Työttömälle oikeusturvaa ja parempaa toimeentuloa

Kun valmistuin korkeakoulusta suoraan työvoimakortistoon, selvisin mielikuvituksella ja positiivisella asenteella. Jo opiskeluaikanani olin onneksi välttänyt ottamasta opintolainaa, vaikka muut niin kannustivat minua siihen ja kun päätin vuokrata asunnon vain parin kuukauden sopimuksella, sisareni oli kauhuissaan. Ja sitten vasta olikin kun vuokrasin sen jälkeen uuden asunnon 2 kk vuokran mittaisen vakuudella ja kalliilla vuokralla. edellisen asunnon vuokra- ajan eräännyttyä. Lopulta pääsin opiskelemaan uudestaan toiseen ammattiin ja sain työtä tuottavan tutkinnon. Ensin rahoitin mielikuvituksella ja sisukkuudella opiskelun aikaisen asumiseni,  ja sitten minut napattiin suoraan valmistuttuani. Ja nyt vakituisessa työsuhteessa. En olisi tässä pisteessa, jos olisin pitänyt vain hauskaa opintojeni aikana. Olisin vieläkin työvoimakortistossa. Olin koko elämäni ajan säästänyt rahaa ja iloinnut joka sentistä, jonka olen laittanut talteen.

Yhtään en ole saanut tukea valtiolta, jos opintorahaa ja asumistukea ja työmarkkinatukea ei lasketa. Vain Vuokra n. 700 - opintora 400 + as lisä 200 euroa eli 100 euroa joka kuukausi miinukselle, enkä ottanut opintolainaa. Näin opintojeni ajan. Työttömänä ollessani meni noin 200 euroa vuokran jälkeen plussalle. Määrät suuntaaantavia kun en enää oikein muista ja se oli sitä aikaa. Näin sitten elin muutaman vuoden. Minulla oli muutama keikkatyö sivussa. Niistä sai korkeintaan n. 200 - 500 euroa vuodessa, ainakin aluksi. Vuokra oli kallis, mutta minun oli asuttava jossain. Olisin tietysti jossain välissä saanut opiskelija- asunnon, mutta kun niistä on luovuttava opintojen jälkeen ja olen sen ikäinen, että pitää olla jo oma asunto. Olin jo siihen mennessä asunut vanhempieni luona jonkin aikaa valmistuttuani korkeakoulusta ja jäädessäni työttömäksi. En halunnut samaa kuviota uudestaan. Nyt onneksi kokopäivätyö ja jonkinlainen palkka. Olen elänyt aivan liian tiukalla, enkä koe yhteiskunnan kannustaneen minua työn etsimisessä. Päinvastoin. Olen kohdannut ennakkoluuloja, koska olen joutunut pitämään monta vuotta vanhoja vaatteita, koska ei ole varaa uusiin, jostain on säästettävä. Ja koen että suomalaisessa yhteiskunnassa ei auteta muita suomalaisia, joska on sellaiset ennakkoluulot, että nämä ihmiset jotenkin valitsevat työttömyyden. On totta, että kyllä työtä haluava työtä löytää, mutta milla ehdoilla. Raadoin itsenä tähän pisteeseen. Minulla on kaikki mitä olla pitää, mutta en suosittele sitä kenellekään.