Yksikin lapsimurha on liikaa

Nimmari "ajatteleva ihminen" kirjoittaa:

#268 Adressi paikallaan!
02.09.2012 00:43

Olipa mielenkiintoista lukea, miten adressin alullepanijaa on syytetty milloin mistäkin. Jokainen tytön kohtalosta liikuttunut on varmasti sekä surullinen että raivoissaan. Se on täysin luonnollista, täysin normaalia. "Ei tule mikään muuttumaan". "Luuletkos olevasi parempi ihminen?" yms. kommentit ovat todella kummallisia, puhumattakaan teon tekijää sympatioivasta "mitähän hänkin on joutunut kokemaan" tyylisestä kirjoittelusta. USKOMATONTA!
Ketä kiinnostaa mitä nuo sadistit ovat mahdollisesti joutuneet kokemaan?
Tässä kiinnostaa nyt se, miksi tätä ei ole pystytty estämään ja voisiko olla jotain keinoja estää tällaisen tapauksen toistuminen? Pieni elämä päättyi aivan turhaan, hirveällä tavalla ja sen ihmisen toimesta, jonka olisi häntä eniten pitänyt suojella - oman isän. Tästä on pakko keskustella ja asiaan on pakko yrittää vaikuttaa. Lapsia on voitava tässä yhteiskunnassa suojella! "

Kommenttia:

Mysö ajattelevana ihmisenä, ja nimenomaan ajattelevana, eikä vain tunnetason vauhdissa... totean, että
kun on liikuttunut, surullinen ja raivoissaan, silloin on aina tosiaan purkaa tunteitaan! Ja sellaisena tällainen keskustelufoorumi on ihan ok! Mutta liikuttunut, surullinen, raivoissaan oleva? Sellaisessa henkisessä tilassa oleva ampuu helposti yli. Homma menee överiksi.

Jos siis tahdotaan oikeasti auttaa lapsia, se on joka tason projekti! Tarvitaan empaattisia ihmisiä, tarvitaan tehokkaampaa viranomaistoimintaa, ihan uudistuksiakin! Mutta jos ajatellaan kaikkia niitä pieniä ihmisiä, jotka nytkin ovat riskiolosuhteissa ---- mitä myös pitää tehdä? Pitää tajuta, että ne loppuunpalaneet huoltajat tarvitsevat apua. Vinksahtaneet tulee saattaa hoidon ja avun piiriin.

Kaikkia lapsia ei voi sijoittaa, ikävä kyllä. Huostaanotettujen määrän erittäin tuntuva kasvu on tilastoissa näkyvissä. Perheet eivät voi kaikki hyvin. Vaan usein erittäin huonosti. Lapset on hunnigolla. Aikuiset istuu kapakassa, lapsi etsii yöllä vanhempiaan, yöpaita päällä kadulla, kylmässä.

Kysymys on erittäin laajasta ongelmapaketista. Joka lajin remonttia tarvitaan. Mikään yksittäinen vaatimus: Hirteen murhaajat, hirteen sossut, hirteen päättäjät! Se ei pitkälle auta.
Toisaalta tarvitaan tukea perheille, vanhemmille, toisaalta tiukempia otteita... Mutta tässä tullaan tämän yhteiskunnan nykyiseen "suvaitsevaisuusasiaan"...

Kaikkia pitää ymmärtää? Pitää suvaita, hyväksyä. Ei saa lausua sanaakaan jonkun "suuntautumisesta", ja kaikille pitää taata adoptio-oikeus... siis myöskö pedofiileille, insestiharrastajille? Eihän (muka) ketään saa loukata, kaikilla on taipumuksensa, kuka niille mitään mahtaa? Toiset saa tyydytyksen saidismista, masokismista, lasten rääkkäyksestä...

Mitäs sitten teet? Tämä ylenpalttisen hyväksymisen aate kantaa myös hedelmää! Kaikkien pitää saada vapaasti toteuttaa - vaikka olisi millaiset tavat - pitää saada toteuttaa itseään?

Ja niin sitä toteutetaan! Kuka milläkin patologisella tavalla ja iljettävyydellä`?

Mitenkäs tämän ongelman korjaatte? Sillä jos yhteiskunnan ääni on "kaiken salliminen", kaikenlaisten suuntausten hyväksyminen, niin ikävä kyllä - hypoteesi ja skenaario on, että edelleen tullee vastaan myös lapsimurhaajia? Yhteiskunta on sairastunut. Joka tasolla. Ja myös parantumista tarvitaan joka tasolla ja tavalla.

Eli, ajattelun synteesi synnyttää vision, jossa onkin kova pähkinä purtavaksi!

Kun ajatteleva ihminen nimmari kirjoittaa: "Ketä kiinnostaa mitä nuo sadistit ovat mahdollisesti joutuneet kokemaan?" - ajattelu on jäänyt kesken. Jos tahtoo auttaa lasta, on ehdottomasti ajateltava miten väitetyt "sadistit" tulisi saattaa hoitoon? Mutta kertokaapa kuka teistä on se, joka menee toisen kotiin ja sanoo: alapas laputtaa sadisti! Minä otan sun kakaras! Taikka kuka teistä on se, joka menee sossujen luokse ja sanoo: nyt mentiin sen ja sen sadistin, sen pedofiilin, sen insestityypin, sen ja sen luokse, ja otetaan ne lapset kyytiin!

KUka teistä menee? Ja kun ette mene, eikä ole laillistakaan kompetenssia, niin pelkkien sanojen jauhaminen on, mitä on...

Siis, järkikin pitää olla, ei vain tunnekiihkoa!