#223: sannavain - Re: Lauantaita sannavain,

olet kiitettävän sitkeästi jaksanut jankata omalta puoleltasi. Viimeisin kierros otti harppauksen kohti yhteisymmärrystä siitä, miten näkemyksemme logiikasta ja yleisesti eettisinä pidetyistä toimintatavoista eriävät. Käsittelen ensin kaltevia pintoja ja kompromissilainsäädäntöä, sitten nykymuotoisen avioliittolain mahdollisia perusteita ja lopuksi ajateltavissa olevan uuden avioliittolain ehdotettuja perusteita, niiden loogisuutta ja seurauksia.

1. Kaltevista pinnoista ja kompromisseista

Olet esittänyt, että lukumäärä- ja sukuneutraalisuus olisivat pelotteita, vain muka-välttämättömiä seuraamuksia sukupuolineutraalisuudesta, jota pelotetta ei esimerkit maailmalta tue. Olet oikeassa siinä, että nuo ajatellut seuraamukset eivät välttämättä toteudu reaalimaailmassa. Mutta jätät kokonaan huomiotta, mikä on tämän välttämisen hinta. Hinta on kova: joudumme tyytymään kompromissilakiin, joka ei noudata johdonmukaisesti sitä, mikä lain perusteeksi on ajateltu ja mainittu; lakiin, jolle ei ole ajateltavissa järjellistä perustetta. Esimerkki voisi olla avioliittolaki, joka säädetään perusoikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen vedoten, mutta joka laki on kuitenkin ristiriidassa näiden periaatteiden kanssa.

Sinä: pidät tuollaista epäjohdonmukaista lain säätämistä eettisesti ja älyllisesti kestävänä.

Minä: en pidä tuollaista lain säätäämistä eettisesti enkä älyllisesti kestävänä.

Pidän myös mahdollisena, että on useita vaihtoehtoisia toisensa poissulkevia perusteita aina kulloinkin tarkasteltavalle laille. Edelleen kukin peruste voi olla sisäisesti täysin johdonmukainen niin, että perusteen valinta voidaan tehdä vain arvopohjaisesti/fiilisperustaisesti. Esimerkkinä voidaan ajatella lakia siitä, onko liikenne vasemman vai oikean puoleista. Viimekädessä kysymys on makuasiasta ja silloin ihmiset äänestäkööt mutunsa mukaan. Sen sijaan kompromissilaki, jonka mukaan liikenne on sekä vasemman että oikean puolista tai ei kumpaakaan tai vuoropäivin yhtä ja toista, olisi kestämätön.

Sinä: et näe, että on useita johdonmukaisia vaihtoehtoja vaan että jokaisen on päädyttävä samoihin perusteisiin.

Minä: näen, että voi olla useita johdonmukaisia vaihtoehtoja.

Mitä tulee kaltevan pinnan ortodoksiseen käyttöön, Wikipedia tietää kertoa meille, että "Kaltevan pinnan argumentti voi myös tarkoittaa argumentaatiota, joka ei välttämättä olekaan virheellistä."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaltevan_pinnan_argumentti


2. Nykymuotoisen avioliiton perusteet

On oikein kysyä, mikä on avioliittolain nykymuodon peruste. Tärkeintä on, onko kuviteltavissa tai konstruoitavissa jokin peruste P, josta lain nykymuoto rajauksineen seuraa loogisesti. Vastaus tähän kysymykseen ratkaisee, onko nykymuoto kelpoinen - äänestykseen vietävä - vaihtoehto vaiko eikö ole. Myöntävän vastauksen saamiseen riittäisi konstruoida jokin tuollainen peruste - perusteen ei tarvitse olla sama kuin jokin "tosiasiallinen" tai "historian valossa oikea" peruste.

Kun yritämme konstruoida perustetta P, on selvä, että perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden prinsiipit eivät sellaisenaan riitä: koska nykymuoto ei niistä loogisesti seuraa. Konstruoinnissa auttaa tietenkin nykymuodon tarkastelu. 

Olen esittänyt, että tuollainen peruste P on nähtävästi konstruoitavissa biologisesta lähtökohdasta. Tämän mukaan avioliiton on tarkoitus antaa erityisasema "lisääntymisyksiköille". Miksi? Koska lisääntyminen on yksi yhteiskunnan fundamentaalisimmista toiminnoista ja koska yhteiskunta voi asiaan vaikuttaa avioliittolain kautta. Tässä yksi avainkohdista on isyysolettamus, joka koskee nimenomaan avioliittoon syntyvää lasta (on asian kannalta kerrassaan irrelevanttia, mihin lukuun kyseinen lainkohta on kirjoitettu). On perusteltua ajatella, että moni nainen haluaa lisääntyä vain, kun lapsen (ja naisen itsensä) elatus, hoiva, perintö yms. on turvattu. Sama voi koskea miestäkin; mies voi haluta "perillisen" ja "työnsä jatkajan". Tässä nykymuotoinen avioliitto tarjoaa erityisen suojan. Avoliitto ei anna vastaavaa suojaa: avopuoliso-siittäjä voi häipyä luovuttamatta enempiä resursseja tai avopuoliso-aisankannattaja ei välttämättä tunnustakaan lasta omakseen; kääntäen, avopuoliso-siittäjä tai avopuoliso-aisankannattaja ei välttämättä saakaan "oikeuksia lapseen" (äidin tahdosta). Koska avioliiton tehtävä on näin tukea lisääntymistä, avioliittoon liittyy oleellisesti ajatus sukupuoliyhteydestä.

Kuvatun perusteen P loogisena seurauksena saadaan avioliiton nykymuodon pareja koskevat rajaukset.

Se, että laki parisuhteen rekisteröinnistä antaa nyt homopareille vastaavaa suojaa, ei ole järjellinen vasta-argumentti: ko. laki on todettu epäjohdonmukaiseksi. Perusteen P käypyyttä on voitava tarkastella ilman viittausta lakiin parisuhteen rekisteröinnistä.

Voidaanko sanoa, että "Nykylainsäädännön valossa tuo peruste [JP] valitettavasti on peruslähtökohta"? Ei voida, koska tuosta peruste ei generoi lain nykymuotoa.

Voidaanko sanoa, että "Avioliittolaki ei perustu vaatimukseen siitä, että sen säätelemän oikeustoimen osapuolet voivat potentiaalisesti saada yhdessä biologisia jälkeläisiä." Ei voida, koska tuollainen vaatimus generoi lain nykymuodon, kun potentiaalisuus ymmärretään oikein (kaukaista sukua toisilleen olevat mies ja nainen).

Sinä: pidät yllä konstruoitua perustetta epäloogisena ja siten mahdottomana.

Minä: pidän yllä konstruoitua perustetta yhtenä loogisena näkemyksenä ja siten kelpoisena äänestykseen vietävänä vaihtoehtona.


3. Uuden muodon perusteet ja seuraukset

Jos harkitsemme avioliittolain uudistamista, on meidän esitettävä ne prinsiipit, lähtökohdat ja perusteet, joista laki loogisesti generoituu. Tätä varten on esitetty perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden prinsiipit sekä peruste, jonka mukaan avioliiton on tarkoitus tarjota turvallinen ympäristö yhtä useamman (lähinnä kahden) aikuisen yhteiselämälle ja lasten kasvattamiselle. Keskeinen ero biologiseen perusteeseen on se, että tässä ei ole mukana lisääntymisaspektiau. Määritteleviin tekijöihin ei siis enää kuulu se, että nainen ja mies haluavat (lapsikysymyksen vuoksi) olla sukupuoliyhteydessä vasta, kun ovat keskenään aviossa. Pidän tätä lähtökohtaa aivan käypänä vaihtoehtona.

Sinä: on lisättävä lisäehto, että parin keskisestä sukupuoliyhdynnästä ei ole harmia kolmannelle osapuolelle.

Minä: ei ole syytä lisätä sukupuoliyhdyntää koskevaa lisäehtoa, koska nyt ei ole lisääntymisperustetta, josta sukupuoliyhdynnän relevanttius seuraa.

Meillä on siis tarkastelussa kaksi erilaista perustetta uudelle avioliittolaille.
Palaan kohta siihen, miksi pidän edellyttämääsi lisäehtoa epäjohdonmukaisen ajattelun seuraamuksena. Sitä ennen todettakoon kuitenkin ne seuraukset, jotka ovat yhteisiä esittämillemme perusteille: avioliitto on sallittava mm. aikuisille siskospareille, veljespareille, isä-poika -pareille ja äiti-tytär -pareille, sillä näiden parien keskisestä sukupuoliyhdynnästä ei ole harmia kolmannelle osapuolelle. Tästä olemme nähdäkseni yhtä mieltä.

Sitten siitä lisäehdostasi. Kysyt "Kuinka loogiselta olisi vaikuttanut esimerkiksi sukupuolineutraalin avioliittolain säätäminen aikana, jolloin homoseksuaaliset suhteet olivat lain mukaan kiellettyjä?" Riippuu hieman siitä, mitä suhteella tarkoitat - oletan, että sukupuoliyhdyntää. Mielestäni vaikuttaa aivan loogiselta, eihän sukupuoliyhdynnällä ole tässä tapauksessa mitään tekemistä avioliiton ajateltujen perusteiden kanssa - siis aivan loogista, paitsi että olisi pitänyt säätää myös sukuneutraaliksi. Esität myös että "Yleisen elämänkokemuksen perusteella aviopuolisot harjoittavat keskenään seksuaalista kanssakäymistä." Tässä on aivan ensiarvoisen tärkeä huomata, että aviopuolisoilla viittaat nyt avioliiton nykymuotoon, et ajateltuun uuteen muotoon. Laajennettuna koskemaan uutta muotoa tämä ei enää ole fakta vaan ainoastaan näkemys/toive/kannanotto, jolle voidaan hyvin pyytää perustelua. Argumentoit: "Tuskin omakaan avioliittolakimme vaivautuisi erikseen kieltämään alaikäisen kanssa solmittavan avioliiton, kun suojaikärajoista on säädetty muualla lainsäädännössä." Edelleen: nykymuoto lähtee rajoittamaan lisääntymisperusteesta käsin: ei avioliittoa ellei voida olettaa/toivoa lisääntymistä. Kirjoitat: "Kun lainsäädäntö olettaa avioituvien henkilöiden välillä tapahtuvan seksuaalisen kanssakäymisen" Jälleen: nykymuoto olettaa, ei välttämättä ajateltu uusi muoto - miksipä olettaisi, koska lisääntymisperuste ei ole käytössä? Tässä valossa pareja rajaava lisääehtosi roikkuu kovin irrallisen kannan varassa ja vaikuttaa mielivaltaiselta/irrationaaliselta valinnalta syrjiä joidenkin parien perusoikuksia ja yhdenvertaisuutta, mitä lienee mahdotonta puolustaa.

#233: v ronski - Yhteenvetoa sannavain,

”Viimeisin kierros otti harppauksen kohti yhteisymmärrystä siitä, miten näkemyksemme logiikasta ja yleisesti eettisinä pidetyistä toimintatavoista eriävät.”

Oma yleisnäkemykseni käydystä debatista tuntuisi tarkentuvan keskustelussa jo aiemmin hahmottamaani asetelmaan, jossa vastakkain ovat sinun itsesi konstruoima olettama ja toisaalta oikeustieteen tukema kanta avioliittoinstituution perusteesta, luonteesta, tarkoituksesta ja nykytilasta. Viittaan muun muassa lausumaasi siitä, miten ”[T]eksti ei tosiaan (valitettavasti) kerro perustetta eksplisiittisesti, jolloin joudumme arvuuttelemaan perustetta siitä seuranneen lakitekstin perusteella.”

Logiikkaa koskevassa katsannossani olen lisäksi paikantanut ongelmakohdaksi jännitteen, joka syntyy ns. yleisen logiikan ja itse noudattamasi logiikan välille. On luontevaa, että avioliittolaista otaksumasi valossa näkemyksesi siitä jäsentyvät samaan tapaan auttavan loogisesti kuten jäsentyvät esimerkiksi Lentävään Spagettihirviöön uskovien teologiset kannat. Tällainen mikrologiikka hämärtää kuitenkin usein kokonaiskuvaa ja vaikeuttaa sen huomaamista, että oman, sinänsä sisäisesti johdonmukaisen rakennelman peruste on enemmän tai vähemmän epälooginen. Esimerkistä käyköön johtoajatuksesi, jonka mukaan ”[avioliittolain] nykymuoto lähtee rajoittamaan lisääntymisperusteesta käsin: ei avioliittoa ellei voida olettaa/toivoa lisääntymistä”.

Sitten itse vastineeseesi. Tekstisi rakentuu olkia pölisevälle jaolle nykymuotoisen avioliiton ja avioliittolain jonkinlaisen uuden muodon perusteista. Vaikka jaottelu palveleekin argumentaatiotasi, se on lähtökohdiltaan viallinen, sillä mitään uutta muotoa ei tarvita: nykymuotoinen avioliitto on etuoikeutettu taloudellinen sopimus, jonka kumpi tahansa osapuoli voi purkaa syytä ilmoittamatta, jonka perusta on osapuolten tahdonilmaisussa ja jonka tarkoituksena on sitoa osapuolet taloudellisesti ja juridisesti yhteen. Laki on tältä osin yksiselitteinen.

Sen sijaan yksiselitteinen ei ole esimerkiksi sopimuskumppaneita koskeva rajaus. Tämä adressi kiinnittää huomiota juuri tähän kohtaan. Muun muassa parisuhdelain esitöitä tarkastelemalla voidaan todeta, että avioliittolain valossa epäjohdonmukainen päätös olla ulottamatta tämän yksityisoikeudellisen sopimuksen oikeusvaikutuksia vaikkapa mies-, nais- tai sisaruspareihin on lähinnä poliittinen. Demokratiassa on luonnollisesti oikeus esittää kaikensisältöisiä, esimerkiksi tunteisiin vetoavia, uskonnollisesti motivoituja tai biologian lähtökohdaksi ottavia kantoja. Kun kirjoitat, että pidät lisääntymisperustetta ”yhtenä loogisena näkemyksenä ja siten kelpoisena äänestykseen vietävänä vaihtoehtona”, et huomaa, että äänestykseen kelpaavat myös epäloogiset vaihtoehdot. Tasa-arvoista avioliittolakia on menestyksekkäästi vastustettu muun muassa visioimalla, miten lakimuutoksen jälkeen ihmiset voisivat kohta mennä naimisiin ”hauvelinsa” kanssa. Juridiselta kannalta laissa omaksuttua ratkaisua on mahdotonta perustella.

Hurskastelun puolelle tekstisi kallistuu katsoessasi, että ”’[H]inta on kova: joudumme tyytymään kompromissilakiin, joka ei noudata johdonmukaisesti sitä, mikä lain perusteeksi on ajalteltu ja mainittu; lakiin, jolle ei ole ajateltavissa järjellistä perustetta” sekä ”[S]en sijaan kompromissilaki, jonka mukaan liikenne on sekä vasemman että oikean puolista tai ei kumpaakaan tai vuoropäivin yhtä ja toista, olisi kestämätön”. Jälleen kerran jätät huomiotta, että avioliiton pelkästään miehen ja naisen välille rajaava nykymuotoinen avioliittolaki on rajauksen osalta kompromissilaki. Liikennevertauksessasi autot soljuvat sujuvasti samanpuoleisesti, mutta siinä missä heteroparit ajavat autollaan moottoritietä, nais- ja miesparit joutuvat polkemaan pyöräkaistalla. Sisaruspari jumittaa mökkipolulla tivolin törmäilyautolla.

Päinvastoin kuin kirjoitat, minä en pidä epäjohdonmukaista nykytilannetta eettisesti ja älyllisesti kestävänä. Sinulle nykyinen parisuhdelainsäädäntö sen sijaan näyttäytyy ”faktuaalisena ja loogisena”. Aiempia esimerkkejäni siteeratakseni on tällöin täysin mahdollista pitää johdonmukaisena tilannetta, jossa A-kirjaimella alkavilla autoilla voi mainiosti olla erilainen verokohtelu, roomalaisilla miehillä voi olla naisiin verrattuna täydet kansalaisoikeudet ja sinisiltä ja keltaisilta housuilta voidaan evätä sama vaatteen status, joka punaisilla housuilla jo on.

#233: v ronski - Yhteenvetoa sannavain,

”Tärkeintä on, onko kuviteltavissa tai konstruoitavissa jokin peruste P, josta lain nykymuoto rajauksineen seuraa loogisesti. - - Olen esittänyt, että tuollainen peruste P on nähtävästi konstruoitavissa biologisesta lähtökohdasta.”

Noudattamasi mikrologiikkaa rakentuu oletetun biologisen lisääntymisperusteen varaan: katsot, että heteroparin potentiaalinen kyky tuottaa jälkeläisiä ”generoi” avioliittolain nykymuodon ja perustelee, miksi esimerkiksi nais- ja miesparit voidaan loogisesti sulkea muun muassa lisääntymiseen liittymättömän aviovarallisuusjärjestelmän ulkopuolelle. Peruste on sinun itsesi hahmottelema. Tämänkaltainen argumentaatio johtaa yleensä lopulta kehäpäättelymäiseen väitteeseen, jonka mukaan avioliitto pitää rajata miehen ja naisen väliseksi, koska avioliitto on miehen ja naisen välinen.

Biologinen peruste voidaan ensinnäkin pitkälti samastaa historialliseen perusteeseen: historiallisesti avioliitolla on ohjattu voimakkaasti ihmisten seksuaalisuutta ja lisääntymistä rajoittamalla yhteiskunnallisesti hyväksytty seksuaalinen kanssakäyminen avioliittoon.  On fakta, että avioliitto on ollut miehen ja naisen välinen liitto, jossa merkittävässä osassa (varsinkin ennen ehkäisyä, kattavaa sosiaaliturvaa ja yhteiskunnan maallistumista) ovat olleet yhteiset jälkeläiset.

Historiallisen perusteen kohdalla on kuitenkin huomattava, että säädöksen syntymiseen johtaneella säätämishistorialla – niillä ”prinsiipeillä, lähtökohdilla ja perusteilla”, joihin tukeutuen laki on mahdollisesti vuosisatojen ajan muovautunut – ei välttämättä ole kaksistakaan merkitystä säädöksen nykymuotoa tulkittaessa. Esimerkistä käyköön jäämistöoikeus, jossa pitkään vaikuttaneena johtoajatuksena oli maaomaisuuden pitäminen suvun omistuksessa keskittämällä se miespuoliselle perilliselle. Jos perintökaarta koskevia uudistusvaateita olisi tarkasteltu niistä perusteista käsin, joista laki kiistämättä generoituu, perheen sisar perisi edelleen vain puolet tai kolmasosan veljen perintöosaan verrattuna.

Entä miten tulisi suhtautua vaatimukseen erityisopetuksen järjestämisestä, kun tiedämme ne perusteet, joista nykymuotoinen perusopetuslaki generoituu? Lakia edeltänyt vuoden 1921 oppivelvollisuuslakihan lähti siitä, että jokaisen kykenevän suomalaislapsen oli hankittava peruskoulutus. Oppivelvollisuudesta vapautettiin sen sijaan suoraan ”tylsämieliset idiootit” ja harkinnanvaraisesti muutoin heikkokykyiset lapset.

Avioliittolain historia voisi olla radikaalisti erinäköinen, jos seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ei olisi vuosisatojen ajan vainottu ja tapettu identiteettinsä vuoksi, vaan heidänkin suojan tarpeensa ja oikeusasemansa olisi tunnustettu yhdenvertaiseksi enemmistön kanssa. Suomessa kehitys on tältä osin ollut hidasta, sillä syrjintäkieltokin saatiin perustuslakiin vasta tämän vuosituhannen alussa. Vaikka avioliitolla on pitkä historia nimenomaan lisääntymiseen liittyvänä kirkollisena ja sittemmin myös maallisena instituutiona, se ei poista sitä tosiasiaa, että nykymuotoinen avioliittolaki ei ”generoidu” aviopuolisoiden mahdollisuudesta saada yhteisiä biologisia jälkeläisiä. Jonkinlaisen lisääntymissopimuksen sijaan se on nykyään etuoikeutettu taloudellinen sopimus, jolla kaksi yhteisymmärryksessä toimivaa aikuista järjestävät perhe- ja omaisuussuhteensa yhteiskunnan vakioimalla ja tunnustamalla tavalla.

#233: v ronski - Yhteenvetoa sannavain,

”avioliiton on tarkoitus antaa erityisasema "lisääntymisyksiköille" - - [K]oska lisääntyminen on yksi yhteiskunnan fundamentaalisimmista toiminnoista ja koska yhteiskunta voi asiaan vaikuttaa avioliittolain kautta.”

”Nykymuoto lähtee rajoittamaan lisääntymisperusteesta käsin: ei avioliittoa ellei voida olettaa/toivoa lisääntymistä.”

Ei. Lain nykymuoto ei jakele oikeusvaikutuksiaan sen mukaan, lisääntyykö avioitunut pari vai ei. Säädöksen kannalta jälkeläiskysymys on lähtökohtaisesti herttaisen yhdentekevä. Laki kyllä olettaa, että suhteen virallistamisen jälkeen puolisoille saattaa syntyä lapsia samalla tavalla kuin laki olettaa, että aviopari saattaa ajautua elatus- ja omaisuusriitojen kautta avioeroon. Jotta lisääntymisperuste voitaisiin nykyään lukea relevanttien perusteiden joukkoon, olisi avioliittolain kakkospykälään lisättävä jonkinlainen tavoitesäännös, jossa biologisten jälkeläisten saaminen nostettaisiin kyseisen lain tavoiteltavaksi vaikutukseksi. Tällaisen selventävän pykälän unohtamista on argumentaatiosi valossa pidettävä melkoisena lainsäätäjän kömmähdyksenä.

Avioliittolaki mahdollistaa sen, että transihminen solmii avioliiton. Vaikka avioliitolla perinteisesti tarkoitetaan liittoa toisilleen vastakkaisten biologisten sukupuolten kesken, viime kädessä henkilön sukupuolen ratkaisee väestörekisteriin merkitty sukupuoli. Lisääntymisperusteen valossa on epäloogista, että sukupuolensa korjauttanut henkilö voi lain mukaan mennä naimisiin, sillä ”uuden” sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä on suostuminen sterilointiin. Tällöinhän yhteiskunta ei oleta, että henkilö lisääntyy vaan päinvastoin toivoo, ettei hän lisäänny enää lainkaan.

Oikeustiede näkee avioliittolain instrumenttina – vakiosopimuksena – jonka avulla yksityiset ihmiset voivat viranomaista sitovasti järjestää yksityisoikeudelliset oikeussuhteensa ilman, että jokaisen oikeussuhteen (perintö, elatus, velat, tapaamisoikeudet, lainvalintasäännökset jne.) kohdalla asioista joudutaan sopimaan erikseen. Vaihtoehtoinen, vaille oikeusjärjestyksen tukea jäävä tapa jäsentää avioliittoa on ymmärtää laki puhtaasti biologialla perustelluksi säädösohjailuksi, jolla julkinen valta pyrkii lisäämään (avioliitossa syntyneiden) lasten määrää yhteiskunnassa. Lähestymistapa puoltaa sitä, että avioliiton solmimisoikeuden ulkopuolelle jäävää henkilöpiiriä laajennetaan koskemaan muun muassa hedelmättömiä tai steriloituja miehiä ja naisia sekä vaihdevuodet ylittäneitä naisia. Jos avioituminen kielletään lisääntymiskyvyttömyyteen vedoten mies- ja naispareilta, on johdonmukaista ulottaa vaatimus kaikkiin niihin ryhmiin, jotka eivät kykene tuottamaan biologisia jälkeläisiä. Tällainen lisääntymisajattelusta ponnistava parisuhdesääntely koskettaa tietenkin myös heteroenemmistöä, mutta koska perustavanlaatuisia oikeuksia evätään samaan logiikkaan vedoten myös vähemmistöryhmiltä, rajausperusteet ovat varmasti pitävät ja luonteeltaan hyväksyttävät. Transvähemmistölle biologinen peruste merkitsee sitä, ettei sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäynyt henkilö ole enää kelpoinen solmimaan avioliittoa.

Oman lukunsa muodostavat tietoisesti lapsettomat heteroparit. Jos avioliiton rajausperuste on luonteeltaan biologinen, olisi reilua, että samat säännöt koskisivat kaikkia ihmisiä. Eri syistä lapsettomat (hetero)avioparit muodostavat jo nykyisellään ylivoimaisesti suuremman joukon kuin lapsettomat, biologisella perusteella ainoastaan parisuhteensa rekisteröimään pystyneet mies- ja naisparit. Koska yhteiskunnassamme on suuri määrä lapsettomia pareja,  pelkkä laista tulkittavissa (?) oleva vilpitön toive lisääntyä ei selvästikään riitä. Kirjoitat, että avioliiton tehtävä on tukea lisääntymistä. Tällä perusteella on luontevaa, että avioliitto tulisi voida mitätöidä tuomioistuimen päätöksellä, jos pari ei tietyn määräajan kuluessa pystyisi todistettavasti tuottamaan biologista jälkeläistä. Jos jälkeläistuotanto onnistuisi, tuomioistuin tuomitsisi parin avioeroon sen jälkeen kun jälkeläinen aikuisuuden saavutettuaan ei enää tarvitsisi vanhempiensa häneen kohdistamaa elatusta ja huoltoa. Avioeroon tulisi tuomita myös sen jälkeen, kun parin naisosapuolen kuukautiskierto on päättynyt lopullisesti. Tekstisi perustelee, että avioliiton tarkoitus on antaa erityisaseman ”lisääntymisyksiköille”. Mies ja vaihdevuodet ohittanut nainen eivät enää ole tällainen lisääntymisyksikkö, eivätkä he enää tarvitse lain suomaa erityisasemaa. On muistettava, että avioliiton tehtävä on tukea lisääntymistä, eikä toimia esimerkiksi puolisoiden suhdetta lujittavana lisäelementtinä, jonka solmimisen myötä yhteiskunta suo parille useita avo- ja homopareilta kiellettyjä oikeuksia ja etuuksia.

Argumentoit edellä, että lisääntyminen on perustavanlaatuinen toiminto yhteiskunnassamme. Tämä biologinen fakta on lisäksi luonteeltaan niin keskeinen, että sen perusteella lainsäätäjän katsotaan voivan  loogisesti rajoittaa tiettyjen siviilioikeudellisten sopimusten solmimista esimerkiksi seksuaalivähemmistöön kuuluvilta lisääntymiskyvyttömiltä henkilöiltä. Kun rajoitusperuste konstruoidaan puhtaasti biologisesta lähtökohdasta, on kysyttävä, miksi virallistettu polygamia ei ole mahdollista Suomessa. Ihminen polveutuu polygamisista lajeista ja on luonnontieteellinen fakta, että ihmismiehellä on sisäsyntyinen, biologinen tarve levittää geenejään mahdollisimman laajalle. Etenkin monivaimoisuuden salliminen palvelisi myös edellä hahmoteltua, lisääntymisyksikköoikeudet lähtökohdaksi ottavaa sääntelyä, kun siittiöitä läpi elämänsä tuottava mies voisi erota menopaussin ohittaneesta vaimostaan ja naida nuoremman naisen tai useamman nuoremman naisen. Lisääntymisen johtotähdekseen ottaneella tällaisen inhimillisen toiminnan virallistaminen on kelpoinen äänestykseen vietävä vaihtoehto.

Biologisen perusteen valossa nykymuotoisen avioliittolain rajaus kahteen sopimuskumppaniin on eettisesti ja älyllisesti kestämätön. Ennen kaikkea se on epälooginen. Voidaan kysyä, onko avioliittolain pitäminen voimassa mielekästä: joudumme tyytymään kompromissilakiin, joka ei noudata johdonmukaisesti sitä, mikä lain perusteeksi on ajateltu; lakiin, jolle ei ole ajateltavissa järjellistä perustetta. Ei kai kukaan halua lakia, joka ei perustu johdonmukaisesti joihinkin yleisesti hyväksyttäviin lähtökohtiin tai prinsiippeihin (tässä: lisääntymisperusteeseen) vaan sattumanvaraisesti tai mielivaltaisesti antaa oikeuden yksille syrjien toisia?

Olet myös itse näyttänyt polygamialle vihreää valoa toteamalla, että moniavioisille liitoille olisi mahdollista suoda samantasoinen erityissuojelustatus kuin heteropareille, ja että jos loogiset perusteet esitetään, niin ”olisi ilman muuta tehtävä päätös laatia laki lukumääräneutraalista liitosta niin pian kuin mahdollista”. On tietenkin mahdollista, että avioliitolle esittämäsi peruste muuttuu ja tarkentuu jälleen; onhan niin käynyt keskustelun kuluessa jo useasti. Jos kuitenkin pysytät biologisen perusteen avioliiton rajauspykälän taustavoimana, oletan, että jatkossa esität erilaisissa heteroiden avioitumista koskevissa keskusteluissa painokkaita kysymyksiä tyyliin ”Kysyn sinulta, [nimi]: kannatatko avioitumisoikeuden antamista myös moniavioisille ihmisille?”. Jo uskottavuutesi kannalta mutta myös yleisemmin on tärkeää, että nykyistä avioliittolakia kannattavat esittävät sellaisia järkeenkäypiä perusteluita, joiden johdonmukaisten seuraamustenkin kannalla voi pysyä.

Todellisuudessa avioliittolaki ei aseta minkäänlaisia lisääntymisvaatimuksia avioon aikoville pareille. Suomessa keneltäkään ei vaadita biologisten jälkeläisten tuottamista avioitumisoikeuden saamiseksi, paitsi tietenkin nais- ja miespareilta. Rajausta voidaan nykylainsäädännön valossa pitää kyseenalaisena.

#233: v ronski - Yhteenvetoa sannavain,

Vielä muutama hajanainen huomio:

”Sitä ennen todettakoon kuitenkin ne seuraukset, jotka ovat yhteisiä esittämillemme perusteille: avioliitto on sallittava mm. aikuisille siskospareille, veljespareille, isä-poika -pareille ja äiti-tytär -pareille, sillä näiden parien keskisestä sukupuoliyhdynnästä ei ole harmia kolmannelle osapuolelle.”

Keskustelumme kannalta on silmiinpistävää, miten rajaat yhteisymmärryksemme kattamien ryhmien ulkopuolelle toisilleen sukua olemattomien kahden miehen tai kahden naisen muodostaman liiton samoin kuin toisilleen sukua olemattoman miehen ja naisen välisen liiton.

”Mitä tulee kaltevan pinnan ortodoksiseen käyttöön, Wikipedia tietää kertoa meille, että ’Kaltevan pinnan argumentti voi myös tarkoittaa argumentaatiota, joka ei välttämättä olekaan virheellistä.’"

Kyllä, tällainen tapa perustella pointtejaan saattaa olla ihan ok. Wikin esimerkki kuuluu seuraavasti:

”Sensurointi aloitetaan yleensä paheksutuimmasta materiaalista, mutta jos edes sellaisen sensurointi sallitaan, vallanpitäjien on helppo laajentaa sensuurin alaa vähä vähältä muuhunkin. Näin on käynyt ennenkin.”

Avain kaltevaan pintaan piilee ensimmäisessä premississä: pidetäänkö laajasti paheksutun materiaalin, kuten lapsipornon, sensurointia hyväksyttävänä tai vaikkapa moraalisesti oikeana. Seuraavaksi on tarkasteltava oletettua lopputulemaa: onko jossain päin maailmaa laajasti paheksutun materiaalin, kuten lapsipornon, sensurointi johtanut viranomaissensuuriin? Kävikö näin esimerkiksi Suomessa? Aiheestahan käytiin aikoinaan laaja keskustelu, mutta käsittääkseni jokainen viranomaisen toimivallan laajennus tiedon sensuroinnissa on onnistuttu torppaamaan. Onko kyseessä siten kalteva pinta, jota pitkin yksikin liikkeelle laskettu marmorikuula sysää väistämättä liikkeelle kaikki muutkin kuulat ja lopulta romauttaa koko systeemin?

Ensimmäisissä viesteissäsi kirjoitit seuraavaa:

”Kun homoille vaaditaan jotain oikeutta, se tehdään jollakin perusteella P. Tällöin - johdonmukaisuuden pakottamana - vaade automaattisesti yleistyy koskemaan kaikkia niitä tapauksia, joihin peruste P soveltuu; tämä on validia kaltevalla pinnalla argumentointia.”

Sivuutetaan se, että itse konstruoimasi peruste P ei saa tukea reaalimaailmasta. Kuten huomaat, ihmisoikeuksien suominen homoille ei mitä ilmeisemmin ole johtanut esimerkiksi siskoparien avioliittojen säätämiseen. Asiat eivät ole niin yksioikoisia kuin kaltevalla pinnalla argumentoivat antavat ymmärtää. Mikä sitten saa keskustelijat turvautumaan kaltevan pinnan argumentaation? Katsotaan seuraavaksi tässä adressikeskustelussa esitettyjä vastaväitteitä nais- ja miesparien avioliittoa vastaan:

”Seuraavaksi kai eläimiinsekaantuminenkin sallittava?” ”Valtio vääristyy ja tulee irvikuvaksi ihmisyyteen nähden. Silloin saavat vapauden ihmisyydelle vieraat muodot kuten homoseksuaalit ja ekoterroristit.” ”Kun täällä nyt ollaan sitä mieltä et kaikkien pitää saada elää niinku haluaa, niin miks te homot ette sit hyväksy pedofiileja?! Eikö niillekkin kuulu ihmisarvo? Mites kun itse tykkään elämistä ja haluaisin lehmän kanssa naimisiin? Saanko minäkin kirkkohäät?” ”Saisinko seuraavaksi hyviä perusteluja, miksi avioliiton pitäisi olla vain sukupuolineutraali - miksei myös lukumäärä- ja sukuneutraali? Miksei sisko ja veli saisi mennä naimisiin keskenään?” ”Kohta varmaan tulee firmoihin ja johtotehtäviin homokiintiöt kuten on jo naiskiintiötkin, enää ei voi valita parhaita tehtäviin sopivia ihmisiä vaan valitaan tasa-arvoasetuksen mukaisia henkilöitä...” ”Mihin vedetään raja? Jos homot saavat mennä keskenään naimisiin niin varmasti myös sisarukset sekä vanhemmat ja lapsi. Myös moniaviollisuus sallittava. Pitäähän JOKAISELLA olla vihreiden mukaan oikeus mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa. Tosin tällöin pitäisi myös pedofiliset suhteet lainsäädännössä hyväksyä. Kannattaako vihreät tosiaan sitäkin?” ”Kun avioliiton periaatteista aletaan kerran luistaa, niin samalla periaatteella pitäisi laillistaa sisarusten ja muiden lähisukulaisten avioliitot.” ”Ja jos jollekkin seksuaalisesti epänormaalille marginaaliryhmälle annetaan tähän oikeus, miksei muillekkin?”

Kommenttien esittäjät eivät mitä ilmeisimmin hahmota tasa-arvoista avioliittolakia ensisijaisesti juridisena vaan moraalisena asiana. Psykologisella tasolla he yhdistävät seksuaalivähemmistöt edelleen esimerkiksi seksuaalirikollisiin. Kaltevaa pintaa käyttämällä he osoittavat vastustavansa status quon muuttamista, ja vastustamisen välineeksi soveltuu usein tunneperusteinen pelottelu siitä, mihin muutos heidän mielestään kohtalonomaisesti ja hallitsemattomasti johtaa. Tällainen argumentointi ei useinkaan ole onnistunutta muussa kuin siinä, että sen käyttö usein vetää keskustelun täysin sivuraiteille.

Nykyisen avioliittolain tapauksessa nämä keskustelijat eivät hahmota, että laki tosiaan voisi hyvin sallia samat oikeudet joillekin muille tahoille, kuten nais- ja miespareille. Laki ei kuitenkaan tällä hetkellä niin tee, joten mitä ilmeisemmin kalteva pinta ei sovellu. Palaan jälleen kysymykseeni siitä, minkälaisen painoarvon tasa-arvoista avioliittolakia vastustavat antaisivat argumentille ”Yhteiskunnassa X ei hyväksytä miehen ja naisen välistä avioliittoa, sillä sen jälkeen mikä tahansa ryhmä voisi lähteä vaatimaan samaa oikeutta.”.

Kysyt vielä, mikä on kaltevaa pintaa pitkin viettävän lopputuloksen tietoisen välttämisen hinta. Avioliittolain tapauksessa hinta on se, että  esimerkiksi rekisteröidyn parisuhteen osapuolilla ei ole oikeutta ottaa yhteistä ottolasta ja että he joutuvat maksamaan listahinnan, jos haluavat saman sukunimen. Hintana on myös ruma lommo kansalaisten yhdenvertaisuudessa.