Alas karenssit, alas pakkotyö!

Pakolliseen työharjoitteluun, työelämävalmennukseen, työnhakusuunnitelman tekoon osallistumiseen, kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluun kiristäminen työttömyysturvan menetyksellä on selvästi kielletty kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, mutta myös Suomen perustuslakia tämä käytäntö onnistuu rikkomaan. Pakkoyhteistyö on tuttua fasistisista järjestelmistä.

Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksen - kyllä, Suomi on allekirjoittanut sen - 4. artikkeli kieltää yksiselitteisesti kyseisen kaltaisen pakkotyön. Euroopan ihmisoikeussopimuksen neljännen artiklan toisessa pykälässä Orjuuden ja pakkotyön kielto, kohdassa kaksi sanotaan, että ”Ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä tai muuta pakollista työtä.”

Pakkotyökielto on kääntynyt päälaelleen, jolloin työttömien pakkotyöhön suuntautuneista toimenpiteistä on tehty osa normaalia elämää ja yhteiskunnan ylläpitävä voima, jonka vastustajia syyllistetään ja riistetään entistä ankarammin. Erityisesti alle 25-vuotiaita syytetään “kansalaisvelvoitteidensa” rikkomisesta. Pakolliset määräaikaishaastattelut ja julkeat keskustelunavaukset oikeiston taholta sosiaaliturvan ehdollistamisesta ovat nykyistä Suomen arkea.

Ensin aloitettiin työttömien pakkokoulutukset 1997, ja vuoden 2001 syksystä alkaen pakkotyöt. Pakkotyöllä on nätti nimikin. Sitä kutsutaan “kuntoutukseksi”. Motivaation, ja yhteiskuntajärjestelmän, ylläpitämiseksi lienee seuraava askel luoda työleirejä tuotantosektoreiksi. Itsepäiset Suomalaiset saisivat kaipaamaansa työtä, ilman työnantajalle koituvia taloudellisia liikarasituksia.

Työttömien syyllistäminen, simputtaminen, keinotekoinen työttömyysturvan piiristä poistaminen ja etuuksien katkaisulla uhkailu ovat ihmisoikeusrikoksia. Pakollisuuden on lisäksi osoitettu olevan tehoton keino ilmoitettuun tavoitteeseen, ihmisten aktivointiin työnhaussa ja ammattitaidon parantamiseen.

Kuntottavan työllistämisen perustelu, syrjäytymisen ehkäiseminen, on valheellinen.  Työsopimuslain ulkopuolelle alistetut saavat loppuiäkseen leiman, joka varmistaa työttömän lopullisen syrjäytymisen. Koska heidän osallisuutensa tuotannon tuloksista ei perustu tuotantoon osallistumiseen, vaan ihmisarvoa loukkaavaan sosiaalipoliittiseen tulosiirtoon, työtön syrjäytyy sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Se että kuntoutettavilla on toisensa, on sekä sosiologiselta että psykologiselta kannalta katsoen laiha lohtu.

"Alas karenssi - alas pakkotyö!" on ihmisoikeustaistelun jatkumoa, joka edeltää palkkaorjuuden vastaisen kamppailun kiihtymistä. Adressien tekoa paikkakunnilla esimerkiksi yhdistysten sisällä voi lämpimästi suositella. Eduskunnan tulee poistaa rikollinen ehdollisuus, joka on ennestään pahentunut. Lippu korkealla!