Työttömälle oikeusturvaa ja parempaa toimeentuloa

80-luvulla työttömyyskorvaukset olivat kokonaan vastikkeettomia, eli niiden varaan saattoi heittäytyä eikä viranomaisilla ollut mitään "kiristyskeinoja" työttömän töihin saamiseksi. Työttömyysaste oli kuitenkin prosentin luokkaa, ja työttöminä oli muutamankymmentä tuhatta henkilöä.

Nyt työttömyyskorvaukset ovat kaikkinensa vastikkeellisia, jopa niin pitkälle, että käytännössä alle 25-vuotiaita ei ole työmarkkinatuen varassa, vaan he saavat toimeentulotukea. Sitäkin voidaan alentaa tarvittaessa toistuvasti 2kk kerrallaan jopa 40%, jos henkilö ei suostu menemään palkattomiin pakkotöihin tuottamaan voittoa kunnan pajan alihakintafirmalle. Työttömiä on silti puolisen miljoonaa.

Työttömyyttä vähennetään parhaiten tarjoamalla töitä.

Itse ajattelen minimitasoisen työttömyyskorvauksen enemmänkin yhteiskunnallisena sosiaalivakuutuksena, jolloin työttömäksi joutuvilla ihmisillä ei ole pakotetta ryhtyä tekemään mitä tahansa, esim. rikoksia elääkseen. Vankeinhoito maksaa RiSe:n viimeisimmän selvityksen mukaan keskimäärin 78 600 euroa vuodessa.

Toimeentulotuen perusosan alentamisesta syntyvä 100-200 euron kuukausittainen säästö saattaa siis pahimmassa tapauksessa johtaa esim. kuukauden sakkovankeuteen, eli yli 6000 euron vankeinhoitokuluihin, jonka lisäksi päälle tulevat turvallisuus- ja oikeusviranomaisten kulut, luultavasti toinen mokoma, sillä henkilöä vastaan on käytävä oikeudenkäynti muuntorangaistuksen toimeenpanemiseksi, jolloin sille parin euron nakkipaketille voi tulla äkkiä hintaa 20 000 euroa.

Työttömyyskorvaus täytyy myös erottaa tiukasti palkasta. Jos työttömyyskorvaus on miltään osin vastikkeellinen, sitä on silloin kutsuttava palkaksi. Helppo ratkaisu olisi muuttaa kaikki "kuntoutus"toimenpiteet vapaaehtoisiksi - osallistujia niihin olisi kuulemani mukaan muutenkin riittävästi. Nyt ne sen sijaan ovat rangaistusmenetelmiä, joilla saadaan putsattua työttömyystilastoja, poistettua kuntien maksuosuus korvauksista, ja "jämäköitettyä" työttömän elämää.