Vetoomus Keuruun keskustassa sijaitsevan Seiponharjun puolesta

#33: Turistit äänestävät jaloillaan - Re: Re:

Maire Pesosen kirjoittama artikkeli Suur-Keuruussa 1970 n:o 57 sivu 3

Miten on ymmärrettävä, että nyt tahdotaan hävittää se mitä aikaisemmat ovat ymmärtäneet säilyttää? Onko meidän pakko kärsiä taitamattomista päättäjistä? Keuruun silloinen kunta on itse pyytänyt maisema-arkkitehti Leena Iisakkilalta maisema-arvion. Silloiset päättäjät eivät muuttaneet saamaansa arviota. Millä perusteella arvio aiotaan nyt kumota?

Ovatko meidän nykyiset päättäjät varustettu paremmilla tai vähintäänkin yhtä humaanilla ja luontoarvot säilyttävällä sivistyksellä kuin päättäjät/suojelijat 1970? Epäilen viisautta!

Kyllä pitäisi olla, koska luonnonsuojelun alueella kehitys on koko ajan nopeaa luonnon hyvinvoinnin ja asuinympäristön eduksi.

Elävätkö päättäjämme tiedottomuuden tilassa ympäristön vaikutuksesta kaikkeen ympäröivään luontoon?

Seuraava epäily on osunut oikeaan jo neljä kymmentä vuotta sitten, jos nykyisten päättäjien tekemä päätös on hävitys säilyttämisen sijasta. Siinä tapauksessa kaupungintalolta ja Kippavuoren päältä on turha etsiä viisaita miehiä, sekä naisia.

Lainaus SK 1970:

"MIKÄ LIENEE Seiponharjun kohtalo tulevaisuudessa? Ollaanko Keuruulla tarpeeksi viisaita, että otettaisiin todella huomioon mitä asiantuntija on harjusta sanonut? Ollaanko valmiit säilyttämään kaunis harju ja sen vahvat männyt? Saavatko ihmiset pitää puistonsa, vai täytyykö heidän lähteä etsimään puistoja kaukaa taajaman ulkopuolelta? Eihän luonnonsuojelu ole vain näennäistä?!"

Suur-Keuruu 1970 n:o 57 sivu 3.

Lainaus suoraan tekstistä!

SEIPONHARJU – MULTAA VAI KULTAA?

motto ”Kauniin taajaman edellytys on kaunis luonto. Sen säilyttämiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan jatkuvaa ja suunnitelmallista hoitoa.”

”Seipon hössöt”

VIIME VUOSISADALLA oli Seiponharjulla vielä Mäkisen mäkitupa. Nyt paikka kuuluu Keuruun kirkonkylän keskustaan ja on kilpailun ja luonnonsuojelun kohteena. Ajat muuttuvat ja Seippo muuttuu. Sen historiaa ei varmaan monikaan tunne. Tämän vuosisadan vaihteessa mäkitupaa suurensi sähköttäjä Onni Sievo. Vieläkin asumus kasvoi, kun 1910 (ehkä jo enemmin) kansak.tarkastaja K.Vaulo rakensi pari huonetta lisää. Rakennus oli nyt jo niin suuri, että pienin laajennuksin siitä saattoi saada vaikkapa lepokodin. Vuonna 1919 sellaisen perustivatkin rouva Sanni Bergroth ja sairaanhoitaja Aini Vaula. Lepokodin nimeksi tuli ”Seippo”. Rakennusta oli vielä muokattu, mm: yläkerta rakennettiin.

Huonekalut Seippoon valmisti puuseppä Isma Ruotsalainen, jonka verstas sijaitsi silloin ns. Pikku-Seipossa. Rouva Iina Ruotsalainen kertoo tuosta ajasta mm.: -Isma-vainaa oli ostanut ensin nykyisen Osuuskaupan talousrakennuksen paikalta talon, jossa hänellä oli kolme huonetta ja verstas, pakari kuului Mäkisen Urholle… Sitten Isma myi talon ja tontin Osuuskaupalle. Myöhemmin verstas siirrettiin Pikku-Seippoon. Rouva Bergroth tilasi sitten lepokotiinsa huonekalut Isman verstaalta. – Muistaakseni lepokoti toimi Seipossa nelisen vuotta, rouva Bergroth ja sairaanhoitaja Vaula myivät paikan sitten jollekin toiselle, muistaakseni apteekinrouva Skogsterille – en muista nimeä tarkkaan. Tuolta ajalta on kansan suussa säilynyt hauska sanonta ”Seipon hössöt, Kuuselan hullut ja täyshoitolan mielpuolet”. – Ennen viime sotia lepokodin tilalle tuli matkustajakoti. Seipon osti muistaakseni jo silloin Hannes Mäkinen, joka nyt on jo kuollut hänkin. Rouva Mäenpää myi sitten Seipon Rakennusliike Kaartiselle, kertoi rouva Ruotsalainen.

Ennen kuin Rakennusliike Kaartinen osti Seipon, suunniteltiin paikalle jonkinlaista kerrostaloa, mutta tämä hanke ei toteutunut. Rakennuslupaa ei myönnetty. Silloin käytiin asiasta keskustelua, jossa todettiin Seiponharjun olevan aivan liian ahdas jollekin isolle rakennukselle. Lisäksi haluttiin suojella harvinaista puistoaluetta.

Rakennusliike Kaartisen suunnitelmista ei ole tietoa. Liikkeen hankkeista ei johtaja Kaartinen paljastanut muuta kuin, että paikkaa tullaan käyttämään matkailun hyväksi. Suunnitelmista on vain huhuja liikkeellä ja niistä ei siis voi puhua enempää. – Itse Seipon rakennus on viime aikoina toiminut työmaa-asuntolana.

Luonnonsuojelukohde

Keuruun kunnan palkkaama maisema-arkkitehti Leena Iisakkila on antanut maisema-analyysissään myös lausunnon Seiponharjusta. Osa lausunnosta sisältyy ”Keuruu tänään – entä huomenna” –väliraporttiin. Siinä on lueteltu maisemallisia kohteita ja Seiponharju ja –niemi mainitaan kohdassa, jonka otsikkona on ”Maisemallisesti erittäin arvokkaat kohteet”. -Kesäkuussa julkaistiin tässä lehdessä yhteenvetoa tehdystä maisema-analyysistä, ja siinä sanotaan näin: ”Seipon harju ja niemi. Keuruulle ominaisten harjumuodostumien ehyin ja tällä hetkellä arvokkain osa. Maaston ja puuston yhteisesti muodostama kirkonkylän keskustan kohokohta. Puut ovat erittäin vanhoja ja kauniita, kestävät vielä kauan, ellei niiden kasvuolosuhteita muuteta. Seipon talon takana harjun rikkoo muutamat omakotitalot, mutta puusto on edelleen pisteettäisenä erittäin arvokasta, Keuruulle ominaista männikköä. Mäki-Matin varastoalue pulmallinen.”

Maisema-arkkitehti Iisakkila on tällä hetkellä Helsingissä ja siis vaikeasti tavoitettavissa, joten hänen tuoretta suullista lausuntoaan ei tähän kirjoitukseen enää saanut. Keuruulla arkkitehti Iisakkilan sihteerinä toimi hum.kand. Timo Rättö ja hän toisti sen mitä Leena Iisakkila edellisen lisäksi on Seiponharjusta vielä on sanonut: mm. että harju on oikea ”helmi”, sillä on erittäin kauniit muodot ja vahva puusto; alue kuuluu ehdottomasti suojeltaviin luonnonkohteisiin! Jos paikalle rakennettaisiin jotakin, harjun kuperuus kärsisi ja menisi pilalle; lisäksi tällaisen harjun pohjavesisuhteet ovat erittäin arat ja saataisi olla, että rakennuksen perustuksia kaivettaessa pohjavesi putoaisi niin alas, että männyt eivät saisi vettä ja kuolisivat kuivuuteen. Ja se taas olisi korvaamaton vahinko. Näin siis asiantuntija, helsinkiläinen maisema-arkkitehti Leena Iisakkila.

Ilmeisesti kunnanvaltuusto on periaatteessa samaa mieltä, koskapa ei ole tehnyt huomautuksia Leena Iisakkilan tekemiin analyyseihin. Varmasti useimmat keuruulaiset ovatkin sitä mieltä, että Seiponharju on kaunis ja säilyttämisen arvoinen alue. Luonnonpuistot asutustaajamien keskelläkin ovat tärkeitä. Seiponharju on kirkonkyläläisten oma puisto, jossa voi nauttia luonnonrauhasta lähtemällä kävelylle rantatielle, joka on tasoitettu kulkemaan harjun Tarhianpuoleista rantaa aina Kantolantielle saakka. ”Keuruu tänään – entä huomenna” –raportissa sanotaankin, että ”Kirkonkylän asukkaiden tulee voida nauttia rannoista ja vedestä monin eri tavoin” – tämä mahdollisuus on siis vielä olemassa. (Toisin kaikki, varsinkaan turistit, eivät tiedä rantatien olemassaolosta. Onkin kuulunut toivomuksia, että asetettaisiin sen molempiin päihin jonkinlainen opastin.) Ihmiset, käyttäkää siis mahdollisuuksia hyväksenne ja nauttikaa luonnosta, mutta muistakaa, että tuo rantatie on kävelytie – ei mopotie!

MIKÄ LIENEE Seiponharjun kohtalo tulevaisuudessa? Ollaanko Keuruulla tarpeeksi viisaita, että otettaisiin todella huomioon mitä asiantuntija on harjusta sanonut? Ollaanko valmiit säilyttämään kaunis harju ja sen vahvat männyt? Saavatko ihmiset pitää puistonsa, vai täytyykö heidän lähteä etsimään puistoja kaukaa taajaman ulkopuolelta? Eihän luonnonsuojelu ole vain näennäistä?!

Maire Pesonen