Pohjalainen-lehden eilinen kolumni, kirjoittajana ko. lehden päätoimittaja:



Pohjanmaan kannalta Ukrainan kriisistä löytyy ainakin yksi myönteinen puoli.

Lakeuksilla kosolti työtä tarjoava turve vapautuu pannasta energian turvaajaksi. Näin käy, mikäli EU:n perjantaina päättynyttä huippukokousta pystyy yhtään rivien välistä tulkitsemaan.

EU asettaa suuret toiveet uusiutuvan energian lisäämiseen. Suurin tehtävä koko Euroopassa on kuitenkin Venäjän energian korvaaminen omilla vaihtoehdoilla.

Suomen tuontienergiasta yli 70 prosenttia ostetaan Venäjältä. Suomen ja Baltian maiden käyttämästä maakaasusta lähes kaikki tulee arvaamattomasta itänaapurista.

Turve ei ole seksikästä , eikä siitä saa pulppuilevaa keskustelua Helsingin trendiravintoloissa. Maineesta onkin tullut turpeen ongelma. Ja nykypolitiikassa maine on kaikki.

Politiikassa absoluuttiseksi totuudeksi on muotoutunut vihreiden toistama mantra siitä, että turve ei uusiudu ja olisi vielä pahempi saastuttaja kuin kivihiili.

Suomessa turve on perinteisesti määritelty hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi. EU on määritellyt sen fossiiliseksi polttoaineeksi, kuten maakaasun, öljyn ja kivihiilen. Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC lokeroi turpeen omaksi luokakseen, "turpeeksi".

Turpeen hiilidioksidipäästöt ovat hieman suuremmat kuin kivihiilen. Tilanne muuttuu, kun tarkastellaan hiilen kulkureittiä.

Vihreän Helsingin suosiman kivihiilen louhinta Siperiassa, kymmenen päivän junamatka nokisella venäläisellä dieselveturilla, laivaus Helsinkiin, purkaamiset ja kuljettamiset kääntävät viimeistään päästörajat punaiselle.

Geologit muistuttavat, että Suomen turvesuot ovat noin 3 000 vuotta vanhoja. Vastaavasti kivihiilen ikä on noin 300 miljoonaa vuotta. Suot ovat voineet syntyä ja kuolla 100 000 kertaan sinä aikana, kun kivihiili on muodostunut. Turve siis uusiutuu.

Geologian tutkimuslaitoksen 2003 tekemän tutkimuksen mukaan Suomen turvevarat ovat kaksinkertaiset Pohjanmeren tunnettuihin öljyvaroihin ja 2/3 Norjan tunnettuihin öljyvaroihin verrattuna. Omaa energiaa siis riittää melkoiset määrät turvesoissa.

Monipuoluehallitus nosti 2013 turpeen energiaveroa 1,90 eurosta 4,90 euroon megawattitunnilta. Vero nousee edelleen eurolla 2015. Suomi näyttää pyrkivän varta vasten Venäjän kylkeen energiakaupoissa. Toivottavasti edes Bryssel opettaa järkeä, ja Suomi alkaa ottaa omavaraisuuden tosissaan.

Veronkorotukset nostivat venäläisen kivihiilen kulutusta yli kolmanneksella Suomessa 2013 (Ylen MOT 17.3.). Halvalla hiilellä on korvattu juuri kotoista puuta ja turvetta.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) myöntää, että energiaohjelmasta on tullut sekamelska. Se ei ole kenenkään hallinnassa.

Mutta menköön, kun vihreä imago vaatii.

Saksaa pidetään , oikeutetustikin, tuulivoiman suurvaltana Euroopassa. Saksa osaa myös imagopelin. Valtavaa tukea saastuttavalle kivihiili- ja ruskohiiliteollisuudelleen saksalaiset eivät halua mainostaa.

Saksa tukee omaa hiilituotantoaan 3–5 miljardin euron verran vuodessa. Tuki tietysti turvaa Saksan energiaomavaraisuutta ja luo työpaikkoja. Lähivuosina Saksaan nousee 26 uutta hiilivoimalaa pitämään menestyksekästä talouskonetta käynnissä.

Järkevästi omat vahvuudet hyödyntävä energiapolitiikka olisi mahdollista myös Suomessa, jos olisi tahtoa, eikä päätöntä hinkua kalliiseen viherpesuun. Maineestaan tarkka Suomi saa taatusti polttaa kotoista turvetta EU:n energiaomavaraisuuden nimissä

TONI VILJANMAA

Kirjoittaja on Pohjalaisen päätoimittaja

#2582: - Turve nousee suosta suosikiksi

Mitenkä tämä kolumni edistää turvevesien puhdistamista? Samaa vanhaa libalaabaa, kuin kaikki muukin! Keksikää jotain uutta sanottavaa, niin asioista saisi edes keskustelua aikaisesti - minusta tällainen asioiden toistelu ei ole täällä kaivattua laaja-alaista keskustelua.