Liputuspäivä kuolleiden lasten muistolle

#44: Sari - Re: Onhan meillä jo

Se on totta. Olen ihan samaa mieltä. Miksi pitäisi olla lapsensa menettäneille oma liputuspäivä?? Eikö meillä ole jo vainajien muistopäivä? Eikö me lapsemme menettäneet voida "surra" silloin samalla omaa vainajaamme...omaa lastamme, tai vaikka sitä puolisoa jos hän on se jonka joku on menettänyt???

Itseltäni kuoli poika nyt menneenä kesänä (2010) enkä mä ainakaan suremiseeni tarvitse mitään liputuspäivää ylipäänsä. Mä suren lastani jokapäivä, olkoon mikä päivä tahansa. Mä en ylipäänsä ymmärrä tätä liputus vimmaa muutenkaan. On vaikka minkälaista liputuspäivää nykyään. JOhan ne liputukset menettää merkityksensä tällä tavalla.

Oman lapsen menettäminen on pahin suru jonka vanhin voi kohdata, eikä sitä surua pysty ymmärtämään kukaan muu kuin se joka on sen kokenut. Lapsi on omaa lihaa ja verta, se on kuin sydän revittäisi rinnasta irti. Siitä toipuminen vie kauan...ellei koko loppu elämän. Siinä olen erimieltä että puolison menettäminen olisi se pahin...voihan se jollekin olla, en tiedä, kun en ole sitä kokenut. Mutta uuden puolison voi kuitenkin löytää...niinkuin moni on löytänytkin aika piankin puolison koleman jälkeen, mutta uutta lasta et voi sen menetetyn lapsen tilalle löytää :( Itse en soisi kellekkään tätä surua ja tuskaa, mutta voin silti surra lastani ilman liputuspäivää...ja siitähän tässä oli kyse.