En tarkoittanut, etten itse tiedä, mitä synti on. Otin aikaisemmin puheeksi ihmisten vieraantuneisuuden kristinuskosta ja tarkoitin tällä lähinnä, että heille pitäisi avata ihan peruskäsitteitä, ennen kuin uskon ammattilainen alkaa puhumaan kansankirkkomme jäsenille. Myöskään en ottanut kantaa siihen, kenen pitää kirkosta lähteä, jos sieltä joku lähtisi. Puhuin vain näiden kahden sangen vaikeasta yhteensopimattomuudesta. Pähkinä purtavaksi on, miten sanotaan kauniisti, että Jumala on tarkoittanut avioliiton miehen ja naisen väliseksi, ketään loukkaamatta. Toivoisinpa itse Kristusta paikalle!

Paavalin kohdan tulkitsen tästä asiasta näin: koska ihminen on langennut, seurauksena syntyy olosuhteita, joissa pääsee kehittymään erilainen sukupuolisuuntautuneisuus. Ne jotka sen saavat, eivät ole millään tavalla siihen itse syyllisiä, paremminkin on kyse tragediasta. Näin synti = ei Jumalan tahto, ei Jumalan tarkoittama tragedia tälle ihmiselle. Luterilainen uskonto on jalat maassa järkiuskonto. Se ei tunnusta Jumalan voimaa muuttaa asioita (olen kyllä itse luterilainen). Näin ollen alkuseurakunnan ihmeparantamiset on kokonaan jätetty. Jos halutaan niin ison asian muuttumista kuin sukupuolisen suuntautumisen vaihtuminen, siihen tarvittaisiin todellakin näitä ihmeparantajia. (Olen muuten itse hetero.)

Olen tehnyt niin paljon syntiä elämässäni ja epäonnistunut monissa kohdin, että pidän Kristusta turvaverkkona, johon voin pudota siltä varalta, että koska epäonnistuin ja erehdyin ja mahdollisesti sain vähän huonot kortit käsiin, ja joillakin on asiat jopa niin huonosti, etteivät edes kadu, joten kaikki tyhmyydet on varmuudelta sovitettu. Se ei poista omaa eikä muitten vastuuta. Sitä tarkoitin, että kuka saa Jumalalta millaisiakin lahjoja ja kykyjä ja voimaa seurata Jeesusta. Eivät kaikki synny samanlaisiin olosuhteisiin. Ei kaikilla ole hyvät lähtökohdat, ei kaikilla ole samanlainen luonne jne. Kaikilla ei ole sitä onnea, että Jumala jotenkin johdattaisi luokseen. Vaikka myönnän, että hengellisesti laiskojahan me täällä länsimaissa aletaan olemaan.

#30: - Re: Rakentavasta keskustelusta 

Peruskäsitteitä on epäilemättä tarpeen avata aina vain enemmän. Synti-käsitteen ymmärtämisen edellytyksenä on mm. se, että ihminen ymmärtää olevansa pyhän Jumalan edessä teoistaan vastuussa, ja että Jumalan uskotaan voivan puhua meille sanassansa tahdostansa. Siellä, missä näitä ei tunnusteta, on vaikea saada perille myöskään sitä, mikä homosuhteiden kohdalla olisi oikein. 

En usko, että on mahdollista tuoda raamatullista seksuaalietiikkaa esille niin, ettei kukaan loukkaantuisi. Toinen muuttuu, toinen suuttuu niinkuin tapahtuu muulloinkin, kun pidetään Jumalan sanaa esillä. Mutta myönnän toki sen, että on paljon merkitystä myös sillä, missä hengessä me asian esitämme.

Seksuaalisen suuntautumisen vinoutuminen on kyllä tragedia, joka on tullut monen kannettavaksi pyytämättä. Teoistamme me kaikki olemme kuitenkin vastuussa myös seksuaalisuuden alueella. 

Alkuperäistä ja sitä uskollisesti seuraavaa luterilaisuutta en kuvaisi sanalla järkiusko. Lutherin perusteos Sidottu ratkaisuvalta puhuu aivan muuta. Usko itsessään on hengellinen kuolleista herääminen, jota suurempaa ihmettä ei maan päällä olekaan. Ihmettä on myös koko olemassaolomme, vieläpä jokainen sekuntikin, jonka täällä elämme. Luterilaista on myös se, että tunnustetaan kaikkivoivan Jumalan mahdollisuus parantaa sairaita, jos hän niin näkee hyväksi.  Annin eheytymistarina oli myös yksi ihmeellinen tapaus. 

En uskaltaisi mennä väittämään, että kaikki homoseksuaalit voisivat muuttua terapian kautta heteroiksi. Mutta vaikka muutosta taipumuksessa ei tapahtuisi, on mahdollista kuitenkin saada Jumalalta voimaa kilvoitteluun siinä, ettei tuon taipumuksen toteuttaminen hallitsisi ihmistä. Täytyyhän heteronkin pitää seksuaalisuutta kurissa, ettei se pääsisi ryöstäytymään käsistä. Yksinelävällä heterokristityllä voi olla kovakin taistelu seksuaalisuutensa kanssa ja kurinalaisuutta tarvitaan myös siihen, että oltaisiin avioliitossa uskollisia.  

Siinä mielessä meitä ihmisiä on vain yhdenlaisia, että kaikki olemme syntisiä. Meillä on vain heikoimmat kohdat eri paikoissa. Kaikkien synnit on sovitettu, mutta jotta tämä armo meille kelpaisi, on herättävä näkemään myös oma syntiturmeluksensa - olimmepa sitten homoja tai heteroita. Katumattomina eläessämme ei Kristus voi meitä auttaa.