#22451: - Re: Re: Suuri homovastaus.... 

 Johan  jo tuo sinun ilmaisusi paljastaa ennakkoon sen miten ajattelet ,että muidenkin tulisi (sinun laillasi,siis)asioista ajatella .Sanoit:"...miksi hän kiintyy tai tuntee fyysistä vetoa tiettyyn kohteeseen, muttei toiseen" Siis ,voi pyhä yksinkertaisuus tuota ajatteluasi , etten paremmin sano!!! Kävikö edes mielessäsi,  että yleensäkin se voi alkaa toteutua jo ihan samassa iässä ,kuin nuoren seksuaalisuus  ja siihen liittyvä käyttäytyminen yleensäkin alkaa  tulla esiin ihmisessä,eli keskimäärin siinä 16 v.  ikäisenä. Tämä sinunkin pitäisi (ainakin kielenkäytöstäsi päätellen) sentään  jo aikaihmisenä tietää! Olen kertonut tällä palstalla jo aiemmin,että siinä iässä sain  eka kielarin n.kolmekymppiseltä mieheltä ollessani Venäjällä, äidin maksamalla  kesäkielikurssilla. Hän teki aloitteen (ehkä oli tullut maistettua vähän votka-drinkkejäkin) Hän veti minut huoneeseensa ja suuteli minua välittömästi. Se tuntui kyllä ihan päästä varpaisiin , vaikken sitten (hänen kiihkeistä syleilyistään ja hartaista esitetyistä toiveistaan  huolimatta) uskaltanutkaan mennä hänen kanssaan  samaan hotellivuoteeseen, jonka suuntaan hän kaikesta päätellen yritti minua kovasti ohjata... Tunne ,jonka kokemuksesta sain, oli kuitenkin sen verran ihana, että tiesin jo silloin sen kumman suuteleminen tuntui paremmalta, ikäisteni tyttöjen vaiko aikuisten miesten (...miksikään ´tätien pojaksi´en sentään olisi voinut kuvitellakaan ryhtyväni)Se sänkyynmenojuttu ( Mikä itse asiassa  muuten taisi muuten olla ihan vaan siinä olohuoneen sohvalla)  tuli sitten hieman myöhemmin , seuraavana talvena ,niin ikään n.3-kymppisen, mutta turvallisemman ja luotettavan  kotipaikkakunnan miehen kanssa, oli muuten kokki ammatiltaan ja antoi  minulle eka kipinän lähteä merille eli "skönelle"(kuten  termi kuuluu) .Seurustelimme jonkun aikaa,mutta lopulta  hänen vaimonsa sai vihiä tapaamisistamme ja siihen se tietystikin loppui Hän on nyt jo kuollut,tämä mies, (kuoli keuhkosyöpään muuten ),joten rauha hänen sielulleen.Nykyinen miesystäväni taas on pari vuotta minua nuorempi ja me olemme olleet yhdessä n. kymmenen vuotta.Tätä nykyä asun maissa,eli en siis ole enää merillä.Tämän enempää en sinulle elämästäni kerro,etkä sinä uskalla omastasi kertoa edes tämän vertaa -edes  nimimerkittä,mutta mitäpä siitä-sellaisiahan te, sinä ja kaltaisesi (onttoihin ajatuksiisi ja ontuviin rinnastuksiisi yhtyvät) olette. Muuten, eikö se ´kohde´ ole aina joku ´tietty´.Puhutaanhan sitä suomenkielessämme ´mielitietystäkin´.Se on silloin  joku ´hän´,eikä ´joku toinen´,tai siis  aivan ´kuka tahansa´. Älä siis ihmettele enää itsestäänselvyyksiä,niin annat itsestäsi  jatkossa edes vähän fiksumman kuvan!

#22508: res.matr. - Re: Re: Re: Suuri homovastaus....

Kiitos avoimesta vastauksestasi, joskaan en kysynyt yksityiskohtia ihmissuhteistanne vaan peräänkuulutin homoilta omia ajatuksianne siitä, miksi ette kykene rakastumaan vastakkaisen sukupuolen edustajaan, tai miksette ainakaan halua tai pysty lähestymään heitä seksuaalisella tasolla. Muotoilin kysymykseni myös muotoon "mikä minua estää olemasta hetero?". Ehkä vastauksesi sisältää vastauksen aineksia myös näihin kysymyksiin, mutta ne ovat vielä hyvin kätketyssä muodossa, epäsuorasti läsnä.

Olemme nähtävästi kuitenkin samaa mieltä siitä, että hormonaalisen aktiviteetin alkaminen on olennainen tekijä nuoren ihmisen sukupuolisessa elämässä ja sen ilmentämisessä. Luulen tosin, että ainakin nykyään tämä aktiviteetti käynnistyy monilla jo siinä kymmenen ikävuoden hujakoilla, ehkä aiemminkin, ja useimmilla se on jo täydessä käynnissä 16-vuotiaana.

Eri asia on, että yhteiskunnalliset paineet saavat nuoret orientoitumaan aikuisten maailmaan usein jo esikouluikäisinäkin, mutta viimeistään koulussa. Tämä ei silti tarkoita sitä, että nämä lapset olisivat mitenkään valmiita tai millään lailla kypsiä tähän päälleliimattuun aikuisuuden rooliinsa. On myös tavallista, että tämä "roolin peittämä lapseus" jää joillakin pysyväksi olotilaksi läpi elämän, mutta tämä kaikki sivuhuomautuksena.

En lähde erikseen analysoimaan kenenkään elämäntarinoita, se ei ole motivoitua eikä ehkä mielekästäkään, mutta jokaisesta tarinasta voi tehdä havaintoja ja niiden pohjalta mahdollisia johtopäätöksiä. Tämän jätän itse kunkin omalle vastuulle, jotta jokainen itse alkaisi ymmärtää tekemisiään ja tekemättä jättämisiään.

Tärkeä välinen on sana "miksi": miksi tein juuri näin, miksi juuri hänen kanssaan - ja myös katsoa sitä "näkymätöntä" puolta: miksi en tehnyt noin, ja miksi en jonkun kanssa, joka oli toisenlainen.

Kannattaa myös katsoa toistuvia kuvioita, tavanomaisesta poikkeavia ilmiöitä ja itselleen merkittäviä kokemuksia tarkemmin, jotta niiden taustallinen merkitys avautuisi meille.

Se, mitä kutsut "itsestäänselvyyksiksi", on mainitsemallasi tasolla ehkä sinulle itsellesi sitä. Näiden "itsestäänselvyyksien" takana on kuitenkin syvempi ja paljon laajempi taso, jonka olemassaolosta useimmat meistä eivät edes ole tietoisia. Ne voimat, jotka saavat meidät tuntemaan kuten tunnemme, ajattelemaan kuten ajattelemme ja tekemään kuten teemme - siinä nimenomaisessa järjestyksessä yleensä. En puhu mistään "jumalallisesta" vaikutuksesta, vaan pikemmin alitajunnastamme, kaikesta siitä, mikä ohjaa meitä ihan tietoisesti tietämättämme.

Luulemme tekevämme itsenäisiä päätöksiä, mutta suurin osa ratkaisuistamme on jonkun sisäisen tunnekokonaisuuden ohjaamaa. Tämä on meidän kaikkien hyvä tiedostaa.

Kuten esimerkiksi tarve kääntää keskustelussa huomio vastakeskustelijan henkilöön negatiivisessa ja enemmän tai vähemmän peitellyn halveksunnan merkeissä. Se on yleensä merkki siitä, että heikko itsetuntomme vaatii meitä astumaan muiden päälle, jotta kokisimme itse olevamme pitempiä.

Se voi olla myös merkki siitä, että kanssakeskustelijamme on sanonut jotakin sellaista, jonka koemme uhkaavan omaa integriteettiämme tai ylpeyttämme. Hyökkäys on ehkä paras puolustus, mutta keskustelussa sen tarkoitus on vain viedä huomio puhuttavan asian käsittelystä, tai toiveena on saada vastakeskustelija kokonaan hiljennettyä, niin ettei kiusallista aihetta enää tarvitsisi ollenkaan kohdata.

Tämä kaikille keskustelijoille ystävällisenä vihjeenä.

#22508: res.matr. - Re: Re: Re: Suuri homovastaus....

Hyvä Res. Matr!   Tuli suoraan kysymykseen suora vastaus.  Kiitos!   Ja tavallaan pyydän anteeksikin uteluani,  koska menin omalle reviirillesi.    (Tosin olit tässä vastannut kyllä ihan toiselle kysyjälle)

No sinä sitten kuulut siihen uskolliseen 12%:n joukkoon,  joka on hyvin erilainen seurustelussaan kuin  ne kaksi muuta ryhmää,  joita siis on  ehdoton enemmistö homoista.   Mistä itse käsität tuon suhteiden valtavan määrän  johtuvan noin miehen näkökulmasta katsottuna?

Liittyykö se lähinnä ikään,  vai onko homoryhmässä joitakin sisältäpäin nähtäviä erottavia tekijöitä eilaisten porukoiden suhteen.  Onko sulle syntynyt tästä käsitystä?