HUOLI 2015

Psyykkisen sairauden vammauttamille pitäisi turvata samanlaiset oikeudet asumis- ja päiväpalveluihin ja virkistykseen kuin kehitysvammaisille parhaassa tapauksessa on järjestetty; on oma nykyaikainen asunto tarvittavine palveluineen ja mahdollisuus työ- tai muuhun päivätoimintaan. Kaikkia ei hyväkään hoito pysty parantaman. Vammaista tulisi kuulla hänen omissa asioissaan. Jatkuva sivuuttaminen johtaa vastarintaan ja väärin ymmärrykseen.  

Myös omaisen asema vaatisi selkeyttämisstä ja huomioon ottamista käytännön tasolla. 

Tietysti tärkeintä on, että oikea-aikaista oikeanlaista psykiatrista hoitoa on riittävästi saatavilla aina tarvittaessa niin että vältytään pysyvältä vammautumiselta ja raskaalta hoivatarpeelta ja mahdollisimman normaali elämä voisi jatkua sairastumisesta huolimatta.  Psykoosiin joutunut ei voi odottaa, ei hänen läheisensä, saati lapsi, jolla akuutti hätä. 

Perheenjäsenen sairastuessa lasten tilanteeseen ja selviytymiseen tulee suunnata erityishuomiota.   

Psykiatria on erityinen lääketieteen erikoisala siinä mielessä, että edelleenkin voimakas häpeän tunne saattaa leimata sekä sairastuneen että omaisen elämää, mikä osaltaan lisää sairauden aiheuttamaa kuormitusta.  Näille aloille hakeutuvillekin pitäisi olla erityinen soveltuvuuskoe, niin monipuolisesti henkisiä resursseja vaativaa työ on. Systeemit aika suljettuja, eikä tietoa ole saatavilla.

Lääkehoito ei saa jäädä ainoaksi hoitomuodoksi eikä sen seurantaa laiminlyödä. 

PSYKIATRIA TARVITSEE RIITTÄVÄSTI RESURSSEJA JA IHMISLÄHEISEN TYÖOTTEEN.