EI tuulivoimaloita Kaskisiin

Parhaillaan käydään Euvostoliiton ja USA:n välisiä vapaakauppaneuvotteluja. Keskeisimpiä ja tärkeimpiä neuvottelujen kohteita ovat mm. ulkomaisten investoijien oikeudet, tekijänoikeudet, standardit ja työntekijöiden tilapäinen maahanmuutto. Neuvottelut koskevat kaikkia toimialoja yksityisistä ja julkisista palveluista, tavaroihin, ruokaan raaka-aineisiin ja energiaan.  

Miten tämä muka koskettaa Suomea ja länsi-suomea? Tämä koskee energia-aspektin kautta tuulivoima- Suomea mitä keskeisimmin, johtuen alueellemme kaavailluista valtavista määristä tuulivoimaloita – energiaahan ei vastaavasti paljonkaan tuulivoimaloilla saa, mutta kalliita voimalaitoksia, joihin sijoittajat ovat sijoittaneet rahojaan kylläkin lukumääräisesti paljonkin. Sijoittajat siis luottavat siihen, että valtion subventiot toteutuvat eli veronmaksajat maksavat kiltisti ns. syöttötariffin muodossa, myös samalla itselleen tuplaantuvan sähkön kuluttajahinnan. Ei tarvinne odottaa pitkään, kun jälleen esim. sähköveroa tullaan korottamaan.

Uusi hallitus voi kuitenkin puuttua syöttötariffiin sitä leikkaamalla, tämä on enemmän kuin todennäköistä, sillä velkaantuneella Suomella ei ole varaa heittää kahta miljardia tuuleen. Tuulivoimatuotannon rakentaminen ja ylläpito, kun tunnetusti on erittäin kallista. Lisäksi kaikkialla Suomessa esiin tulleet melu,- ja muut ongelmat, jo rakennettujen jättilaitosten kautta, antavat tähän luontevan perääntymistien.

Vapaakauppasopimukseen liittyvä sijoittajansuoja/investointisuoja tulee mitä ilmeisimmin ottamaan suuren roolin tulevaisuudessa myös tuulivoimaan liittyen. Vapaakauppasopimus olisi Suomen tuho. Siihen sisällytetty sijoittajansuoja antaisi ulkomaisille sijoittajille oikeutuksen vaatia erittäin mittavia korvauksia menetetyistä tuotoista, tilanteessa, jossa esim. lapatuulivoimala ovat määrätty pysäytettäväksi, vaikkapa vain yöajaksi.

Kunta myöntää rakennusluvat. Mikäli kiinteistöverokiimainen kunta ylimielisesti ja puutteellisten selvitysten varassa antaa rakennusluvat voimaloille, jotka myöhemmin osoittautuvat sellaisiksi, jotka pitää pysäyttää ja joihin ei lähtökohtaisesti olisi edes saanut lupia myöntää, saanee kunta tässä tilanteessa myös sijoittajien lakimiehet kimppuunsa. Valtio varmuudella.

Sijoittajilla on oikeutuksensa katsoa ja uskoa, että kuntapäättäjät ovat tehneet päätökset viisaasti, huomioiden ja minimoiden mahdolliset riskikohteet pois ensiksi jo kaavaan halutuista voimalapaikoista ja vielä rakennuslupavaiheessa viimeistään. Tyhmä ei ole se, joka pyytää, vaan se, joka suostuu pyyntöön. Pyhäjoen kunnan päättäjät näyttivät jo esimerkkiä eivätkä hyväksy ainuttakaan voimalaa kahta kilometriä lähemmäs asutusta. Tämäkään ei sinänsä ole riittävä etäisyys isojen voimalakeskittymien tapauksessa, mutta haittavaikutus on jo tällöin pienentynyt.

Saksassa Vattenfall sai Hampurin kaupungilta ehdollisen rakennusluvan hiilivoimalalleen Elbe- joen varrelle. Alkoi rakentaminen. Rahaa paloi. Sittemmin Saksa kiristi ympäristölainsäädäntöään, jonka seurauksena Vattenfall katsoi joutuneensa tilanteeseen, jossa hiilivoimalatuotantoa ei taloudellisin järkevin perustein voitukaan toteuttaa. Seurauksena oli, että kyseinen sähköntuottaja vaati Hampurin kaupungilta sopimusrikkomuksesta korvausta 1,4 miljardia euroa.

Tuomo Kangas