Adressi Tasa-arvoista avioliittolakia vastaan!

Eduskunta hylkäsi 17.2.2017 äänin 120—48 kansalaisaloitteen avioliiton säilyttämisestä aidosti tasa-arvoisena, miehen ja naisen välisenä liittona ja sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta. Kiitos tästä kuuluu niille 120 kansanedustajalle, jotka äänestivät aloitteen hylkäämisen puolesta ja 48 aloitetta kannattanutta kansanedustajaa ansaitsee moitteet. Kun avioliittolaki on muutettu sukupuolineutraaliksi vuonna 2014, miksi päätös olisi nyt pitänyt kumota?

Aloitteen merkillepantavin piirre oli sen röyhkeys. Sen pääasiallinen tarkoitus oli olla vasta-aloite eduskunnassa joulukuussa 2014 hyväksytylle kansalaisaloitteelle, jolla avioliittolaki muutettiin sukupuolineutraaliksi. Kun tätä aloitetta käsiteltiin eduskunnassa, myös sen vastustajilla oli mahdollisuus esittää omat näkökantansa ja lakivaliokunta kuuli useita asiantuntijoita. Lakivaliokuntahan hylkäsi aloitteen, mutta eduskunnan lopulliseksi kannaksi tuli kuitenkin se, että aloite hyväksyttiin.

Sukupuolineutraalia avioliittoa kannattaneen aloitteen vastustajat vetosivat siihen, että ”eduskunta laiminlöi selvityksen siitä, mitkä olisivat lakimuutoksen vaikutukset lapsen perusoikeuksien näkökulmasta” (HS 8.9.2016). Puheet lasten oikeudesta sekä isään että äitiin ovat kestämättömiä, sillä tällöin olisi otettava kantaa myös yksinhuoltajaperheisiin. Pitäisikö ne kieltää? Tähän ei ole koskaan saatu vastausta, ehkäpä siksi, että kysymykseen vastaaminen paljastaisi oman logiikan puutteen. Myöskään puheet suvun jatkamisesta avioliiton tarkoituksena eivät kestä lähempää tarkastelua: miten lapsettomuudesta kärsivät (hetero)avioparit? Pitäisikö heidät määrätä hedelmöityshoitoihin, kenties vastoin tahtoaan? Entä vapaaehtoisesti lapsettomana pysyttelevät avioparit? Voidaanko sellaista avioliittoa pitää aitona, vaikka sen ovatkin solmineet mies ja nainen?

Vasta-aloitteessa todettiin myös, että ”Samaa sukupuolta olevien parien oikeudet on huomioitu riittävällä tavalla parisuhdelaissa.” Tämä kuulostaa lähinnä huvittavalta ja ennen kaikkea epäuskottavalta. Ei liene epäilystäkään siitä, etteivätkö kaikki tämän vasta-aloitteen kannattajat aikoinaan vastustaneet parisuhdelakia. Kiihkouskovaisten parisuhdelain eduskuntakäsittelyn aikana järjestämä polvirukousaktio eduskuntatalon portailla on hyvässä muistissa. Oliko nyt kyseessä muka jonkinlainen myönnytys tai kädenojennus, että samaa sukupuolta olevat voivat sittenkin solmia yhteiskunnan tunnustaman virallisen parisuhteen, mitä kiihkouskovaiset aikaisemmin jyrkästi vastustivat, kunhan se ei ole avioliitto?

Jos vasta-aloitteen tekijöiden metodia, vasta-aloitetta, sovellettaisiin kaikkien lainsäädäntömuutosten yhteydessä, koko lainsäädäntöprosessi halvaantuisi, kun jokaista hyväksyttyä lainmuutosta seuraisi vastaäänestys, jossa äänestettäisiin kertaalleen hyväksytyn lainmuutoksen perumisesta. Myös nykyinen oikeus- ja työministeri Jari Lindström piti ongelmallisena sitä, että jo hyväksyttyjä kansalaisaloitteita pyritään kumoamaan vasta-aloitteilla. Eduskunnan perustuslakivaliokuntakin totesi 10.2.2017 antamassaan lausunnossa mm., että kansalaisaloitteen tarkoituksena oli tuoda uusia aiheita poliittiseen keskusteluun.

Vasta-aloitteen toinen outo piirre oli se, että sillä pyrittiin kumoamaan jo myönnettyjä oikeuksia. Tällainen ei ole tapana, ja voikin kysyä, miten tämän aloitteen laatijat suhtautuisivat siihen, että uskonnonvapaus pyrittäisiin kumoamaan.

Kuten eduskunnan lakivaliokunta totesi mietinnössään, sukupuolineutraalin avioliittolain ja siihen liittyvien lainmuutosten kumoaminen juuri ennen niiden voimaantuloa olisi ollut poukkoilevaa lainsäädäntötyötä.

Tämä kansalaisaloite oli eduskunnan arvovaltaa halventanut kiihkouskovaisten järjestämä kapina, joka osoitti syvää halveksuntaa demokratiaa ja sen käytäntöjä vastaan. Myös kansalaisaloiteinstituutio on saanut kolhun ja nyt on syytä tarkastella kansalaisaloitteen sääntöjä, jotta tällainen näytelmä ei enää pääse toistumaan.