Suomen metsien kunnostusojitustavoitteeksi arvioidaan keskimäärin noin 80 000 ha/v. Tämä on valtava hehtaarimäärä jota käsitellään joka vuosi. Kunnostusojituskohteilla olisi otettava paljon laajamittaisemmin käyttöön samanlaisia tunnettuja vesiensuojelukeinoja kuin on turvetuotantoalueiden vesien käsittelyssä. Valtaosa metsäojituksista on nimenomaan tehty soille. Soita on Suomessa ojitettu liki 5 miljoonaa hehtaaria metsätalouskäyttöön. Tuolta metsäojitusten vuosittaiselta 80 000 hehtaarin alalta kohdistuu vesistöihin valtava kuormitus nimenomaan sen vuoksi että kunnollista vesienkäsittelyä sekä seurantaa ja valvontaa ei ole määrätty kuten on turvetuotannossa. Toivottavasti pian saadaan myös metsäojitukset tarkan seurannan piiriin. Mielenkiinnolla odotan minkä kannan asiaan ottaa työryhmä, jolta pitäisi pian tulla raportti Suomen suo- ja turvemaiden käytön strategiaksi vuoteen 2050 saakka.

#379: Hannu Heinonen - Metsätalousmaiden ojitukset 

Heinonen, metsämailla ns. kunnostusojitus tehdään vasta kymmeniä vuosia uudisojituksen jälkeen. Turvekentän ojia syvennetään vuosittain, jopa useita kertoja vuodessa pohjavesipinnan alentamiseksi (eri vuosina toki vaihtelua on).

Metsien kunnostusojitusten väli vastaa likimain (tai on harvempikin) turvekentän kaivuuaikaa, 20-30 vuotta. Koska olet moneen kertaan toistellut muillakin palstoilla tuota samaa, sinänsä keskustelun arvoista aihetta, niin ota ja selvitä kuinka moneen kertaan turvekentän ojia kaivetaan ja syvennetään koko sen olemassaolon aikana (suon valmistelu- ja tuotantoajanjaksona). Kasvipeitteettömältä kentältä tuuli- ja vesieroosio siirtää turvetta ojiin jatkuvasti suuria määriä, vaikka kentällä koneet seisoisivat. Ja jo jyrsityn turpeen lukuisissa konekäsittelykerroissa valtava turvepölymäärä päätyy noihin kuivatusojiin ja niitä myöten alapuolisiin vesistöihin.

Ymmärrät senkin, että metsänkasvatuksessa ojitusalat pysyvät kasvipeitteisinä, jolloin eroosion vaikutus jää murto-osaan turvekenttien vastaavasta. Tähän varmaan kuittaat, että metsätaloustoimet metsänpohjan käsittelyineen rikkovat avohakkioiden pinnan aiheuttaen vesistöpäästöjä. Totta, mutta nyt puhumme metsien ja turvekenttien ojituksista.

Kun aivan varmasti vastaat kommenttiini, niin pysy nyt pelkästään tässä ojitusaiheessa. Kaikkea esittämääsi en näet ole kommentoinut. Niin ja muista vastata siihen, moneenko kertaan turvekentän ojia joudutaan kaivamaan ja rassaamaan, esim. 3 metriä paksun turvekerroksen louhimisessa. Kiitos.