Kielivalinnan puolesta

Lisättäköön tähän vielä yhteenveto yleisistä kielipolitiikkaa koskevista virheellisistä käsityksistä. Näitäkin voitte panna jakoon.

1.”Pakkoruotsi on kirjattu perustuslakiin” - VÄÄRIN.

Koulujen pakkoruotsi ei tule perustuslaista vaan muista laeista, kuten perusopetuslaki ja lukiolaki. Ruotsintaitovaatimuksista on tarkemmin säädetty kielilaissa. Perustuslaki sen sijaan määrittelee suomen kansalliskieliksi suomen ja ruotsin. Kansalliskieli-sanalle ei ole olemassa tarkkaa määritelmää.

2.”Pakkoruotsia tarvitaan vähemmistön palvelujen turvaamiseen.” - VÄÄRIN.

Suomessa on työpaikkoja n. puolet väestön määrästä. Ruotsinkielisiä on Manner-Suomessa noin 260 000. Siis max. puolet, eli 130 000 riittää luomaan ruotsinkieliset palvelut Suomeen. Todellisuudessa murto-osakin tästä riittää, sillä ainoastaan julkisen sektorin ja palveluntuottajan palvelutehtävät tulee tarjota ruotsinkielellä. Jo Suomen ruotsinkieliset siis riittävät ylläpitämään ruotsinkieliset palvelut Suomessa.

3.”Pakkoruotsi perustuu tasa-arvoon.” - VÄÄRIN.

Ruotsinkielisten on Suomessa vapaasti työllistyäkseen opittava suomea. Pakkoruotsi perustuu yhtäältä jonkinlaisen tasapuolisen rasitteen tuottamiseen suomenkielisille.
Demokratiassa yhdellä äänioikeutetulla on yksi tasavertainen ääni.
Kielilainsäädäntö ei perustu demokrattiseen päätöksentekoon tai tasa-arvoon, vaan demokratian vastaiseen ajatteluun, jossa 5 %:n kieliryhmälle annetaan 50 %:n painoarvo (käytännössä usein vielä enemmän).

4. Suomi on kielellisen tasa-arvon mallimaa - VÄÄRIN

Muut eivät ota oppia meiltä, sillä oma järjestelmämme ei perustu demokratiaan, pedagogiikkaa, tai mihinkään kestävään periaatteeseen. Suomen harjoittama kielipolitiikka on myös ristiriidassa EU rasismin vastaisen direktiivin kanssa:
"In very limited circumstances, a difference of treatment may be justified where a characteristic related to racial or ethnic origin constitutes a genuine and determining occupational requirement, when the objective is legitimate and the requirement is proportionate. Such circumstances should be included in the information provided by the Member States to the Commission." Tämä tarkoittaa käytännössä myös sitä, että nykyiset ruotsintaitovaatimukset ovat selkeästi ylimitoitetut ja vastoin direktiiviä (kuten myös nykyisenlaiset ruotsinkielikiintiöt). Suomen kaltainen kielijärjestelmä on myös erittäin kallis. Ruotsi on esimerkiksi todennut ettei sillä ole varaa vastaavaan. Myös Baltian maissa on ainoana virallisena hallinto- ja asiointikielenä on enemmistön kieli. EU on suosittanut naapurimaiden kielilainsäädännön harmonisointia. Onko meillä siis edes vaihtoehtoa?

5.”Pakkoruotsia vastustavat ovat heikosti menestyviä” - VÄÄRIN.

Tutkimuksen (Suutarinen, Sakari & Brunell, Viking, 2000) tiedollisessa kokeessa hyvin menestyneet suomenkieliset oppilaat suhtautuvat ruotsinkielen asemaan Suomessa osin muita kriittisemmin. Parhaimmat yhteiskunnalliset tiedot omaavat nuoret ovat kriittisimpiä ruotsalaisuuden suhteen. Korkeakoulututkinnon suorittaneet suhtautuvat kaikkein kielteisimmin pakolliseen ruotsin kieleen suomenkielisissä koluissa (Folktinget: Vårt land, vårt språk, 1997).

6.”Pakkoruotsia ei saada pois, koska vastustajia ei ole paljon.” - VÄÄRIN.

Mm. Taloustutkimus Oy:n tekemien kyselytutkimusten mukaan 2/3 suomalaisista kannattaa ruotsin muuttamista vapaaehtoiseksi aineeksi kouluissa. Lisäksi neljä viidestä peruskoululaisesta ja yhtä moni heidän vanhemmistaan on esittänyt Nikin (1998:40-41) tutkimuksessa toisen kotimaisen kielen opiskelun tekemistä vapaaehtoiseksi.. Yhteiskunnan pakkoruotsi perustuu poliittisiin lehmänkauppoihin, ei demokratiaan eikä todellisiin hyötyihin.

7. Pakkoruotsi ei ole tärkeä aihe, koska media ei juurikaan käsittele sitä. - VÄÄRIN

Pakkoruotsi koskettaa jokaista suomalaista sekä henkilökohtaisen elämän että yhteiskunnan tasolla. Koko muodollinen kaksikielisyysjärjestelmä maksaa lisäksi miljardeja veroeuroja – se on siis mitä oikeutetuin avoimen yhteiskunnallisen keskustelun ja arvioinnin kohde. Suomalaisesta mediasta on huomattava, että se on omistuksen ja lähteiden käöytön suhteen erittäin keskittynyt. Omistajatahoissa on merkittäviä ns. ruotsinmielisiä pelureita kuten SanomaWSOY ja ruotsalainen Bonnier (omistaa mm. MTV3:n). Yle ei myöskään toteuta kieliasiassa avointa demokratiaa edistävää linjaa. Lisäksi viimeaikainen akateeminen viestinnän tutkimus osoittaa, että suomalainen media myötäilee vallanpitäjiä ja pitäytyy ns. aukrotisoiduissa aiheissa. "Mediajärjestelmän on demokratian näkökulmasta kyettävä nykyistä paremmin tuomaan esille eri kansalaisryhmien odotuksia ja tarpeita ja saatettava ne kaikille yhteisen julkisen keskustelun ja arvioinnin kohteeksi." (s.23) Tutkimuksen tekijät: Hannu Nieminen, Minna Aslama ja Mervi Pantti, Viestinnän tutkimuskeskus CRC, Helsingin yliopisto (Oikeusministeriön julkaisu 2005)

Kielikysymyksen kohdalla huomio kiinnittyy liiaksi vain RKP:n ympärille. RKP on etujärjestö, joka vie intressinsä niin pitkälle kuin sen annetaan viedä. Ilman median myötävaikutusta RKP:llä ei olisi nykyisen kaltaista valtaa, eikä se olisi nytkään hallituksessa. Median tehtävänä on toimia valtaeliitin vahtina, ja panna päättäjät seinää vasten juuri niistä asioista, joihin nämä eivät haluaisi suoraan vastata. Suomalaisen median ja valtaeliitin suhde ei ole aivan terveellä pohjalla.

Lisää asiaa mediasta, sen harjoittamasta sensuurista ja propagandasta osoitteissa
http://www.freewebs.com/kielipoliittinen_sensuuri/
http://www.pakkoruotsi.net/media.shtml