Liputuspäivä kuolleiden lasten muistolle

#97: Minä joka opin ajattelemaan - Erittäin hyvä idea 

Ihana että olet saanut aihetta ajatella asiaa nyt eri tavalla ja ihana että sinun ystävällä on "uusi vanha ystävä" . Osaat häntä tukea nyt aivan eri ja oikealla tavalla . Se että ei puhu lapsen menetyksestä voi olla suurin luokkaus mitä lapsensa menetäneelle voi tehdä. Joudun sen itse kokemaan ja se satuttaa .

Liputuspäivä on aivan kohdallaan koska muistakaa myös teille joilla on lapsia voi joskus elämässä tulla tilanne missä tämä päivä on tärkeä , vaikka en tätä tuskaa tietenkään kenellekään toivo . Itsekin ajattelin joskus että näin käy vain muille ei minulle , voi kuinka väärässä olinkaan .

Me äidit ja isät emme  unohda koskaan ,  joka päivä heräämme siihen todellisuuten niin kauan kun henki jaksaa pihistä. Kylmä totuus vaan on , että järjestys on väärä vaikka kuinka joku kirjoittaa että jokaisella on oma aikansa .

Ymmärrystä tarvitaan teiltä jotka ette tiedä millaista elämää sen jälkeen joutuu jatkamaan kun lapsi kuolee  , on ikä sitten mikä tahansa, aina se on jonkun lapsi jonka ei kuuluisi kuolla ennen vanhempia .

Myös lasten kuolema saa ja sen pitää näkyä. Yhteiskunnassamme on kuolemasta tehty tabu ja lapsen kuolemasta ei saisi edes puhua.

Jo riittää yhteen uskontoon sidotut liputuspäivät. Hieno ajatus, että olisi uskonnosta riippumaton liputuspäivä, tällöin ei kukaan jää ulkopuolelle.

serkkuni muistolle <3

Liputuspäivät ovat jo muutenkin menettäneet arvonsa. Kaikelle on jo oma päivä. Eilenkin taisi olla joku naisten sydäntautienpäivä?! Itsenäisyyspäivä on ainoa josta välitän. Ja ei pahalla, mutta jos lapsi kuolee 1-vuotiaana ei se lapsi sitä sure, vanhemmat surevat.

#105: Kelol - En allekirjoita 

Sydäntautienpäivää ei kuitenkaan sentään liputettu...? Rasittiko kyseinen päivä sinua? Oliko se sinulta pois? Kaikkien ei tarvikaan reagoida jokaikiseen päivään. Jokaiselle jotain.

Tarvitaanko kuolleiden lapsien muistamiseen joku liehuva lippu? Unohdetaanko ne ilman sitä?

#107: -  

Huh heijaa , kai sen nyt jokainen tajuaa että me vanhemmat emme koskaa unohda . Luitko edes miksi sitä liputusta halutaan ? Jokuhään tällä palstalla jo kirjoitti että "joskus tämä päivä voi olla sinullekin tärkeä " vaikka ei sitä tietenkään kenellekään toivo . 

#107: -  Tarvitaanko kuolleiden lapsien muistamiseen joku liehuva lippu? Unohdetaanko ne ilman sitä?

Unohtuuko ïtsenäinen Suomi ilman lippua?  Tai sodassa kaatuneet ellei liputeta Kaatuneiden muistopäivänä? Unohtuukä äidit ja isät ilman lippua äitien- ja isänpäivänä? Tuskin. Ja silti liputetaan. Kunniaksi ja muistoksi.

Vanhemmat eivät unohda kuollutta lastaan. Me muistetaan lapsiamme monet kerrat päivässä ilman lippua. Kerran vuodessa voidaan silti lippu nostaa salkoon kaikkien menehtyneiden lasten yhteiseksi muistoksi.

#84: - En allekirjoittanut. Tällainen päivä on jo.

samaa mieltä. ehdottomasti.

#44: Sari - Re: Onhan meillä jo

Se on totta. Olen ihan samaa mieltä. Miksi pitäisi olla lapsensa menettäneille oma liputuspäivä?? Eikö meillä ole jo vainajien muistopäivä? Eikö me lapsemme menettäneet voida "surra" silloin samalla omaa vainajaamme...omaa lastamme, tai vaikka sitä puolisoa jos hän on se jonka joku on menettänyt???

Itseltäni kuoli poika nyt menneenä kesänä (2010) enkä mä ainakaan suremiseeni tarvitse mitään liputuspäivää ylipäänsä. Mä suren lastani jokapäivä, olkoon mikä päivä tahansa. Mä en ylipäänsä ymmärrä tätä liputus vimmaa muutenkaan. On vaikka minkälaista liputuspäivää nykyään. JOhan ne liputukset menettää merkityksensä tällä tavalla.

Oman lapsen menettäminen on pahin suru jonka vanhin voi kohdata, eikä sitä surua pysty ymmärtämään kukaan muu kuin se joka on sen kokenut. Lapsi on omaa lihaa ja verta, se on kuin sydän revittäisi rinnasta irti. Siitä toipuminen vie kauan...ellei koko loppu elämän. Siinä olen erimieltä että puolison menettäminen olisi se pahin...voihan se jollekin olla, en tiedä, kun en ole sitä kokenut. Mutta uuden puolison voi kuitenkin löytää...niinkuin moni on löytänytkin aika piankin puolison koleman jälkeen, mutta uutta lasta et voi sen menetetyn lapsen tilalle löytää :( Itse en soisi kellekkään tätä surua ja tuskaa, mutta voin silti surra lastani ilman liputuspäivää...ja siitähän tässä oli kyse.

#7: minna epäilys - liputuspäivä kuolleiden lasten muistolle

meiltä meni kaksi poikaa lähes kuukkauden sisällä 2010. 20v.ja 23v. Tuska aivan kohtuutonta

#11: Iera - Luonnotonta?

Onko sinulta kuollut lapsi ? Et voi tietää miltä toisesta tuntuu jos et ole sitä itse kokenut. Sinä et voi sanoa mikä on luonnotonta ja mikä ei.....

#82: miä - MOI

Sinä myös

#83: miäkin -

ja sä voit mennä kuuseen...

#114: Vieras - Re: Re: Onhan meillä jo 

"...Itse en soisi kellekkään tätä surua ja tuskaa, mutta voin silti surra lastani ilman liputuspäivää...ja siitähän tässä oli kyse."

Liputuspäivää toivovat lapsensa menettäneet vanhemmatkin surevat lastaan JOKA PÄIVÄ ILMAN  LIPPUJA. Siitä tässä ei ole kyse, että jotkut tarvitsisivat surulleen yhden vaivaisen päivän vuodessa tai lipun salkoon voidakseen surra. Suru on läsnä joka päivässä. Liputuspäivällä ennenkaikkea halutaan näkyvästi muistaa kaikkia Suomen kuolleita lapsia, kunnioittaa heidän muistoaan. Ja on liputuspäivällä myös symbolinen yhdistävä merkityksensä yleisemmällä ja yhteisöllisemmällä tasolla. Liian moni on surunsa kanssa yksin ja ahdingossa, koska lapsen kuolema on yhteiskunnassa tabu ja vaietaan. Ja odotetaan että siitä pitää vaieta. Liputuspäivä avaisi vuosittain edes kerran yhteiskunnassa julkisemmin kanavia ja keskustelua kipeimmästä asiasta jonka monet perheet joutuvat kohtaamaan ja kantamaan läpi elämänsä vaieten. Ja yksin, sillä valtaosa ihmisistä ei tahdo kuulla niin ahdistavasta asiasta, ei rohkene edes kohdata, katkaisevat välit, eivät osaa/tahdo/halua tukea tai ymmärtää surevaa perhettä, joka suistuu raiteiltaan. Luonnollisesti on niitäkin onnekkaita, joille sattuu hienot tukijoukot taakse ja samaa tarvetta tällaiselle vertaistuelle tai yhteisöllisyydestä saatavalle voimalle ja tuelle ei ole. Mutta ne taitaa olla harvemmassa.

Tosiaan eikö elävät äidit ja isät voisi juhlia ilman liputusta isän- ja äitienpäivänä?! Kyllä minä vaan. Olen äiti 365 päivää vuodessa ja onnellinen siitä. Mihin tarvitaan ylipäätään äitienpäivää? Tai ainakaan lippua salossa. Pois vaan sekin turhuus. Eihän lippu kerran vuodessa tangon nokassa kruunaa minun äitiyttäni, tai vain silloin palauta mieleeni että olenkin äiti...  Miksi pitää lipuuttaa edes Pyhäinpäivänä? Miksi kaatuneiden muistopäivänä. Eikö kaikki nyt muista kuolleet ilman lippujakin ja kunnioita vanhempiaan ja esivanhempiaan...? 

Pyhäinpäivä on taasen käsillä... Tunnelmani siitä ja sen hartaudesta.... kaupat pullistelee kauhukamaa ja lapset riehuu ja pelleilee... Aikuiset kohkaa kaupassa ja tuskittelee kun kauppa on lauantaipyhänä kiinni, jonotetaan ruuhkassa ja ollaan stressikimppuja. Iso osa vie kukkaa ja kynttilää haudoille vain velvollisuudentuntoisina valtavassa ruuhkassa unohtaen hiljentymisen ja hartauden jopa hautausmaalla, jossa moni murtunut sydän sitä kaipaisi sen äänekkään markkinavouhotuksen keskelle. Sellainen 'harras' muistopäivä on Pyhäinpäivä. Enemmän melkein paha mieli ja ärtynyt olo tulee jos yrittää sinä päivänä lapsensa haudalla käydä kynttilät sytyttämässä. Siksipä hoidinkin sen jo tänään. Pyhäinpäivä ei vastaa omaa kuvaani kuolleiden lasten muistopäivästä. Lähempänä sitä on globaali kynttilänsytytyspäivä joulukuun toisena sunnuntaina, http://www.compassionatefriends.org/news_events/Worldwide_Candle_Lighting.aspx jolloin kynttilät syttyy puhtaammin ja viattomammin liekein oikeasti rauha ja kaipuu sydämessä, eikä vain tapakulttuurin markkinahumussa. Kuolleiden lasten muistaminen saa erottua julkisesti omana asianaan omana päivänään. <3  Minä sytytän tänä vuonna monta kynttilää 12.12 klo 19 monen lapsen muistolle. Myös sen oman itselle rakkaimman jota kaipaan ikuisesti.

#105: Kelol - En allekirjoita 

Ei pahalla, mutta mistä sä sen tiedät mitä 1- vuotias ajattelee ?