IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Välkkyi ennen järvet hyvät, oli silloin järvet syvät.        Kelpas lasten uiskennella, aikuistenkin käyskennellä.   Tuli sitten aika uus tehokkuutta yhteiskunta huus.        Oli tultu uuteen tahtiin Valtion ja Vapon mahtiin.         Ojat suolle tehtiin, sekä mehtiin. Lannoitetta sinne lykättiin, koska kasvun alkavan näin tykättiin.              Valui silloin virtanansa suonist suolta, pääsi paha puroihin. Ei pidätellyt rahka suon, vaan jätti jäljel mutavuon.   Laski vesi järvist keväisin. Suotkin suuret kuivatteli. tuli silloin suolle kato, meni koko marjasato. Ennen mökin akka karpalon ja lakan nosti, sillä perheellensä ruokaa osti. Surkealta tulevaisuus näytti, odotus vain vatsan täytti.  Alkoi silloin maalta pako, turpeen myötä nostettu ol viimeinenkin hako.  Tulvat huuhtoi suolta mudan pintaa, laskien rannanomistajan tontin hintaa.  Kasvoi ruoho järvis, niin kuin pellon viljaa. Suri rannan omistaja hiljaa. Roiskui rapa  rannoillamme, lasten ahteritkin täytti., likaiselta kaikki näytti. Apua ei mistään saanut, oli laki oikeuden tuon Vapolle näin taannut, pilaamahan pienet purot, täyttämähän järven lahet. Samealta muukin näytti, näin kun Vapo oikeuttaan käytti.   Koittaisko viel aika uus ja saatais laki uus. Arvot uudet kunniaan. Tehokkuus jo muille joutaa, tahdomme viel järvissämme soutaa. Jos tää jatkuu, museollta viimeinen järvemme näyttää, liete senkin täyttää.