ITSENÄISYYDEN, KANSANVALLAN, IHMISOIKEUKSIEN PUOLESTA

EU-OIKEUDEN VAIKUTUKSISTA JÄSENVALTIOSSA

"EU:n velvoittavan sekundäärioikeuden on komissio arvioinut vuoden 2002
lopussa olleen noin 14 500 säädöstä ja noin 97 000 virallisen lehden sivua."
(pääministeri Vanhasen vastauksesta 21.4.2006 kansanedustaja Mikko Kuopan
kirjalliseen kysymykseen 242/2006 vp)

Euroopan unionin jäsenvaltioita (ja siis myös Suomea) oikeudellisesti velvoittavan sekundäärioikeuden (= Euroopan unionin perussopimusten nojalla annetut säädökset) määrä vuoden 2006 lopussa on arvioitavissa noin 20.000:ksi. EU:n Virallisen lehden sivuissa mitaten tekstiä lienee noin 100.000 sivua. Tämän lisäksi on luonnollisesti otettava huomioon EU:n primäärioikeus eli Euroopan unionin perussopimukset. EU-oikeuden vaikutuksia jäsenvaltiossa arvioitaessa tulee ottaa huomioon lisäksi niin kutsuttu acquis communautaire. Tuolla käsitteellä viitataan EU:n säännöstöön (yhteisön säännöstö) eli yhteiset oikeudet ja velvollisuudet sisältävään oikeusperustaan, joka sitoo kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita yhteisesti.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä? Se tarkoittaa, että Euroopan unionin jäsenvaltio on oikeudellisesti sidottu ja velvoitettu erittäin laaja-alaiseen ja massiiviseen EU-oikeuteen, jonka olennaiset osat ovat Euroopan unionin (Euroopan yhteisö) (1) primäärioikeus ja (2) sekundäärioikeus sekä (3) acquis communautaire.

EU:n oikeudellisesti sitovan lainsäädännön lisäksi on joukko muita asiakirjoja, joiden vaikutukset ja oikeudellinen asema vaihtelevat. "Euroopan perustuslakisopimusta" valmisteltaessa on laskettu, että EU:lla on nykyisin käytössään viisitoista (15) erilaista lainsäädäntöinstrumenttia.

Miksi tätä EU-oikeuden vaikuttavuutta jäsenvaltioon on aiheellista korostaa? Sen vuoksi, että asiaa on Suomessa viimeaikaisessa EU-keskustelussa vähätelty - todennäköisesti poliittisista syistä ja viime kädessä kansalaisten rauhoittamiseksi. Tuorein Eurobarometri (syksy 2006) on nimittäin osoittanut, että Suomen kansalaisista selvä vähemmistö on EU:n liittovaltiollisen kehityksen kannalla (jota liittovaltiollista kehitystä vuonna 2004 allekirjoitettu ja Eduskuntamme joulukuussa 2006 - kansalaisia kuulematta - lopullisesti hyväksymä "Euroopan perustuslakisopimus" edustaa). (Ja muistanemme, että Ranska ja Alankomaat olivat jo sitä ennen ehtineet hylätä sanotun perustuslakisopimuksen.)

Jokaiselle lienee selvää, että "Euroopan perustuslakisopimus" olisi tullut hylätyksi myös Suomessa, mikäli asiasta olisi järjestetty kansanäänestys.

Primäärioikeutta on sekundäärioikeuteen verrattuna määrällisesti suhteellisen vähän, mutta sen merkitys yhteisön oikeuden perustana on keskeinen. Unionin perussopimuksia on tarkistettu Amsterdamin sopimuksella (SopS 54-55/1999), Nizzan sopimuksella (SopS 18-19/2003) ja uusien valtioiden liittymistä Euroopan unioniin koskevilla liittymissopimuksilla.

Euroopan unionin sekundäärilainsäädännöstä merkittävän osan muodostavat Euroopan yhteisössä eli niin kutsutun ensimmäisen (I) pilarin puitteissa annetut direktiivit, asetukset ja päätökset. Euroopan unionin yleiskertomuksissa esitettyjen lukujen mukaan vuosina 1998-2004 neuvosto ja Euroopan parlamentti sekä komissio ovat hyväksyneet vuosittain noin 1.400-1.800 asetusta, direktiiviä ja päätöstä eli yhteensä yli 11.000 säädöstä. Vuonna 2005 EU:n tasolla on hyväksytty yli 1.600 asetusta, direktiiviä ja päätöstä.

Vastaavasti kansallisella tasolla on hyväksytty vuosina 1998-2004 vuosittain noin 1.200-1.500 säädöstä, jotka on julkaistu Suomen säädöskokoelmassa. Vuonna 2005 on hyväksytty hieman alle 1.300 kansallista säädöstä. Osa kansallisista säädöksistä perustuu eri tavoin EU:n lainsäädäntöön.

Edellä mainittuihin lukuihin eivät sisälly niin kutsutun toisen (II) pilarin (yhteinen ulko- ja turvallispolitiikka) ja III pilarin (poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa) alalla hyväksytyt instrumentit. Neuvoston, parlamentin ja komission lisäksi säädösvaltaa on myös Euroopan keskuspankilla EY:n perustamissopimuksen 110 artiklan mukaisesti ja eräillä erillisvirastoilla niiden osalta annettujen säädösten mukaisesti.

Saksalainen kansanedustaja Johannes Singhammer sai 29.4.2005 alivaltiosihteeriltä Alfred Hartenbhachilta liittopäivien vastauksen kirjalliseen kysymykseensä. Sen mukaan vuosina 1998-2004 oli hyväksytty yhteensä 23.167 oikeudellista päätöstä, joilla oli oikeudellinen vaikutus liittotasavallassa. Niistä 18.917 (eli noin 80 prosenttia) oli hyväksytty EU-tasolla ja 4.250 kansallisella tasolla.
*
Selitykset:

(1) Sekundäärioikeutta ovat Euroopan unionin perussopimusten nojalla annetut säädökset.

(2) Acquis communautaire eli yhteisön säännöstö on yhteiset oikeudet ja velvollisuudet sisältävä oikeusperusta, joka sitoo kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita yhteisesti. Jatkuvasti kehittyvään acquis communautaire en kuuluu:

* perussopimusten sisältö, periaatteet ja poliittiset tavoitteet
* perussopimusten nojalla hyväksytty lainsäädäntö ja EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö
* unionin toimialalla hyväksytyt julistukset ja päätöslauselmat
* yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät asiakirjat
* oikeus- ja sisäasioita koskevat asiakirjat
* yhteisön tekemät kansainväliset sopimukset sekä jäsenvaltioiden unioniasioissa keskenään tekemät sopimukset.

Varsinaisen yhteisön oikeuden lisäksi acquis communautaire sisältää kaikki unionin toista ja kolmatta pilaria koskevat säädökset ja perussopimuksissa vahvistetut yhteiset tavoitteet. Unioni on sitoutunut säilyttämään acquis communautairen kokonaisuudessaan sekä kehittämään sitä edelleen.

Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden on hyväksyttävä acquis communautaire ennen kuin ne liittyvät unioniin. Poikkeukset acquis communautairen soveltamisesta ovat mahdollisia ainoastaan poikkeusoloissa, ja ne ovat laajuudeltaan rajoitettuja.

Integroituakseen unioniin ehdokasmaiden on siirrettävä acquis communautaire osaksi kansallista lainsäädäntöään ja sitä on sovellettava heti liittymisestä lähtien.
*