#4758: Turrikka - susiviha

Enpä tiedä, mitä koiranpidolla ymmärrät. Sinulle se voi olla kullinjatke tai klitoriksenviritin, mutta minulle metsästyskaveri. Jokaisella on ja on ollut nimi sekä omat mielipiteet - viimeksi eilen, kun sovittiin, että jätetään hirvi, kun kello oli jo vartin yli kolme enkä jaksanut enää sateessa rämpiä. Poika olisi kyllä jaksanut, mutta armahti minua. Kotiin tultua haukkasi ensinälkään kylmän kananreiden ja meni armeijan viltille kuivattelemaan siksi aikaa kunnes sain itselleni suppilovahverokeiton valmiiksi ja hänen hunajamaridoidut kananfileensä haudutetuksi padassa. Kuivateltuaan ja syötyään meni verannalle kuuntelemaan kaupungin ääniä. Iltapalaksi vaimo laittoi hänelle vielä grillattuja kalkkunanfileitä kaksi kappaletta, joista puolet näkyy vieläkin olevan kupissa. Tuli äsken sisälle ja kuorsaa keittiön pöydän alla rakkaalla räsymatollaan kuin höyryjyrä ollakseen taas huomenaamulla valmiina komentamaan itseään moninkerroin suurempia riistaeläimiä. Tällaista tässä talossa on nk. koiranpito ollut jo yli sata vuotta eli viidennessä polvessa vaikka kaupungissa asutaankin. Olen kyllä nähnyt muunkinlaista koiranpitoa, mutta eipä niillä sitten metsässä ole juuri mitään tehnytkään.

#4772: - Re: susiviha

Päästiinhän lopultakin kotiin. Poika harjoitteli ensin jollakin rukkasnahalla, mikä yritti tulla autoomme. Sitten mentiin kuusi tuntia ja kymmenen minuuttia julmetun suuren sonnin kanssa - komiat hankosarvet neljä tappia puolellaan. Seurailin pistooli mukana kulkukoirien varalta. Yhtäjaksoinen haukku ilman puolen minuutinkaan paussia. Sonnilla ei ollut sanansijaa koiraa vastaan. Pois poika tuli kutsusta. Kotona odotti kananfileateria ja pari pikkukaveria. Äsken söi vielä uusiseelantilaisen karitsan paistia punaviinikastikkeella ja meni maate. Jyrinä kuuluu. Huomenna onkin sitten fysioterapiapäivä ja maanantaina tai tiistaina taas treenaamaan. Notta sellaasta koiranpitoa.