavat toteuttaa omia terroritekojaan ja täysin sivulliset kärsivät jopa henkensä kaupalla, mutta samalla aseharrastajat kohtaavat rajoiteviidakon, jossa aseiden luonnollisia ominaisuuksia hyödyntämällä syyllistyy jopa törkeään ampuma-aserikokseen, mutta rikollisten silmissä aselaki on vain laki ja se määrittelee, mitä saa tehdä, ei sitä, mitä voi tehdä. Haulikko sahattaisiin joka tapauksessa, mikäli sillä aiotaan tehdä rikoksia, sanoi laki mitä hyvänsä.

Adressin ehdotus tarjoaa yhden ratkaisuvaihtoehdon, mutta vain aselain tiimoilta. Nuorten mielenterveystoimi, joka jonkin idioottimaisen päätöksen vuoksi supistettiin lähes olemattomiin 90-luvun laman aikoihin, on palautettava täysimääräisesti toimintaan(ja siitäkin on oma adressinsa; käykää ihmeessä allekirjoittamassa!). Kyse ei lopultakaan ole liian löysästä aselaista, vaan Nuorten Avun Puutteesta.

*(Vältän Terroristi-sanan käyttöä koska se on populistinen, mutta tässä sitä on pakko käyttää, sillä Auvista ja Saarta on tituleerattu Aseharrastajiksi. Aseharrastaja hankkii aseen ampuakseen sillä tarkkuutta, metsästääkseen riistaa tai keräilläkseen niitä kokoelmaansa. Terroristi hankkii helpoimmin saatavan ja suurinta tuhoa aiheuttavan välineen toteuttaakseen sillä omat fantasiansa. Auvinen ja Saari eivät olleet Ampumaharrastajia, vaan Terroristeja.)