Kulttuurin yliarvostaminen ja määrärahat ihmisarvon rinnalla

Yhteiskuntamme laittaa rahaa lasipalatseihin ja Kiasmoihin. Taide näkyy katukuvassa hienoina rakennuksina ,vanhaa kunnostetaan säilyttämällä alkuperäinen tyyli ja arvokkuus. Pidetään näyttelyitä ja avajaisia, kuulutetaan kulttuuria ja kauniin kulttuuriministerimme kuvaukselliset kädet tarttuvat saksiin, naps, avajaisnauha antaa periksi, kohotetaan maljaa ja pidetään komeita puheita.

Vanha aviopari asuu yhdessä kotona, vaimo ei kuule enää korvillaan eikä mies tiedä enää kotonakaan missä on. Ainoa ihminen, jonka hän sairaudeltaan tunnistaa, on oma aviovaimo. Hygienia on heikossa hapessa, kuinka hoituu ruokapuoli,kuka maksaa laskut? Kotiapu ei käy,kaupunki ei anna armoa, ei ole resursseja, puuttuu määrärahoja, avuntarvitsijoita on enemmän kuin armahdettuja. Kerran viikossa palvelubussi kuljettaa heidät pesulle, missä hoitaja huomaa, että miehen alushousut ovat samat kuin viime viikolla,viikon verran likaisempana tällä kertaa.Mies puhuu pehmeitä,eikä huomaa itsestään lähtevää löyhkää, joka leviää pukukoppiin kuin rutto. Hoitaja kyllä huomaa, ja riisuessaan häntä ihmettelee, mistä pariskunnalle puhtaat vaatteet saunan jälkeen, kun ei omia ole mukana. Myös pesuvehkeet ja puhtaat vaipat puuttuvat. Hoitaja hieraisee ohimoaan ja miettii,kuinka ihmeessä he selviävät kotona. Tämän pariskunnan tarina on täyttä totta. Minä olin se hoitaja.


Mitenkään taidetta ja kulttuuria väheksymättä näen sen kuitenkin ihmisten hyvinvoinnin ja perustarpeiden rinnalla täysin toisarvoisena asiana. Yhteiskuntaamme rikastuttaa taide ja kulttuuri, joille on varattu tietyt määrärahat. Kuitenkin on paljon näitä pieniä, surullisia tarinoita ihmisistä, jotka tarvitsisivat kaikista kipeimmin määrärahoja ja resursseja, mutta eivät osaa sitä enää itse vaatia, ja vaikka osaisivatkin, heitä ei kuunnella. Suomi kaipaisi pientä ravistelua, herätys, sillä se, mille varaamme määrärahoja kertoo paljon siitä, mitä arvostamme. Onko taide ja kulttuuri saanut suuremman jalansijan, kuin ihminen? Entä sitten, kun itse olen vanha?

Mikäli nimiä saadaan yli 4000kpl, tämä adressi lähetetään sosiaali-ja terveysministerille sekä kulttuuriministerille tällaisenaan. Kiitos jo etukäteen osallistujille!

Mari Saari ja Karoliina Salakari    Ota yhteyttä adressin tekijään