KULTTUURIMARXISMI on tunnistettava ja työnnettävä takaisin!

Neuvostokommunismin kaaduttua ja vanhamuotoisemman punalippukumouksellisuuden laimennuttua monet ovat ehkä kuvitelleet, että marxismi ei enää muodostaisi länsimaissa todellista uhkaa. Tämä on kuitenkin kohtalokas harhaluulo, sillä varsinaisen työväenluokkaan nojautuneen taloudellisen marxismin sijaan meillä jyllää täysillä nykyäänkin marxismin elitistisempi ja piilotetumpi muoto: kulttuurimarxismi, joka sai alkunsa jo 30-luvulla, kun joukko 1. maailmansodan lopputulokseen pettyneitä marxilaisia radikaaleja perusti Frankfurtin yliopistoon instituutin, joka keksi sittemmin soveltaa Marxin luokkataisteluideologiaa kulttuurillisiin termeihin, kuten perheeseen, sukupuoleen, rotuun, seksuaalisuuteen, uskontoon yms.

Tietosanakirjat eivät juuri rohkene puhua kultuurimarxismista, vaikka se levisi yliopistoihin samoihin aikoihin kuin muukin vasemmistoradikalismi. Hyvin arvattavista syistä myöskään itse Frankfurtin koulukunnasta, joka saavutti valtavan vaikutusvallan, ei yleensä puhuta kuin hyvin muodollisesti, eikä varsinkaan suomalaisia akateemisia tutkimuksia asiasta taideta tehdä. Onneksi vaitonaisuuden rikkoo ainakin yksi suomenkielinen, varsin ansiokas tutkielma, joka antaa hyvän käsityksen, mistä oikeasti on kysymys tässä läntisen maailman henkisessä vajoamisessa riippumatta siitä, ovatko kirjoituksen kaikki yksityiskohdat aivan täsmälleen relevantteja:
http://rauta-aika.blogspot.fi/2012/04/frankfurtin-koulukunnan.html
Artikkeli on pitkä, mutta se kannattaa lukea vaikka useassa osassa.

Kunniapalkinnon ansaitsisi myös dogmatiikan dosentti Juha Ahvio, joka on nostanut kirjassaan esiin erityisesti seksuaalivallankumouksen kultturimarxilaiset juuret:
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/454/juha_ahvio_sunnuntaina_-_seksuaalivallankumouksen_kulttuurimarxilaiset_juuret
Mistään salaliittoteorioista ei siis tarvitse edes puhua, sillä nämä agendat ovat selvitettävissä aivan julkisista lähteistä, kuten marxisti-ideologien ja heidän innoittamansa homoliikkeen kirjoista ja linjauksista.

Pelkistäen ilmaistuna kulttuurimarxismi sanelee, että seuraavien ryhmien välillä vallitsee (perinteisessä) yhteiskunnassamme aina tukahduttava luokkakonflikti, jossa ensin mainittu ryhmä toimii fasistisena sortajana (riippumatta siitä mitä he oikeasti tekevät) ja jälkimmäinen taas sorron uhrina, joka on siksi nostettava kaikin tavoin hallitsevaan asemaan ja jonka edut laitetaan kaiken muun edelle, kun taas ensin mainittuja on rangaistava ja nöyryytettävä:

mies, isä -- nainen, äiti, "sukupuolivähemmistöt"
hetero -- homo, lesbo, "seksuaalivähemmistöt"
ydinperhe -- vaihtoehtoperhe
valkoinen -- negridi, värillinen
kristitty -- ateisti, muslimi
kantaväestöön kuuluva -- maahanmuuttaja, pakolainen, "monikulttuurinen"

Suomea koskien tähän voidaan hyvin lisätä myös: suomenkielinen -- ruotsinkielinen (Pakkoruotsittamista voidaan siten myös pitää yhtenä kulttuurimarxismin ilmentymänä.)

Aivan kuten Neuvostoliitossa toisin ajattelevia kohdeltiin mielisairaina ja rikollisina, myös kulttuurimarxismi pyrkii systemaattisesti sekä kriminalisoimaan että patologisoimaan arvostelijansa ja näin estämään kaiken järjellisen keskustelun aiheesta herkeämättömällä iskusanarummutuksella: rasismia rasismia! fobiaa fobiaa! ääri ääri!

Ketkä oikeasti ovatkaan ääri? Nekö, jotka haluavat säilyttää länsimaisen kulttuurin ja elämänarvot vai ne, jotka pyrkivät mädättämään ja murskaamaan ne nihilistisen maailmanvallankumouksen tieltä? Nykymuotoinen kulttuurimarxismi ei enää tähtää niinkään varsinaiseen kommunismiin, vaan muukin käy hyvin, kuten homosaatio tai islamisaatio ja erityisesti ns. uusi maailmanjärjestys, NWO, jossa demokratia ja kansallinen itsemääräämisoikeus vähitellen mitätöidään näennäisesti hyvää lupaavilla kansainvälisillä sopimuksilla, joista kuitenkin lähemmin tarkastelemalla paljastuvat marxilaiset päämäärät. Niille, jotka eivät halua mukautua tähän globaaliin vedätykseen, on jo varattu oma sairausluokituskin: ksenofobia.

Marxismi on enemmän tai vähemmän syyllinen kaikkiin maassamme viime vuosisadalla käytyihin sotiin. Maailmanlaajuisesti on aatteen vuoksi menettänyt henkensä noin sata miljoonaa ihmistä, ja meno jatkuu vielä ainakin Kiinassa ja P-koreassa. Eikö olisi syytä kaikkien elämän perustusten ja vapauden jatkuvuudesta huolta kantavien tehdä mitä kykenevät tämän maailman tuhoisimman ja kieroutuneimman ismin modernin mutaation pysäyttämiseksi ja takaisin rullaamiseksi?

Erityisesti esitän, että kulttuurimarxismi terminä (tai marxismi, missä laji on selvä) otettaisiin säilyttäjävoimien laajamittaiseen ja tehokkaaseen käyttöön kuvaamaan yhdellä asiatyylisellä ja todenmukaisella yleisnimityksellä kaikkea sitä homofiiliaa, mokutusta, neutralointia, feminismiä ym. mitä mädättäjävoimat meille syöttävät. Hyökkääjän tunnistaminen on edellytys menestyksekkäälle puolustukselle, ja tässä auttaa se, että ilmiöllä on selkeä nimi.

Vaadimme, että nykyinen kulttuurimarxilaisen ideologian ja propagandan vyöryttäminen kaikessa valtamediassa (vallatussa mediassa) sekä viranomaistoiminnassa loppuu ja otetaan kriittisen keskustelun ja perusteellisen puolueettoman tutkimuksen kohteeksi. Miten on mahdollista, että ns. vapaassa maassa miltei kaikki joukkotiedotusvälineet ajavat samaa radikaalia ideologista linjaa, joka hämmästyttävästi noudattaa Frankfurtin koulukuntalaisten julistamia oppeja ja strategiaa? Ja miten tästä vasemman äärilaidan hyökkäysfilosofiasta on tullut aikamme hallitseva, puoluerajat ylittävä suuntaus? Asianlaita on kerrottava myös historian/yhteiskuntaopin opetuksessa. Vaadimme, että kantasuomalaisia, kristinuskoa, valkoisia, heteroita ja miehiä vastaan suunnatusta solvaamisesta ja kiihotuksesta on koiduttava samat seuraamukset kuin muihinkin ryhmiin kohdistuvasta loukkaamisesta ja että maahanmuuttajien oikeasti rasistinen suosituimmuuskohtelu viranomaisten taholta lopetetaan. Vaadimme yhteiskunnan keskeisten instituutioiden, kuten yliopistojen, vapauttamista politikoinnista ja kultturimarxilaisilta agitaattoreilta lähtöisin olevien oppisisältöjen ja vaikutteiden siivoamista opetusohjelmista, kuten myös kouluopetuksen ja lastentarhojen suojelemista kyseiseltä manipuloinnilta. Kulttuurimarxilaisten verkostojen ilmeinen vaikutusvalta oikeuslaitoksen ja ministeriöiden toimitaan on nostettava päivänvaloon, ja politisoituneet oikeusviranomaiset ("demokraattiset" lakimiehet - Demla) keskeisillä paikoilla on vaihdettava puolueettomiin.

Levittäkää sanaa ja tukekaa adressia! Tätä saa minun puolestani myös kopioida.