Kaisaliini, Marko Kari ja yksi lahjoittaja vaan; olen kanssanne enemmän kuin samaa mieltä. Tämä KKY,n "sisäspiirin" kyseenalainen toiminta tapa on tainnut jatkua jo vuosia ja saanut jatkua sen vuoksi, että toiminta yhdistyksessä perustuu vapaaehtoistyöhön ja siitä mieluummin lähtee pois ja luopuu ennemminkin kun alkaa vääntämään kättä asioista.

Aikansa sitä jokainen siellä on joutunut tekemään mutta jotkut (monet) ovat katsoneet parhaimmaksi lopulta jättäytyä vähin äänin pois. Kuten minä.
Ei työssäkäyvät ihmiset halua/jaksa kuluttaa vähää vapaa-aikaansa sellaiseen vapaaehtoiseen työhön missä omaa panosta ei arvosteta.

Tämän vuoksi se meno siellä on saanut jatkua kun "hankalat" ihmiset ovat häipyneet haittaamasta kaikenmaailman "turhine" kiperine kysymyksineen ja toiminnan parantamisehdotuksineen, ja siten siitä toimintatavasta on tullut normaali käytäntö.
Uskoisin että kaikki, jotka kissojen ensikodiksi ryhtyvät ovat eläinrakkaita, tietävät etteivät saa siitä rahallista korvausta ja sen vuoksi heillä toiminnan motiivina onkin vain halu auttaa kissoja.

Ensikoteja olisi taatusti paljon enemmän (tällöin ei tulisi runsaita määriä kodittomia kissoja yhtä ensikotia kohti) jos ensikoteja, niitä ihmisiä, jotka siellä hoitavat kissoja, edes arvostettaisiin hiukan eikä pidettäisi vain välttämättömänä pahana, joka kuluttaa yhdistyksen suurella vaivalla keräämiä varoja kodittomien kissojen aiheuttamiiin kuluihin (ruoka, hiekka, eläinlääkärikulut tarvittaessa). Jäi todella paha maku suuhun ja paha mieli, joka ei hevillä häviä.

Koen ensikotitoiminnan ja kodittomien, sekä huonoissa oloissa olevien kissojen auttamisen sydämen asiaksi, haluaisin hoitaa kissoja mutta aikaisemman kokemukseni perusteella, tässä tilanteessa ja olosuhteissa en halua olla yhdistyksen ensikotitoiminnassa mukana. Ehkä harkitsen paluuta jos yhdistyksen (hallituksen) toimintatapa muuttuu yhteistyökykyisemmäksi, positiivisemmaksi, avoimemmaksi, myöteisemmäksi ja asiallisemmaksi kissoja, sekä ensikoteja kohtaan.
En usko, että ensikoteja yhdistyksellä on koskaan liikaa.

#51: entinen ensikotilainen - Aivan nappiin!!! 

 

Itse olen kokenut aina, että paras kiitos työstämme on se, kun kissa saa hyvän uuden kodin. Ei ihmisten antama kiitos ole ainakaan minulle ollut tärkeä. Kaikesta työstäni huolimatta, johon olen kuluttanut kaiken vapaa-aikani ja paljon omaa rahaa vuosien mittaan, olen pikemminkin saanut kuunnella moitteita siitä ja tästä ja vaikka mistä.  n itse eikä kukaan hallituksen jäsenistä ole koskaan hyötynyt henkilökohtaisesti  yhdistyksen varoista. Niinkin törkeitä väitteitä on kuultu, vaikka esim. kaikki tarjoilut kokouksissa on maksettu aina omista varoista, ei yhdistyksen. On usein leivottu tilaisuuksiin, jossa leivonnaisia on myytykin yhdistyksen hyväksi.  Tämä on kuitenkin vapaaehtoinen harrastus ja siitä voi luopua, jos taakka tuntuu liian raskaalta. Ensikotityö, jota itsekin tein 15 v kokopäivätyöni lisänä, tuntuu tietysti raskaalta, mutta kyllä yhdistyksen muutkin työt rasittavat vaikkakin eri tavalla. Alkuvuosina maksoimme sentään kissan kulutkin omasta rahapussista, joten nyt on hienoa, että pystymme maksamaan eläinlääkärikulut, lääkkeet, kissanhiekan ja ruoat yhdistyksen varoista.