Olin sattumalta entisen Hiekan leirikeskusen tai luostarialueen - eli nykyisen Hiekan maatilan - paikalla käymässä,kun ortodoksit sekä arkkipiispakin olivat siellä läsnä päästyään käymään siellä vuosikymmenten jälkeen. Kyllä siinä itki vanhat ja monet nuoretkin, kun vanhat muistelivat Hiekan leirejä. Oli se järkyttävän koskettava tilaisuus. Ajattelin samalla Puroniemen leiriä: sille ei ainakaan tehdä samoin pelkän rahapulan takia! Sinne tuotiin kukkia. Muistelot vasta herättivät minutkin. Tämä on ollut monelle nyt jo vanhemmalle entiselle nuorelle pyhä paikka.HIekan muistojen pohjalta tulee muistaa miten paljon kirkosta luopumista sen pyhän paikan hylkäämisen takia tapahtui,mitä katkeruutta, ikävää,frustraatiota,kaihoa,pettymystä kirkon hylkääämät ihmiset saivat Hiekan luopumisen kautta kokea. Kuitenkin Puroniemi on toimnut vajaa 60v. eli huomattavasti pitempän kuin Hiekan leirikeskus. Mihin pikkulasten vanhemmat menevät mölisevien,laukkaavien,huutavien,tappelevien,häiritsevien pikkuvastensa kanssa. Valamoonko kymmenin kappalein, Lintulaanko?? Kyllä Puroniemi oli se kasvvatuspaikka,jossa tuhannet ja taas tuhannet ovat kasvaneet sallivasssa,rakastavassa hengessä, sallivan rakastavan Ortodoksien kirkon helmaan. Nyt jos tällainen kasvatuspaikka hylätään vain muutaman tuhannen tappion takia, niin se on synti ja erittäin suuri häpeä sekä johtaa erittäin ikäviin seuraamuksiin koko ortodoksesn kirkon huomioiden! Varmaan monet eroavat ortodoksisesta kirkosta pelkästään protestiksi näin pahasta teosta! Onko ort.kirkolla varaa menettää lapsiperheet,vauvat,nuoret,nuoret aikuiset ja vanhemmat Puroniemen kasvatit. Muilla vapailla suunnilla on leirikeskusia ja ihana yhteinen meno,mutta Puroniemeä heillä ei ainakaan vielä ole.
Puroniemi saadaan siis erittäin vähällä tai ONL:lle tai kirkolle täysin ilmaisella satsauksella pelastettua. Kirkolliskokous voi määrätä korvamerkittyä rahaa Puroniemen pelastamiseksi. Tai sitten voidaan ajatella, että ONL myy rahoillaan ostamansa osakkeen sekä elää sillä rahalla vuoden? Tuon jälkeen ONL on taas nollatilanteessa? JOs talkoita järjestetään Puroniemen eteen, niin siinä saisi toimihenkilötkin toivottua laihduttavaa,kuntoa kohottavaa jumppaa. Voisi tehdä vaikka 12tunnin päiviä eikä ottaisi palkkaa? Eikö olisi hienoa!Sitten vaan saunaan ja uimaan ihanasta rannasta puhtaaseen veteen,omatuntokin puhtaana: minä tein kaikkeni kirkon eteen enkä luovuttanut, vaan ajoin yhteistä hyvää. Illalla sitten laulettaisiin: "Puroniemi rauhan maja" (mukaillen vaeltajan lauluista sepitetty Puroniemi-laulu). Ystävällisin, rakentavin terveisin, koko ortodosisen kirkon parasta ajattellen! Juhani Hänninen Suonenjoelta.

#38: - Puroniemen pelastmainen 

 Niin, kyllähän minäkin siellä jonkin verran talkoissa olin pienellä porukalla muutaman päivän. Näistä reissuista en ylityötunteja laskuttanut. Ja joskus taisin olla siellä omalla ajallakin. Mutta ei kukaan voi edellyttää työsopimuksessa työntekijältä ilmaista työtä. Sen on oltava vapaaehtoista. ONL aikana olin itse keskimäärin 60-70 vuorokautta työmatkoilla, siinä perhe kyselee välillä isää myös kotiin.

Kun nyt päästiin takaisin talkoohenkeen, niin yksi tärkeä asia on jäänyt mainitsematta. Paljon on kysytty juuri tuota miksi talkoita ei ole ollut ja jotkut nimimerkin takaa ilmoittavat olevansa valmiita korjaamaan huopakattoa jne... Toivottavasti tämä henkilö ilmoittautuu sen tekemään myös omalla nimellään :), että tietävät toimistolla keneen olla tarpeen tullen yhteydessä. Ja tämä ei ole nyt tarkoitettu kenenkään mieltä pahoittamaan, vaan olen ihan tosissani. Jokainen työ sisältää tavattoman määrän ns. hiljaista tietoa. Usein tämä hiljainen tieto liittyy yhteyshenkilöihin, niihin jotka antavat vapaaehtoisesti aikaansa kirkon hyväksi. Hiljainen tieto on myös sellaista, jota harvoin muistetaan siirtää eteenpäin tuleville työntekijöille.

Kun itse olin järjestön leivissä, emme me tienneet oikein ketään, jolle soittaa, jos emme ehtineet itse huoltohommia tehdä. Yksi johtokunnan jäsen asui Rautalammilla muutaman vuoden ajan. Tämän kirjoitan siksi, että vältettäisiin syyttely puolin ja toisin. Asiat etenevät menneisyydessä niinkuin se ovat edenneet ja kaikkea ei ole kyetty ennalta arvioimaan. Ehkä silloin kun toimisto siirtyi Joensuuhun se ei ollut riski, koska oli yhteys tahoihin, jotka leirikeskusta mielellään huoltavat. Siinä vaiheessa kun henkilökunta on muuttunut, mutta hiljainen tieto ei ole siirtynyt eteenpäin Joensuusta henkilökunnan sijoituspaikkana on tullut ongelma.

Tätä rakentavuutta toivon keskusteluun. Lisäksi toivon ettei Puroniemestä ONL.n tekemiä selvityksiä kustannuksineen jätetä huomiotta. Siellä on usean sivun ammattilaisten tekemät listat vaadittavista välttämättömistä kunnostustöistä kustannusarvioineen. Itse en niitä täysin ilmaiseksi satsaukseksi kutsuisi. Mutta tutustukaa kaikkeen ja tehkää rakentava päätös hyvässä hengessä. Tärkeintä on että päätös, olipa se mikä tahansa, tapahtuu yhteisymmärryksessä ja ketään loukkaamatta. Lisäksi on huomiotava kommentoinnin vastuu. Huoli kirkosta eroamisista voidaan myös ymmärtää kehotukseksi erota kirkosta.

Lisäksi en ymmärrä mistä ONL.n henkilökunnalla olisi omatunto puhdistettava. He tekevät parhaansa monien suuntien ristiaallokossa. Vieläkin korostan sitä, että he ovat tehneet ja me teimme selvityksiä Puroniemen suhteen eikä sen säilyttäminen ole saanut tukea. Samalla tunnustan se, että itse toppuuttelimme tukiyhdistys-ajatuksen kanssa ja siihenkin olen tietyn henkisen perustelun antanut. Selvityksille ja tulevaisuuden suunnittelulle tarvittiin työrauha. Samaan aikaan kuitenkin kysyttiin neuvoa Puroniemen suhteen ja myös tutkittiin kirkon mahdollisuutta ottaa se haltuunsa ja se selvitystyö on jatkunut ymmärtääkseni tähän vuoteen saakka.

ONL.n vuosikokoukset ovat olleet avoimia tilaisuuksia. Ainakin minun aikanani oli myös sähköpostilista, johon moni allekirjoittanut on kuulunut. Tunnistan sieltä monia nimiä. Muistan myös, että vuosikokouksissa on puhuttu Puroniemen tilanteesta, onhan tähän ollut kokoajan mahdollisuus tarttua. Miksi syyttää ketään? Ei tässä sellaisesta ole kysymys.

Kaikkea hyvää ja viisautta teille päätöksen tekoon. Tuntuu, että olen viimein sanonut kaiken sanottavani.

Jos olen avoimuudellani ketään loukannut, antakaa se minulle syntiselle anteeksi.

isä Tuomas J.