Vaasan musiikkiluokkien puolesta

Suomessa musiikinopetus kaupallistui ja samalla yksipuolistui melko radikaalisti. Tällaista „kehitystä” vastaan ovat juuri viime aikoina ottaneet kantaa monet merkkihenkilöt. Ensimmäisenä maailmankuulun Tapiolan kuoron johtaja, Erkki Pohjola huomautti: Suomesta hävisi esteettinen kasvatus! Sittemmin ottivat samansuuntaista kantaa mm. Esa-Pekka Salonen, Kaija Saariaho, Geza Szilvay, Rolf Gothoni, Soile Isokoski, Jorma Hynninen ja monet muut. Tällainen yksipuolinen musiikinopetus on menettänyt arvonsa myös päättäjien silmissä. He katsovat nykyistä musiikin-„opetusta” ekaluokasta lukioon samoine ja samantasoisine disco-, bändi- ja karaoketunteineen niin vähäpätöiseksi, että jos tunteja pitää vähentää, kyseeseen tulee ensimmäisenä ilman muuta musiikintunti. Musiikkitieteilijöiden ja -opettajien sähköpostilistat kävivät kuumina ja musiikinopettajat ympäri maata älähtivät tästä kaksi vuotta sitten. (Eikä Suomen yläkouluilla ole enää kuin yksi ainut pakollinen viikkotunti seitsemännellä luokalla.)

Asian ymmärtämistä, selvästi näkemistä vaikeuttaa sekin, että musiikki assosioidaan länsimailla automaattisesti taiteeksi. En muista nähneeni musiikinopetuksesta kirjoitusta, jossa olisi nostettu esiin, että kaikki musiikit, laulut ja kappaleet eivät ole taidetta. Musiikinopetus lähtee siitä, että mikä tahansa ilmiö - sävel ja rytmi - on jo samalla taidetta. Anteeksi, mutta tämä lähtökohta on väärä. (Esimerkiksi jonkun televisio-ohjelman aloitussignaalin tai jääkiekko-ottelun välisoittojen tehtävänä ei ole avartaa maailmaa, näyttää tekijän/”taiteilijan” sisintä, vaan muistuttaa, herättää muistikuva, huomio ja usein frustroida katsojaa ohjelman katsomiseen tai tunnelman kohottamiseen, ks alempana.)

Vaasan musiikkiluokat (valitettavasti vain lk. 1.-6.) ovat niitä harvoja Suomen musiikkiluokkia, joilla ei tässä myllerryksessä ollut mitään hätää, jotka kestäisivät yllämainittujen ammattimiesten kritiikkiä. Ei ole sattumaa, että Vaasan musiikkiluokat oli esillä monessa paikassa, että siitä - tykätään tai ei - tiedetään laajasti Suomessa, mutta myös kansainvälisissä musiikkipedagogikongresseissa. Meillä säilyi alusta saakka linja, jolla on toisenlaisiakin tavoitteita kuin viihdytellä ja mielistellä oppilaita. (Oppilaat, kyllä meilläkin viihtyvät, mutta se on peräisin tuntien intensiivisyydestä ja monipuolisuudesta, oppilaiden taitojen jatkuvasta kehittymisestä, sekä taidenautinnosta ja -elämyksistä, yms.)

Tavoitteenamme Vaasan musiikkiluokilla oli kehittää lasten taitoja ylipäätään, jotta he voisivat nauttia musiikista iän karttuessa. Lisäksi tavoitteena on ollut kasvattaa ja kehittää oppilaiden muotoaistia,
tyylitajua,
musiikillista tajuntakykyä,
herkkyyttä toisen ihmisen tunteita ja tuntemuksia kohtaan.

Tarkoituksemme on ollut kehittää
nuotinluku-,
kirjoitus-,
soitto-,
laulu- ja
esiintymistaitoa,
valmentaa ymmärtämään mitä erilaisempia musiikkisuuntauksia,
ihmiskunnan musiikkikulttuurien,
yleensäkin ihmisten erilaisuutta jne.

Sen takia Onkilahden koulun musiikkitunneilla oli melko tietoisesti suunniteltu oma rakenteensa. Siitä syystä järjestimme monenlaista toimintaa. Yksittäisillä tunneillakin oli oma tavoitteensa ja suunnitelmansa.

Onkilahden koulun musiikinopetus lienee maamme ehkä monipuolisimpia edellä mainituista syistä.