#78: -  

 On se sentään lohdullista, että sinua ei pelota eikä "surreta" joukkoraiskaukset, jengiväkivalta eikä ryöstely ja muu mamurikollisuus. Paina vain pääppö tyynyyn, sulje simmut ja nää ihanan monikulttuurisesti rikastuttavia unia...

#78: -  

 Joo. Niin minuakin on alkanut pelottamaan asuin alueellani lisääntyneet asuntomurrot, kaverien joutumiset joukkopahoinpitelyjen (mut on sentään yritetty vaan porukalla juosta kiinni) ja ryöstöjen uhriksi, sekä ystävääni kohdistunut raiskausyritys. Tulipa mieleen vielä yksi ulkomailla sattunut tapaus, jossa kämppäämme tunkeuduttiin keskellä; onneksi sentään vain puhelimet, läppäri, pöydällä olleet setelit, vaatteita ja muuta lähti niiden matkaan. Meuhkaamalla ja huutamalla sain ne juoksemaan ulos, jonka jälkeen ne lukitsivat oven niin, ettei sitä saanut sisältäpäin auki. Meitä kyllä varoitettiin siellä aikaisemmin tästä kulttuurivärinästä, mutta kun ihminen on sinisilmäinen ja luottavainen, ettei katso tarpeelliseksi takalukita ovia, laittaa turvalukkoja ja turvaketjua vielä siihen oveen... oltiinpa me tyhmiä.

Asun myös alueella, jossa naapureina on ei-kantiksia ja meno on sen mukaista. Uutta asukasta tulee ja hetken päästä ne ollaan jouduttu häätämään pois, koska öisin meno äitiytynyt todella mahdottomaksi.

Että kyllä minua ei tuollainen hyysteerinen pelko suomalaisesta takapajulasta ole minulla ensimmäisenä mielessä. Odotas vaan kun omalle tai lähimmän kohdalle tapahtuu jotain tollasta. Se on mahtava tunne kun kaverit vaientavat sinut ja hyssyttelee, että "no kyllä ne suomalaisetkin voi tehdä niin", mutta vaikka sen kuinka järkeilisi, kyllä se varovaisuus on tuolla jossain takaraivossa aina läsnä.

Huono homma tässä kaikessa on se, että purkautumiset ovat aiheuttaneet kavereiden katoamista ympäriltäni, koska kielen käyttöni on kuulemma ollut liian epäkorrektia. Siksi toivoisinkin, että löytyisi joskus tilalle jotain "impivaaralaisia" reiluja tyyppejä, jotka eivät heti käännä selkää ja korjaile minun "rasistisia ilmauksi", vaikka minulla on täysi oikeus siihen.

Oon aikaisemminkin pelännyt väkivaltaa, mutta varsinkin tuo ryöstö/törkeä varkaus, sekä läheltä piti -tilanne ovat laukaisseet mulle posttraumaatisen stressihäiriön oireita, jonka seurauksena en uskalla nukahtaa, johon syön sitten unilääkkeitä.

Tässä mun kokemuksia.