Kirkko tekee itsenäisesti uskonsa ja oppinsa mukaiset päätökset

Puolet luterilaisen kirkon piispoista on valmiita hyväksymään rekisteröidyssä parisuhteessa elävien homoparien siunaamisen, ilmenee useiden lehtien lainaamasta STT:n kyselystä. Kyselyyn vastasivat kaikki virassa olevat yhdeksän piispaa, joista viisi suhtautui homoparien siunaamiseen myönteisesti.
Uuden Turun piispan Kaarlo Kallialan mielipidettä en tiedä. Homoparien siunaamiseen ovat valmiita arkkipiispa Kari Mäkinen, Kuopion Wille Riekkinen, Helsingin Irja Askola, Porvoon Björn Vikström ja Espoon Mikko Heikka.
Kuopion piispa Riekkinen on valmis hyväksymään myös nais- ja miesparien vihkimisen avioliittoon, jos eduskunta säätää sukupuolineutraalin avioliittolain. Arkkipiispa Kari Mäkinen on aiemmin sanonut Ylen A-Studio-ohjelmassa, että homojen siunaaminen olisi liian pitkä askel. Mutta nyt hän ei enää näe siunaamiselle mitään periaatteellisia tai teologisia esteitä!
Tämän perusteella on perusteltua päätellä, että Ev.Lut kirkon ylimmille paimenille tasa-arvo kysymykset sukupuolisessa suuntautumisessa ovat tärkeämpiä kuin Raamattu, uskontunnustukset ja luterilaiset tunnustuskirjat.
KIRKKOLAKI: 1 § Tunnustus. Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.
KIRKKOJÄRJESTYS: 1 §: Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
Olen monien uskon veljien ja sisarten kanssa samaa mieltä siitä, että on auttamatta virkavirhe, jos pappi vihkii tai siunaa homoparin. Myöskään pappi ei voi levittää eikä julistaa oppia, jonka mukaan homoseksuaalinen käyttäytyminen tai parisuhteet olisivat hyväksyttäviä.
Edes salaisesti ei sellaista näkemystä voi pappi edistää, tai muutoin hän toimii antamansa pappislupauksen vastaisesti. Luterilaisen kirkon tunnustus, jossa pappislupauksessa luvataan pysyä, sitoutuu viimekädessä tyystin Raamatun sanaan. Homoseksuaalisuuden toteuttaminenhan on seikka, johon Raamattu suhtautuu yksiselitteisen kielteisesti.
Yksittäisten homoseksuaalien elämää pappi voi siunata. Mutta väärä paikka siihen on tilaisuus, joka on muodoltaan kuin häätilaisuus. Jos pappi valitsee sellaisen tilaisuuden siunaamisen paikaksi, hän tieten tahtoen on mukana hyväksymässä homoparisuhdetta, mikä on papille luvatonta.
Homoseksuaaliset suhteet on paljastunut voimakkaasti kirkkoa hajottavaksi kysymykseksi niissä kirkoissa, joissa ei ole pitäydytty selkeässä kielteisessä kannassa. Pahiten ovat kärsineet ne kirkot, joissa homoparisuhteisiin on alettu suhtautua myönteisesti.
Yhdysvalloissa protestanttinen United Church of Christ (UCC) ryhtyi vihkimään homopareja 2005. Se on edelleen USA:n suurin kirkkokunta, joka näin tekee. Yksittäisillä seurakunnilla ja papeilla on silti säilynyt päätäntävalta, kenet ne haluavat vihkiä. 1,3 miljoonan jäsenen UCC tunnetaan etenkin maineikkaimmasta jäsenestään, Yhdysvaltain presidentistä Barack Obamasta.
USA:ssa samaa sukupuolta olevien on mahdollista solmia avioliitto neljässä osavaltiossa. Yhtäläiset avioliitto-oikeudet ovat antaneet Ruotsin ja joidenkin Yhdysvaltain osavaltioiden ohella Hollanti, Belgia, Espanja, Kanada, Etelä-Afrikka ja Norja.
Kyseiset kirkot ovat repeämässä hajalle. Lisäksi yhteistyö useiden ulkomaisten kirkkojen kanssa on ajautunut haaksirikkoon. Sen sijaan niissä kirkoissa, joissa kanta homoiluun on ollut vakaan kielteinen, ongelmilta on vältytty. Sanassa pitäytyminen on kannattanut. Suomen Ev.Lut. kirkon on hyvä ottaa tästä oppia.
Suomen Ev.Lut. kirkon tulisi terästäytyä niin, ettei pappien enää sallittaisi opettaa tai julkisesti kirjoittaa selviä Raamatun vastaisuuksia homoseksualismiin suhtautumisesta. Näin kirkon hajottaminen sisältä päin estyisi. Hurjinta tilanne on ollut silloin, jos pappi on ollut viranhaltija ja tehnyt väärän opin levitystä virka-ajallaan. Silloin on maksettu palkkaa siitä, että pappi on toiminut työnantajaa ja sen oppia vastaan.
Kirkon tulee vaatia, että työntekijät sitoutuvat toimissaan Raamatun oppiin. Tai sitten näiden tulee vaihtaa työnantajaa. Uskon, että piakkoin piispainkokous tekee päätöksiä homoseksuaalisuusaihepiirin osalta, jolloin toivottavasti saamme kuulla jämerän piispallisen Raamattuun pitäytyvän linjanvedon, jonka pohjalta piispat alkavat valvoa opissa pysymistä. Piispat ovat aikanaan antaneet pappislupauksensa, mikä sitoo heidän kantansa.
Jeremian kirjan 18. luvussa puhutaan Suomen kansallekin vakavia sanoja: Jer 18:7–8: ”Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä.”
Meidän tulee heittäytyä katumuksessa ja parannuksen teossa Herramme eteen ja pyytää syntejämme anteeksi. Ja Hän on suuri armossa. Saamme heittäytyä rakastavan Jumalan huomaan, jotta hän hoitaisi meitä ja irrottaisi meitä syntitaipumuksistamme. Kristus on Vapahtaja synnin orjuudesta. Herra on suuri!
Kirkon tulee olla suunnan näyttäjänä. Ainoa oikea suunta löytyy Jumalan sanasta. Kuka silloin on valona ja suolana elleivät kristityt? Meidän tulee rukoilla Jumalaa, että kirkkolaivaamme ohjattaisiin Jumalan sanan mukaisesti. Meidän tulee rakastaa sydämestämme niin homoseksuaaleja kuin kaikkia muitakin lähimmäisiämme, mutta vihata syntiä.