VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

#3969: - "Häirikkösusien" poistamisessa 

Häirikkösuden termiä käyttäisin yksilöstä tai laumasta, joka on kadottanut luontaisen ihmispelkonsa.  Muitakin eläinlajeja voi mielestäni tituleerata samasta syystä häiriköksi, esim. häirikköhirviä on silloin tällöin ja ne pakkautuessaan luonnossa liikkuvan ihmisen päälle (muulloinkin kuin vasa-aikana) ansaitsevat häirikköhirven tittelin ja ne tulee poistaa virkavallan toimesta yleisen turvallisuuden nimissä.  Sama pätee ihmispelottomaan karhuun ja näitäkin silloin tällöin esiintyy ja on poistettu kaikessa hiljaisuudessa MMM:n ja/tai poliisin poikkeusluvalla edes uutisoimatta niistä yleisimmin.

Tällainen häirikköeläin - kuten edellä kuvasin - voi olla ihmiselle hengenvaarallinen ja se tulee poistaa mitä nopeammin sen parempi.

Silloin tällöin esitetään mielipiteitä, että poliisi ei voisi olla häirikköeläinten poistosta päättävä viranomainen syystä, että "paikallinen poliisi itsekin saattaa olla himometsästäjä ja susien vihaaja".

Tämä ei ole pätevä perustelu monestakin eri syystä. 

Ensinnä poliisi on hierarkinen ja 24/7 toimiva organisaatio - ei siis yksittäinen henkilö - joka tekee tällaiset päätökset. Kenttäorganisaatio ja poliisijohto ovat siis eri henkilöiden käsissä ja jo tämä takaa, että mitään päätöksiä ei tehdä perusteettomasti henkilösidonnaisella arvomaailmalla, vaan asialähtöisesti ja tilanteen vaatimalla tavalla.  Olisi erittäin poikkeuksellinen tilanne, että kenttäpartio tekisi (ja joutuisi tekemään) tämän päätöksen konsultoimatta päivystävää johtoa, lähinnä tilanne voisi olla, että susi (vesikauhuinen tai ei) repii esim. par´aikaa  ihmistä, jolloin päätös on tehtävä heti, mutta tarvittava todistusaineisto on myös kertomassa tapahtuneesta.

Toisekseen, kun kysymys näissä tilanteissa on - jos välitön turvallisuusuhka vaatii poliisilta nopeaa reagointia - koko ajan päällä olevasta tilanteesta, pitää päätösvallan olla sillä viranomaisella (poliisi) joka vastaa kansalaisten turvallisuudesta eli poliisilla.  Muutoin ollaan kestämättömässä tilanteessa, jos päätösoikeus on riippuvainen muista tahoista, joilla kuitenkaan ei ole turvallisuusvastuuta.  Vastuu ja valta pitää olla samoissa käsissä.

Kolmanneksi maamme poliisiorganisaatio on erittäin luotettava, eikä ole mitään syytä heittää sen ylle epäilyä virheellisestä toiminnasta.  Virkaminä ja siviiliminä pysyvät poliisiorganisaatiossa kyllä erillään.  Emme voi ajatella perustellusti, että jos joku poliisi harrastaa moottoriurheilua, niin hän ei olisi kelvollinen liikennevalvontaan, tai itsekin koiria harrastava poliisi ei puuttuisi koiranpidossa havaitsemiinsa laittomuuksiin, tai kalastava poliisi ei välittäisi kalastuslain rikkomuksista, jne. jne. Sama pätee metsästävään poliisiin, joka taatusti ei ole välinpitämätön havaitessaan tien päällä metsästyslakia rikkovan kansalaisen.

Mitä tulee poliisin luontotuntemukseen, niin nyt ei ole kysymyskään sen enemmästä tai vähemmästä kuin välittömän vaaran torjumisesta ja siinä ei mielestäni tarvita erityistä luontotietoa esim. että mikä on paikallinen susi- tai karhukanta tai onko se lisääntymässä vai vähenemässä, nämä ovat enemmänkin MMM:n asioita kuin akuutin tilanteen ratkaisun vaikuttamia tai perusteita eikä voida ajatella, että johonkin vaaratilanteeseen ei puututtaisi sen vuoksi, että paikallinen karhukanta on viime vuosina ollut laskussa.