Kyllä sellainen suojelija joka väittää, että metsästäjät käyttää omia koiriaan suden syöttinä, voi tutkiskella hieman omaa tunneälyään. Se kyllä ainakin näkyy, että sellainen ei todellakaan ymmärrä. Ei kukaan muuten tuollaista tekstiä päästäis. Vaikka metsästyskoira kuolisi vanhuuteen, niin kovapintaista metsästäjää en ole nähnyt, etteikö siinä ainakin yksi päivä menisi surressa. Ajattelen ennemminkin, mitä sellainen ihminen on kokenut, tai jäänyt kokematta, että sellaista väittää. Oman meysästyskoiran menetystä ei korvaa mikäån raha. Ei tunnetasolla, eikä sitä työn määrää jota on vuosien ajan tehnyt.

#3689: -

 

Näinhän se juuri on. Ei nuo piiperöt ajattele niitä oikeita eläinten kärsimyksiä. Pakkomielteenä vaan on ettei ihminen saa hyötyä mistään eläimestä mitenkään. Muuten heidän mielestään sais eläimet kärsiä mitenkä vaan kunhan vaan on sillälailla "luonnollista" ettei ihminen siihen puutu.

#3689: -

Kaikki metsästys- ja harrastuskoirat eivät todellakaan elä "rakastettuina perheenjäseninä". Tiedän monia metsästäjiä jotka heivaavat koiran heti kiertoon tai monttuun jos ei tule saalista. Tiedän monia metsästäjiä joiden koirat elävät pelkästään häkissä tai narun jatkeena, josta pääsee pois vain harvoina metsästyshetkinä. Tiedän monia metsästäjiä jotka eivät vie koiraansa eläinlääkäriin edes rokotettavaksi koska "se maksaa, eikä metsästyskoira rokotuksia tarvitse". Että se siitä perheenjäsenyydestä.