Vetoomus am Sergein palauttamiseksi Valamon luostarin johtajaksi

Kanteluprosessi tarkoittaa sitä, että jokainen voi tarkistuttaa hallinnon ratkaisujen oikeellisuuden. Tämä on demokratian toteutumisen ydinaluetta. Kantelu ei tarkoita lähtökohtaisesti sitä, että kantelija olisi oikeassa. Mutta kantelu merkitsee demokratian uskottavaa elinvoimaisuutta.

Jos lähdetään siitä, että kirkon johto on virheetön ja jumalallisesti aina oikeaan osuva auktoriteetti ja jos kirkon jäsenet tähän sitoutuvat ja elävät luottamuksessa kirkon johdon virheettömyyteen ja parhaimpiin mahdollisiin tarkoitusperiin niin ei silloin synny kenellekään pyrkimystä tarkistuttaa tehtyjen päätösten oikeellisuutta.

Modernissa, vieläpä postmodernissa yhteiskunnassa, jota tieteellinen tieto ja ymmärrys valaisee ehdoton ihmisusko on vaikea asia. Siksi olisi käsittämätöntä, että jonkin kantelun tekijöitä tylytettäisiin. Tässä tarvittaisiin nyt yksinkertaisesti vuorovaikutustaitoja ja kykyä johtamiseen. Piispoilta esimerkiksi voisi kysyä minkälaisen johtamistaidon koulutuksen he ovat urallaan saaneet.

Kyky johtaa maallikoita ei synny tuosta vain vaan edellyttää syvällistä itsereflektiota, koulutusta, nyky-yhteiskunnan tuntemusta. Maallikot ehkä enimmältä osin tietävät mitä on nöyryys, mutta yhtä paljon he tahtovat kavahtaa nöyristelyä.

Luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko ovat yhteiskunnassamme poikkeuksellisessa valokeilassa. Yhteiskunta mekanismeineen haastaa niitä. Niitten on kyettävä välttämään lahkolaisuuden leima, niitten johdot ovat tietysti ylenmäärin rasitettuja haasteellisilla kysymyksillä.

Luterilaisen kirkon piirissä porttikieltokriisi aiheuttaisi tsunamimaisen mekkalan ja revittelyn.