#22183: - Re: Re: Re: Re: Raamatun sanomasta ja sen ymmärtämisestä

"...humanistinen ihmiskäsitys ja siitä johdetut ihmisoikeuksien periaatteet. - Mistä kotoisin?"

Humanismi on länsimaissa renessanssin myötä noussut kulttuurivirtaus sekä aatteellisena käsitteenä ihmisyyteen perustuva elämänkatsomus. Humanismiksi alettiin 1800-luvun lopulla kutsua keskiajan ja uuden ajan taitteessa syntynyttä, antiikin sivistysihanteeseen perustuvaa, inhimillisyyttä korostavaa suuntausta. Antiikkiin pohjautuvaa humanismia on kutsuttu klassiseksi humanismiksi.

Italian kielen sanalla umanista alettiin 1400-luvun lopulla viitata oppineeseen, joka opetti kielioppia, retoriikkaa, runoutta tai etiikkaa. Näihin oppiaineisiin viitattiin latinankielisellä käsitteellä studia humanitatis. Tämän käsitteen alkuperä juontuu todennäköisesti 1300-luvulle, ja sillä ilmaistiin eroa ”inhimillisen” tutkimisen sekä jumaluusopin, luonnontutkimuksen ja ammatillisten oppiaineiden välillä. 1400-luvulta 1500-luvulle humanistit olivat erityisen kiinnostuneita antiikin Kreikan ja Rooman klassisen kirjallisuuden tutkimuksesta. Antiikin teoksista he löysivät ihmisihanteen, jonka he halusivat elvyttää. Italialaiset humanistit alkoivat korostaa ihmisen saavutuksia ja mahdollisuuksia, eivätkä enää nähneet ihmiselämää ensisijaisesti valmistautumisena tuonpuoleiseen elämään.

Kansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton IHEU:n määritelmän mukaan ”humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se pyrkii nykyistä inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten kykyjen kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla.

"Muisto Pyhän kirjan entisestä elämästä elää KIELESSÄ.

Ja " Menneet ajat ovat kuitenkin jättäneet vahvoja JÄLKIÄ KULTTUURIIN."

Tätähän juuri tarkoitin, kristilliset (luterilaiset) arvostukset joillakin arkielämän alueilla. Monet asiat taas ovat jääneet pois, kuten orjuus ja naisen alistettu asema (onhan....?). Ja niin, arjessamme on paljon Suomen varhaisuskonnollistakin perinnettä sanonnoissä ja uskomuksissa. Tästä kaikesta ei millään voi tehdä johtopäätöstä siitä, että Suomen lainsäädäntö pitäisi johtaa Raamatusta vaan se tehdään tällä hetkellä vallitsevista eettisistä periaatteista. Niissä nuo humanismin ajatuksista johdetut ihmisoikeudet ovat ykköstilalla. Ja tähän kulminoituu myös suhtautuminen tasa-arvoiseen avioliittoon.

#22184: - Re: Re: Re: Re: Re: Raamatun sanomasta ja sen .ymmärtämisestä

Hei onhan tuo "Italian kielen sana umanista"   ilman h- ta  vai ?

KYLLÄ,  ajattelen vaan,  että toisaalta sitä mikä,  humanismissa on juuri tätä ihmisen vapautta, ei kylläkkään kaikkea sitä,  on varmasti  pohjannut pitkä kehtityskulku antiikinajoilta lähtien,  jossa kristiniuskon ihmisarvoperiaatteet:  lapsen,  naisen, muukalaisen,  orvon, sairaan,  vastasyntyneen,  vammaisen, ja orjan,  sekä myös eläimen, kohtelu  on voimakkaasti muuttunut kristittyjen laupiaampien arvojen suuntaan.  Tosin Room.Katolisen kirkon historia poikkeuksena (Inkvisitio ja ristiretket.)   Ja koko sen alistamista ylläpitävä rakennelma.

Tätä pohjaa on vain vaikea nähdä täältä länsimaisen ajattelun keskeltä. Koska se on niin hienosyisesti sekoittunut kaikkeen.  ja kulttuuri on ollut niin kauan kr.uskon "hapattamana."   Mutta kun otetaan vertauskohdiksi vaikkapa hindulaisuus ja Islam,  niin näemme aivan toisenlaisen historian kehittyneen niiden pohjalta.

Olihan pohjana myös antiikin filosofia.  Ja Platonin  vaikutteita taas otettiin kristillisten kirkkojen opinmuodostukseen mm.taivaskäsityksiin. ( Eikä Raamatusta,  niinkuin olisi pitänyt. ) Mutta koko teollinen vallankumouskin tapahtui ainoastaan kristityssä maanosassa.  (Oliko pelkästään hyvä,  se on toinen asia)  Mutta antiikin elitistinen kulttuuri sai inhimillisyyttä nimenomaan nasaretilaisen lahkosta. Alku- kristittyjen itsensäuhraavasta rakkaudentyöstä ja maailman valloittavasta  ilosanomasta.

Sekä tieteellisen kehityksen räjähdysmäinen esiinmarssi vapautui tapahtumaan,  kun luomakunnalle sallittiin Jumalan olemassaolosta erillinen luonne,  jota saatettiin tutkia sekulaaristi.  Eikä jumaluus kattanut kaikkeutta persoonattomana voimana,  niinkuin muualla (koskee idänuskontoja).  Islamissa taas oli muita kehitystä paikalleen naulaavia alistavia tekijöitä.