IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Ota yhteyttä adressin tekijään

Tämä viestiketju on automaattisesti luotu adressista IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ.

Pauli Pajunen
Vieras

#376 metsänhoitajalle

23.01.2011 20:26

Metsänhoitajan näkemys on varsin suppea ja vertailussa turvevarat jää auttamattomasti
toiseksi.
Suomessa puuta kasvaa vuodessa vajaat satamiljoonaa kuutiometriä vuodessa.
Tässä valossa puuvarojamme, ei voi vähätellä, koska puu uudistuu toisin, kuin turve.
Puu uudistuu alle sadan vuoden, kun turve vaatii tuhansia vuosia saavuttaakseen saman tason, mistä sitä kuorittiin. Turveteollisuus tosin yritti esittää tiedelehden palstoilla nopeaa kasvua. Puun uudistuminenkin vie aikansa, mutta on moninverroin nopeampaa, kuin turpeen. Kummatkin saastuttavat vesistöjä, mutta puun eduksi jää puhdistuva ilma, toisin kuin turpeen, joka tuhoaa, niin vesistöt, kuin ilmaston.
Turve ja puuvarojen merkitys on Suomelle suuri. Turve tuhoaa viimeisetkin puhtaat järvemme tuotantoalueiden alapuoleisissa vesistöissä. Metsät toimii taloudellisen hyödyn lisäksi virkistysalueina, tarjoten sienestys ja marjastusalueina, jotka menetämme kaluttujen soiden myötä.

Pekka Hippi
Vieras

#377 vielä kerran metsänhoitaja !

23.01.2011 21:33

Ensin pyydän anteeksi muilta keskustelijoilta ,täällähän keskustellaan pääsääntöisesti turpeenkaivun vesistöhaitoista ja hyvä niin.
En kuitenkaan malta olla huomauttamatta metsänhoitajalle, että vain yhteismitallisia asioita voi vertailla keskenään.
Jos vertaamme turvevarojen kokonaismäärää Pohjanmeren öljyyn on vertailukohteena oltava tietenkin myös öljyn kokonaismäärä.
Kun öljylähteistä jää käyttämättä keskimäärin 55% ovat öljyn kokonaisvarannot Pohjammerellä
vähintään 80000 twt.Toinen mahdollisuus on verrata teknisesti käyttökelpoisia varantoja.
Silloinkin turvevaramme ovat Pohjanmeren öljyvarantoja pienemmät.
Muunlainen vertailu on harhauttamista ja valheellista.
Jyrki Patomäki
Vieras

#378 happikato rehevöittää, vähemmän ravinnepäästöt

23.01.2011 22:43

Hannu Heinonen kirjoittaa:"Turvetuotannon fosforikuormitus on suuruudeltaan noin 20 t/a ja typpikuormituksen suuruus on 560 t/a. (vastaavat luvut ovat maatalouden osalta 2 600 ja 36 500, haja-asutus 355 ja 2 500, yhdyskunnat 200 ja 12 000, paperiteollisuus 180 ja 2 800, kalankasvatus 60 ja 690, metsätalous 320 ja 4 100, laskeuma 290 ja 12 300, turkistarhaus 45 ja 430 jne...). Tässä nähdään kuinka häviävän pieni on turvetuotannon osuus verrattuna todellisiin vesistöjen pilaajiin."

Turvetuotanto ja Hannu Heinonen harhauttavat. Onhan se toki totta, että turvesuolta valuvissa vesissä on moneen muuhun päästölähteeseen nähden niukasti rehevöittäviä typpeä ja fosforia. Harhautus tapahtuukin siinä, että todellinen rehevöitymismekanismi, jonka turpeennosto aiheuttaa, jätetään kertomatta. (Sen sijaan en kiistä sitä, että turpeella voidaan sitoa maa- ja karjatalouden ravinnepäästöjä)

Turvetuotanto yrittää jättää vaille huomiota sen, että turvesuon vaikutusalueella suojelutoimista huolimatta vesiin karkaa aina pieni, mutta silti vahingollinen määrä turvehiukkasia. Niitä kulkeutuu suon kuivatusvesien mukana ja erittäin haitallista saattaa olla hienojakoinen turvepöly, kun sitä laskeutuu vesistöihin kaukanakin. Lahotessaan vedessä turvehiukkaset kuluttavat runsaasti happea. Tämän seurauksena vesistöjen happipitoisuus alenee. Senjälkeen vähähappinen vesi liuottaa pohjasta aikaisempien vuosikymmenten ja jopa vuosisatojen aikana pohjaan kerrostuneita ravinteita, jotka siis ovat olleet pois luonnon kierroista.

Eihän sillä ole merkitystä, ovatko paremman happivaiheen aikana pohjaan ehtineet ravinteet aikaisempien vuosien metsäojitusten, lannoitusten, maatalouden tai asutuksen päästöjä ja luonnon omia, kuten kallioiden, kivien ja maa-ainesten rapautumisen yhteydessä irronneita ravinteita. Rehevöitymisen kuitenkin laukaisee turpeennosto.

Vertailukohdaksi sopisi 1970-luvulta metsäteollisuudelle asetetut - tuloksia tuottaneet - velvoitteet suojella vesistöjä. Silloin tutkittiin varsinkin päästöjen biologista hapenkulutusta, jonka vesistöön joutuneet pienet puuhiukkaset aiheuttivat. Mitä pienempi orgaaninen hiukkanen, sitä pahempi vesistöille, koska hiukkasen massaan nähden kasvaa hapen kosketuspinta hiukkaseen. Kun hapenkulutus kasvaa, lahoaminen lisääntyy ja sitä kautta kerrostuu vähemmän pohjalietettä, mutta se voikin olla paha asia hapen ja rehevöitymisen kannalta. Ei metsäteollisuudestakaan suuria määriä ravinteita päässyt vesistöön, se ei ollut ongelmien ydin.

Pikainen perehtymiseni Hartolan Isosuon tapaukseen vakuutti, että biologiseen hapenkulutukseen olisi pitänyt kiinnittää paljon suurempi huomio(onko nyt myöhäistä? Vain viittauksen aiheeseen löysin YVA-käsittelyssä Yhteysviranomaisen lasunnosta, ja sekin osin väärin? tulkittuna:” ...Isosuolta peräisin oleva kiintoaine saattaisi näin ollen sedimentoitua enimmäkseen vasta seuraavassa järvialtaassa eli Joutsjärvessä. Joutsjärven Harvalanselän alusvesi on kärsinyt 2000-luvulla joinakin vuosina loppu-talven tai -kesän selvästä hapenvajauksesta, ja jos orgaanisen aineksen sedimentaatio järvellä kasvaa, se lisää hapenkulutusta entisestään. Jos alusveteen kehittyy happikato, on seurauksena fosforin vapautuminen pohjasedimentistä. Selostuksessa vaikutuksia Joutsjärveen ei ole kuitenkaan arvioitu olevan..."


Hannu Heinonen
Vieras

#379 Metsätalousmaiden ojitukset

23.01.2011 23:38

Suomen metsien kunnostusojitustavoitteeksi arvioidaan keskimäärin noin 80 000 ha/v. Tämä on valtava hehtaarimäärä jota käsitellään joka vuosi. Kunnostusojituskohteilla olisi otettava paljon laajamittaisemmin käyttöön samanlaisia tunnettuja vesiensuojelukeinoja kuin on turvetuotantoalueiden vesien käsittelyssä. Valtaosa metsäojituksista on nimenomaan tehty soille. Soita on Suomessa ojitettu liki 5 miljoonaa hehtaaria metsätalouskäyttöön. Tuolta metsäojitusten vuosittaiselta 80 000 hehtaarin alalta kohdistuu vesistöihin valtava kuormitus nimenomaan sen vuoksi että kunnollista vesienkäsittelyä sekä seurantaa ja valvontaa ei ole määrätty kuten on turvetuotannossa. Toivottavasti pian saadaan myös metsäojitukset tarkan seurannan piiriin. Mielenkiinnolla odotan minkä kannan asiaan ottaa työryhmä, jolta pitäisi pian tulla raportti Suomen suo- ja turvemaiden käytön strategiaksi vuoteen 2050 saakka.
Martti Peltola
Vieras

#380 Re: Metsätalousmaiden ojitukset

24.01.2011 01:30

#379: Hannu Heinonen - Metsätalousmaiden ojitukset 

Heinonen, metsämailla ns. kunnostusojitus tehdään vasta kymmeniä vuosia uudisojituksen jälkeen. Turvekentän ojia syvennetään vuosittain, jopa useita kertoja vuodessa pohjavesipinnan alentamiseksi (eri vuosina toki vaihtelua on).

Metsien kunnostusojitusten väli vastaa likimain (tai on harvempikin) turvekentän kaivuuaikaa, 20-30 vuotta. Koska olet moneen kertaan toistellut muillakin palstoilla tuota samaa, sinänsä keskustelun arvoista aihetta, niin ota ja selvitä kuinka moneen kertaan turvekentän ojia kaivetaan ja syvennetään koko sen olemassaolon aikana (suon valmistelu- ja tuotantoajanjaksona). Kasvipeitteettömältä kentältä tuuli- ja vesieroosio siirtää turvetta ojiin jatkuvasti suuria määriä, vaikka kentällä koneet seisoisivat. Ja jo jyrsityn turpeen lukuisissa konekäsittelykerroissa valtava turvepölymäärä päätyy noihin kuivatusojiin ja niitä myöten alapuolisiin vesistöihin.

Ymmärrät senkin, että metsänkasvatuksessa ojitusalat pysyvät kasvipeitteisinä, jolloin eroosion vaikutus jää murto-osaan turvekenttien vastaavasta. Tähän varmaan kuittaat, että metsätaloustoimet metsänpohjan käsittelyineen rikkovat avohakkioiden pinnan aiheuttaen vesistöpäästöjä. Totta, mutta nyt puhumme metsien ja turvekenttien ojituksista.

Kun aivan varmasti vastaat kommenttiini, niin pysy nyt pelkästään tässä ojitusaiheessa. Kaikkea esittämääsi en näet ole kommentoinut. Niin ja muista vastata siihen, moneenko kertaan turvekentän ojia joudutaan kaivamaan ja rassaamaan, esim. 3 metriä paksun turvekerroksen louhimisessa. Kiitos.

Tämmöstä
Vieras

#381 Mitenkä on?

24.01.2011 09:22

Turvetuotantoalueilla n. 20 metrin välein olevissa sarkaojissa on lietesyvennykset ja lietteenpidättimet, kokoojaojista vedet johdetaan laskeutusaltaisiin, yhden laskeutusaltaan valuma-alue on yleensä max 50 ha. Lisäksi voi olla virtaamansäätöpatoja ojissa ja altaissa. Nämä systeemit pidättävät jo suurimman osan karkeammasta kiintoaineksesta. Laskeutusaltaisista vedet johdetaan nykyisin yhä useammin pumppaamalla pintavalututuskentälle, jonka kasvillisuuteen ja turvekerrokseen pidättyy loputkin kiintoaineksesta ja ravinteista. Pintavalutuskentän alaosassa on yleensä mittapato, jolla mitataan virtaamaa useimmiten jatkuvatoimisella virtaamamittarilla. Mittapadolta otetaan vesinäytteitä joista määritetään yleensä vähintään kiintoaine, kokonaistyppi , kokonaisfosfori, kemiallinen hapenkulutus, rauta ja pH. Yleensä määritetään myös liukoiset ravinteet.

Kuinka monella metsäojitusalueilla olet nähnyt vastaamat systeemit?
Hannu Heinonen
Vieras

#382 Metsätalousmaiden ojitukset

24.01.2011 12:59

Suomen maapinta-ala on 30,42 milj. hehtaaria, josta metsää on 22,82 milj. hehtaaria. Metsän osuus koko Suomen pinta-alasta on n. 75 %. Soita on ojitettu metsätaloudelle 5 milj. hehtaaria. Jokaista suomalaista kohti on metsää 4,2 hehtaaria.

Turvetuotannossa on Suomessa n. 60 000 hehtaaria. Tuotantopinta-alan osuus koko Suomen pinta-alasta on 0,19 %. Jokaista suomalaista kohti on 0,01 hehtaaria, siis hehtaarin sadasosa.

Tällä laskennalla haluan tuoda esiin sen, kuinka todella pienellä pinta-alalla turvetta tuotetaan. Metsätoimet kohdistuvat liki 400 kertaiselle maa-alueelle verrattuna turvetuotannon maa-alueseen. Puhumattakaan siitä, kuinka suuri on luku, jos lasketaan metsäojien yhteispituus Suomessa tuolla liki 23 milj. hehtaarin alueella(poislukien suojellut metsät). 80 000 hehtaaria vuosittain uudelleen ojitetaan. Hakkuita tehdään vuosittain n. 120 000 -140 000 hehtaarin alalla. Tämä valtava 23 milj. hehtaarin metsäojaverkosto on koko ajan alttiina eroosiolle ja huuhtoutumalle vesistöihin varsinkin kun vesiensuojelurakenteita ei ole kuten on turvetuotannossa. Nykyisin tuotantoluvatkin jo edellyttää pintavalutuskenttää.

Onhan aivan selvää, ja kuten monet tutkimukset osoittaa, että metsätaloudesta tulevat päästöt ovat aivan eri luokkaa suuruudeltaan mitä turvetuotannon vastaavat ovat. Metsien ojitukset, harvennushakkuut, päätehakkuut, uudelleen ojitukset, maaperän rikkominen istutusta varten(laikutus), nykyisin yleistyvä kantojen poisto, ja usein keskusteluissa unohdettu metsien lannoitus. Lannoitteet huuhtoutuu vesistöihin.

Saataisiinpa metsätalous myös samanlaisen tarkkailun alaisuuteen kuin on turvetuotannossa ollut jo pitkään. Nimimerkki "tämmöstä" on kirjoittanutkin hyvin aiheeseen liittyen.

Maatalouspuolen päästöt ovat Suomessa ihan järkyttävän suuret, mutta se onkin sitten "toinen stoori".

Martti Peltola
Vieras

#383 Re: Metsätalousmaiden ojitukset

24.01.2011 20:39

#382: Hannu Heinonen - Metsätalousmaiden ojitukset 

Tervehdys sinulle Heinonen. Et sitten osannut tai halunnut vastata kysymykseeni, mutta jatkoit edelleen samaa, usein toistelemaasi litaniaa muusta kuin turvekenttien ojituksesta. Tämä adressi nyt kuitenkin käsittelee turpeenkaivuusta aiheutuvia haittoja. Metsätalouden aiheuttamista ympäristöhaitoista voisit perustaa aivan oman adressin, koska väännät keskustelun joka kerta niihin. Kukapa tietää, vaikka saisit siihen allekirjoittajia tämänkin vetoomuksen signeeraajista, kunhan jätät turveteollisuuden ylistelyn siitä pois? Enkä minä todellakaan mene väittämään, että avohakkuisiin ja suoalueiden tuhoamiseen perustuva tehometsätalous ei aiheuttaisi valtavia ympäristöhaittoja. Ne nyt vain ovat eri keskusteluiden aihe kuin mitä tämä adressi on. Se voi toki olla vaikeaa käsittää?

Turvetuotantoalasta sinulla on käytössäsi vanhentunutta tai tietoisesti vääristeltyä "tietoa", eli 60 000 ha menee nykytilanteesta kovasti alakanttiin. Koitapa kurkata vaikka tuota luonnontila.fi-sivustoa ja tarkista asia. Jo vuonna 2005 turvetta kaivettiin Syken mukaan 65 000 ha:n suoalalla ja siitä soiden tuhoaminen on kasvanut roimasti.

"Tuotannossa ja valmisteluvaiheessa olevia alueita on yhteensä lähes 80 000 hehtaaria"
http://www.luonnontila.fi/fi/indikaattorit/suot/su3-soiden-kaytto-turvetuotannossa

Sanailet tällaistakin, varsin hauskaa tekstiä: " Tämä valtava 23 milj. hehtaarin metsäojaverkosto on koko ajan alttiina eroosiolle ja huuhtoutumalle vesistöihin.. "  Herää epäilys, että et ehkä ymmärrä millainen ero on kasvipeitteisen metsämaan ja paljaan turveaavikon eroosioherkkyydellä? Toki metsäojiinkin vesi kuljettaa kiintoaineita ja ravinnekuormaa, mutta metsäojiin sentään ehtii vuosien/vuosikymmenten mittaan kehittyä kiintoaineita pysäyttävä kasvillisuus ja sammal. Sensijaan turvekentän usein kaiveltavat ojat pysyvät ruskeina kuraviemäreinä jotka eivät pysäytä kuin suolla kulkijan.

Raaka totuus jota Hannu Heinonen ei valitettavasti voi muuksi muuttaa on se, että pinta-alayksikköä kohti turveaavikot päästävät metsäojituksiin verrattuna ojien ja ilman kautta paljon suuremmat määrät kiintoaineita vesistöjä pilaamaan. Ja jos HH edelleen muuta väittää, niin pyydän sen osoittavasta tutkimuksesta linkin tai muun lähdeviitteen, jolla voidaan asia todeta. Helpot heittosanat ilman lähdeviitteitä eivät kovasti vakuuta, vaikka  niitä hoettaisiin mantran tavoin kommentista toiseen. Kiitos kuitenkin aktiivisuudestasi Hannu Heinonen, toivottavasti ympäristöasiat ovat edelleenkin(?) lähellä sydäntäsi.

http://www.adressit.com/lintuneva

 

 

 

Hannu Heinonen
Vieras

#384

25.01.2011 13:10

Tämän adressin otsikko on " IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ". Aika vaikea on näinolleen rajata pois, ainakaan mielipide/keskusteluosiosta, sitä tosiasiaa että turvevettä todellakin tulee myös muualta kuin vain ja ainoastaan turvetuotantoalueelta.

Maatalouskäyttöön Suomessa on raivattu 330 000 hehtaaria entisistä soista. Koska peltoja on raivattu aikoinaan ja raivataan edelleenkin suosta, niin minkä ajatelman mukaisesti Peltolan mielestä sieltä ei tulisi ns. turvevettä?

Jos lähes 5 miljoonaa hehtaaria suota on ojitettu metsätalouskäyttöön, niin jälleen kysyn Peltolalta, kuinka ajattelet että noista suoalueille kaivetuista ja jollain aikavälillä uudelleen ruopattavista ojista ei tule ns. turvevettä?

Jos Peltolan mielestä näitä tosiasioita ei voida keskustelussa lainkaan huomioida, olisi pyydettävä myös adressin otsikon muuttamista vaikkapa tyyliin: "IRTI TURVETUOTANNOSTA JOHTUVISTA TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ". Lähestynet asiassa adressin alullepanijaa, eikö vaan?

Eihän kyse ole siitä, kuinka paljon turvetuotannossa olevalta pellolta pinta-alayksikköä kohti valuu sadeveden mukana tuotantoalueen ojiin, joita on 20 metrin välein. Kysehän on siitä paljonko turvetuotantoalueelta valuu tuotantoalueen ulkopuoliseen ojastoon/vesistöön. Juuri siksihän ojastossa on nuo nimimerkki "tämmöstä" esilletuomat lietteenpidättimet virtaamansäätöpatoineen. Vesi johdetaan altaisiin, jossa on myös virtaamansäätöpatoja käytössä. Nykyehdot kuitenkin lähes poikkeuksetta vaativat pintavalutuskentän tasoista vesienkäsittelyä. Virtaamamittarit ovat jatkuvatoimisia ja niistä saadaan dataa virtauksen määrästä. Lisäksi on tietenkin näytteenotto ulkopuolisen tahon suorittamana. Näytteistä määritetään yleensä 7 eri "osiota".

Tarkistin "Suomen kansallisen metsäohjelman 2015 metsänparannustöiden työmäärätavoitteet" -tilastosta noita metsäpuolen pinta-aloja. Virallisena tavoitteena kunnostusojitukselle on 100 000 hehtaaria, eikä mainitsemani 80 000 hehtaaria. Tuo kyseinen 80 000 hehtaaria onkin lannoitushehtaarit. Anteeksi että rivit menivät sekaisin keskenään. Myönnän virheeni. Tämä korjaukseni vie kuitenkin laskentaa vain pahempaan suuntaan metsätalouden turvevesipäästöjen kannalta. Ja aina on pidettävä mielessä se tosiasia, että metsäojista ( samoin kuin maataloudesta) tulevia vesiä ei käsitellä juuri lainkaan. Metsätoimet kohdistuvat noin 400 kertaiselle alueelle verrattuna turvetuotantoalueen vastaavaan alaan.

Turvetuotantopinta-ala oli muuten esim. vuonna 2009 noin 52 000 hehtaaria. Eli kun mainitsin aiemmassa kommentissani, että "Turvetuotannossa on Suomessa n. 60 000 hehtaaria" niin tuli hiukan liioiteltua eli päinvastoin kuin Peltola yritti kirjoittamaani vääntää toiseksi. Peltolan mukaan olisin vähätellyt pinta-alaa. Nimenomaan tarkoitin kuten kirjoitinkin että tuotannossa on tuo määrä, mutta myönnän virheeni että liioittelin tuotantopinta-alaa. Saanen anteeksi virheeni.


ranex
Vieras

#385

25.01.2011 13:29

Se oikeuttaakin sitten vapon pilaamaan vesistöjä , kun kerran metsistäkin tulee kuormitusta, niinkö? Minua tuo jorina lohduttaa todella paljon, sitä lukiessa ph, varmaan nousee neutraaliin ja levät katoaa. Omassa jokirannassa on tähän yksi syyllinen ja se on turveteollisuus.
Martti Peltola
Vieras

#386 Re:

25.01.2011 20:06

#384: Hannu Heinonen -  

Luetun ymmärtämiseen liittyvät ongelmasi voin ottaa ainoastaan huumorilla. ; D 

Jospa yrittäisit vielä kerran lukea mitä olen kirjoittanut ja mitä en ole kirjoittanut? Ja tarkista sekin mitä olen siteerannut ja mitä en.  Yritä sitten uudelleen malttaa mielesi ja olla laittamatta ajatuksia minun päähäni ja sanoja suuhuni. Nyt se ei sinulta onnistunut, mutta menköön virheesi nyt kiireen piikkiin. Hyvää jatkoa sinulle Hannu Heinonen.

Martti Peltola

faktatieto
Vieras

#387

27.01.2011 19:48

Hyvä Heinonen. Veit pisteet kotiin 6-0 sanailussasi Peltolan kanssa. Kirjoitat osuvasti oikeisiin faktoihin perustuen, mihin taas toinen "osapuoli" ei ole pystynyt. Jatka samalla linjalla! Kirjoituksistasi monet lukijat saavat erittäin hyvää taustatietoa aiheesta. Turvetuotannosta tulevat päästöt ovat toden totta äärimmäisen pieni tekijä siinä joukossa, missä on mukana kaikki mahdolliset päästöjen aiheuttajat. Ranex luonnehtii kirjoitustasi jorinaksi. Selkeästi tuossa kannanotossa ilmenee henkilön tietämättömyys. Ranexin kannattaisi tutkia asioita ennenkuin tuollaisia jorina-ilmaisuja alkaa käyttämään.
ranex
Vieras

#388

27.01.2011 21:56

Tällä foorumilla se on juuri sitä, koska täällä aihe ei ole metsänhoidon ravinnepäästöt. Mielestäni myös 6-0 mutta Peltolalle.
eero ylisiurua
Vieras

#389 joet kuntoon laskeutumisista

28.01.2011 00:08

kirkkautta vesistöihin
Vieras
Vieras

#390 Re:

30.01.2011 21:11

JS
Vieras

#391 Turveteollisuuden sananen tähän keskusteluun

31.01.2011 12:25


Kiitämme tätä adressia siitä, että kansantaloudellemme tärkeä suoluonto ja kotimainen energia on nostettu agendalle. Aihe on sellainen, josta jokaisen suomalaisen soisi olevan tietoinen. Toivoisimme, että keskustelu ei kapenisi liiaksi, vaan siinä huomioitaisiin maamme kannalta tärkeä laajempi perspektiivi:

Turve on puhtaasti kotimaista energiaa. Suomi on nyt huomattavan riippuvainen tuontienergiasta. Maamme energiantarpeesta katetaan peräti 70 prosenttia ulkomaisilla lähteillä, Ruotsissa vain 37,5 %. Vaikutukset tuntuvat meistä jokaisen kukkarossa. Onko meillä oikeasti tähän varaa?

Turvetuotanto kantaa aiheetonta taakka takavuosikymmenten tuotantotavoista, jolloin vesienpuhdistusmenetelmät eivät millään toimijataholla (esim. metsäteollisuus, suo-ojitukset, turvetuotanto) olleet nykyisellä, korkealla tasolla. Sittemmin menetelmiin on panostettu valtavasti ja kehitystä jatketaan koko ajan.

Turvetuotannon osuus vesistökuormituksesta on nykyisellään vain prosenttien luokkaa – myös kiintoaineen osalta ja paikallisestikin tarkasteltuna. Muunlaisia väitteitä on esitetty, mutta ilman minkäänlaista todennettua tutkimustietoa.

On hyvä huomata, että tänä päivänä muiden maankäyttömuotojen kuormitus vesistöihin voi olla jopa monikymmenkertainen!

Energiaturpeen tuotanto tuo Suomen talouteen vuosittain satoja miljoonia euroa. Turve myös työllistää vuosittain suoraan tai epäsuorasti 12 000 ihmistä – maamme eri puolilla. Kuntatalouden synkkinä aikoina tämä on tärkeää.

Toisinaan esitetään, että turve pitäisi korvata puulla. Eikö järkevämpää kuitenkin olisi korvata ulkomailta maahamme tuotavaa fossiilista tuontienergiaa – kivihiiltä ja öljyä – ja käyttää entistä enemmän kotimaista energiaa?

Turvetuotantoalueet muuten voidaan tuotannon jälkeen myös palauttaa esimerkiksi metsä- tai viljelysmaaksi - tai vaikkapa lintujärviksi kuten Limingan Hirvinevalla. Turveteollisuus haluaa saada entisiä tuotantoalueita paikallisten asukkaiden ja ympäristön kannalta toivotunlaiseen käyttöön. Sen vuoksi turvetuotanto tekeekin aktiivista yhteistyötä mm. viranomaisten ja eri kansalaisjärjestöjen kanssa tämän päämäärän toteutumiseksi.

Ystävällisin terveisin


Jaakko Silpola
toimitusjohtaja
Turveteollisuusliitto ry

Hannu Heinonen
Vieras

#392 Turvetuotannon määrä vs kivihiilen määrä Suomessa

31.01.2011 14:02

Kiitokset omasta puolestani Jaakko Silpolalle kirjoituksestasi ja kannanotostasi.  Olen myös suuresti huolissani tuontienergian suuresta määrästä. Se vääristää kansantalouttamme pahasti.

Näin taustatietona tuon esille Suomessa tuotetun energiaturpeen määrän vuonna 2010. Viime kesän energiaturpeen tuotanto vastasi energiamäärältään noin 20,7 TWh. Tasausvarastoissa oli jäljellä aikaisempina vuosina tuotettua turvetta noin. 5,8 TWh:n suuruinen määrä. Eli yhteensä 26,5 TWh energiaturvetta joka vastaa määrältään keskimäärin Suomessa olevien kivihiilivarastojen määrää.

On todella järkevää tuottaa energiaa omavaraisesti niin paljon kuin vain mahdollista. Raha jää pyörittämään silloin omalta osaltaan maan taloutta, lisää työllisyyttä sekä huoltovarmuutta.

Puun käyttö tulee lisääntymään, mutta sekin tarvitsee tuekseen turvetta, jos halutaan päästöt mahdollisimman pieniksi ja hyötysuhde mahdollisimman hyväksi. Suomeen rakennetuissa turvevoimaloissa ei pystytä polttamaan yksinään puuta.



Metsänhoitaja
Vieras

#393 Re: Turvetuotannon määrä vs kivihiilen määrä Suomessa

31.01.2011 14:48

#392: Hannu Heinonen - Turvetuotannon määrä vs kivihiilen määrä Suomessa 

Lisään vielä Heinosen kommenttiin lisätietoa mahdollisen keskustelun pohjaksi tai muuten vaan lukijoiden tiedoksi.

Kivihiilen osuus oli koko Suomen energiapaletista vuonna 2010 noin 23 prosenttia. Sen käyttö laski yli kahdella prosenttiyksiköllä vuoden 2009 tasosta. Turpeen osuus sitä vastoin nousi 1,5 prosentilla. Turpeen osuus oli näinollen 18 prosenttia. Suunta on aivan oikea ja pikku hiljaa alkaa toteutumaan se suunta, että kotimaisilla pystytään korvaamaan entistä enemmän ulkomailta tuotavaa kivihiilen määrää.

Olen  aivan samoilla linjoilla arvoisien/arvostettujen herrojen Silpola ja Heinonen kanssa siitä, että kyllä kotimaisuuteen on pakko pyrkiä ja siihen meille nimenomaan turve ja puu antavat todella suurta luokkaa olevan potentiaalin ja mahdollisuuden. Tätä mahdollisuutta meidän ei missään nimessä saa "missata".

oulusta ollaan
Vieras

#394 Terveiset Oulusta

31.01.2011 15:11



UUTINEN


Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa on käynnistynyt laajamittainen suo-ohjelmatyö.


Pohjois-Pohjanmaan liitto on käynnistänyt laajan soita koskevan kehittämishankkeen, Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelman valmistelun. Alkuvaiheen tutkimuksista vastaavat Metsäntutkimuslaitos ja Oulun yliopisto.

Pohjois-Pohjanmaa ja Länsi-Kainuussa soita on paljon, yhteensä 2,1 miljoonaa hehtaaria. Soita käytetään hyvin erilaisiin tarkoituksiin kuten turpeen hankintaan tai retkeilyyn hiljaisissa suomaisemissa.

Käynnistyneessä hankkeessa valmistellaan pitkän aikavälin yhteen sovitettu kehittämisohjelma soiden käytöstä. Tavoitteina on edistää soiden monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen turvaamista, soiden talouskäytön (turvetuotanto, metsätalous ym.) kehitystä ja soiden virkistyskäyttöä. Hankekokonaisuudesta vastaa Pohjois-Pohjanmaan liitto. Hanke pohjautuu eri asiantuntijatahojen laatimiin osatöihin. Tärkeimpien osatöiden toteuttajat ovat: Geologian tutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitos ja Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskus. Hanke kestää elokuulle 2012.

Työtä ohjaavat soiden käytön eri tahot: alueviranomaiset, kunnat sekä talouskäytön, luonnonsuojelun ja maanomistuksen intressitahot. Valmistelussa pyritään monipuoliseen vuorovaikutukseen. Eri vaiheista tiedotetaan hankkeen edetessä. Asukkaille ja paikallisille tahoille järjestetään keskustelutilaisuuksia ja maanomistajiin ollaan yhteydessä maastotutkimuksista. Selvitysalueena on Pohjois-Pohjanmaa kaikilta osin ja Kainuu tietyiltä osin: Kainuussa on lisäksi rinnakkaishankkeena käynnissä oma maakunnallinen suoselvityshanke.

Hanke rahoitetaan pääosin Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen myöntämällä rahoituksella. Lisäksi rahoitukseen osallistuvat Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnat, Pudasjärven kaupunki, Utajärven ja Siikalatvan kunnat, Vapo Oy, Turveruukki Oy ja Oulun Energia yhteisesti, Kanteleen Voima Oy, Laanilan Voima Oy, Kuivaturve Oy ja Tornator Oy. Ympäristöministeriö on rahoittanut erillistä liitännäishanketta.

Myös kansallisesti soiden käyttö on ajankohtaista. Ensimmäinen soiden ja turvemaiden kansallinen strategia valmistunee helmikuun alussa. Sen laadinta käynnistyi vuoden 2009 alussa Pohjois-Pohjanmaan liiton ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen aloitteesta. Uudet kansalliset linjaukset sovelletaan välittömästi alkaneessa maakunnallisessa hankkeessa.


Peli V.
Vieras

#395 Rahan laulukuorolle

01.02.2011 01:25

"Raha jää pyörittämään silloin omalta osaltaan maan taloutta, lisää työllisyyttä sekä huoltovarmuutta....
... Suomeen rakennetuissa turvevoimaloissa ei pystytä polttamaan yksinään puuta."

Se "rahan pyörittäminen" energiajättien taskuihin nyt vaan hävittää merkittävän osan arvokkainta luonnonperintöämme, vuosituhannet kehittymiseensä tarvinneita upeita matkailuvalttejamme, luonnontilaisia soita. Ja eihän suomalaisissa turvevoimaloissa tietenkään "pystytä polttamaan puuta", koska ne ovat Vapo Oy:n suunnittelemia TURVELAITOKSIA. Tuota loputonta jankutusta, rahan laulua, saamme turvemiehiltä kuulla ja lukea loputtomasti. Asiat eivät vain ole noin yksinkertaisia.
ranex
Vieras

#396

01.02.2011 01:41

Eihän tällä adressilla vastusteta turpeennostoa, vaan yritetään saada vedet kunnolla käsitellyiksi ennen laskua purkuvesiin. Turveteollisuuden on syytä lopettaa vesistöjen vähätteleminen ja ikuinen fraasi ei aiheuta kompensaation tarvetta. Kotijoessa on veden ph ollut ajoin 4.6. Yhteenveto raporttia ei anneta , vaikka sitä ely-keskuksesta pyydettiin. Vapo hakijana kehtasi ilmoittaa haittojen arvoksi 300€. Sanokaa nyt vaikuttaako kyseinen menettely siltä, että saatte sillä paikallisten tuen toiminnalle? Minkä takia ette valvo, että tälläistä ei tapahtuisi? Keväällä menen kamera kourassa katsomaan, miten asiat on altaiden ja pintavalutuskenttien osalta. Muutenkin lupamenettelyissä haisee yksimielisyys. Ei mene minun oikeustajuun tuo työn aloittaminen muutoksenhausta huolimatta. Jotenkin tuntuu siltä, että koko turveteollisuuden on lain yläpuolella.
Päivi Koskela
Vieras

#397 Turveteollisuus vähättelee vesistöille aiheuttamaansa vahinkoa

01.02.2011 01:47

#391: JS - Turveteollisuuden sananen tähän keskusteluun 

Hyvä toimitusjohtaja Jaakko Silpola,
 
On erittäin masentavaa vuodesta toiseen todeta, että Turveteollisuusliitto ei tunnusta tosiasioita. Te myös levitätte edelleen täysin väärää tietoa turvetuotannon työllistävyydestä. Suomalaisen Tiedeakatemian turvetuotannon työryhmä on kumonnut liioitellun ilmoituksenne. Ilmoittamassanne luvussa on 5000 henkilötyövuotta liikaa! Ja kun puhutte työllistämisestä, niin voisitte samalla todeta, että valtio tukee turvetuotantoa pilviähipovilla summilla: tuki oli 109 miljoonaa euroa vuonna 2009.

Viime marraskuussa valtakunnan ykköslehdessä, Helsingin Sanomissa, oli kiivasta kirjoittelua turvetuottajia vastaan. Tuohon keskusteluun myös Te ja Vapo otitte osaa kirjoituksillanne.  Sanomattakin lienee selvää, että ne olivat myös ainoat turveteollisuutta puolustavat kirjoitukset. Väitteenne ammuttiin alas kovin panoksin. Alla mieleennepalauttamiseksi lehdessä julkaistut kirjoitukset:
 
Mielipidekirjoitukset Helsingin Sanomissa, marraskuu 2010
 
1.11. Turpeennosto mitätöi vesiensuojelun hyödyt / - Lasse Koskenniska, filosofian maisteri, Turku
4.11. Miten Vapo aikoo korjata vesistöille aiheuttamansa vauriot? / - Iiro Viinanen, ministeri, Lahti
4.11. Järviä ei saastuta turpeennosto vaan ojitus / - Jarl Ahlbeck, ympäristötekniikan dosentti, Turku
5.11. Turpeennosto uhkaa Uudenmaan tärkeintä suota / - Ismo Tuormaa, toimittaja, eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän sihteeri 1979-86, Vantaa
5.11. Raha ratkaisee turveteollisuudessa / - Seppo J. Ojala, Lapua
6.11. Suo, kuokka - ja Vapo / - Tuija Nieminen, emäntä, Tohmajärvi
9.11. Turvetuotannon jäljet ovat järvien pohjassa / - Hannu Aarnio, Imatra
9.11. Ravinteiden kuorma on paikallista / Juhana Hiironen - diplomi-insinööri, Helsinki
9.11. Vapon olisi viisasta ottaa lusikka kauniiseen käteen / - Iiro Viinanen, ministeri, Lahti
10.11. Turvetuotantosuunnitelma romahdutti rannan arvon / - Leila Kontturi, Valkeakoski
13.11. Kansalaisen on voitava luottaa siihen, että ympäristöä suojellaan / - Päivi Koskela, Hyvinkää
15.11. Kuntien ääni ei kyllin kuulu turvelupa-asioissa / - Kalevi Puukko, kunnanhallituksen puheenjohtaja, Hirvensalmi
15.11. Turpeen humuspäästöt, aiheuttavat paljon rehevöitymistä / - Hannu Hyvönen, tiedottaja, Ekometsätalouden Liitto

Viime syksyn aikana tuli myös TV:stä tuli useita ohjelmia turvetuotannon vahingollisista vaikutuksista vesistöihin, ihan uutisia myöten.

Turveteollisuus sai myös valtakunnallista häpeää, kun Vapo "palkittiin" Luonto-Liiton Siilin piikki –palkinnolla luonnonsuojelun vastaisesta toiminnasta. Palkinto on tunnustus ympäristön kannalta arveluttavista puheista tai teoista. Luonto-Liiton liittovaltuusto vaatii, että Vapo ottaa vakavasti kansalaisten huolen vesistöjen pilaantumisesta ja kalakantojen vaarantumisesta. Suomen Luonnonsuojeluliitto myös nimesi Vapon vuoden ympäristönpilaajaksi. Toivottavasti viestit ymmärretään pikkuhiljaa ihan Turveteollisuusliittoa myöten.

Päivi Koskela

 

Kirjoittaja on poistanut viestinsä (Näytä tarkemmat tiedot)

01.02.2011 10:34


ranex
Vieras

#399 korjaus edelliseen kirjoitukseeni

01.02.2011 10:37

ylimielisyys, ei yksimielisyys.
Teemu Tuovinen
Vieras

#400 Muutama pääasia

01.02.2011 11:39

Tervehdys!
En ole tutustunut tämän viestiketjjun jokaiseen tekstiin, mutta näköjään samat teesit täällä taas vallitsee kuin aina, puolesta ja vastaan. Mutta missä näkyvät käytännön teot? Edes vesitalouden kannalta merkittäviä ojittamattomia soita ei jätetä rauhaan. Ainakin Vapo ostaa niitä koko ajan lupauksistaan huolimatta.

Muutamia perusvitsauksia turpeenotosta ja sen vaikutuksista:
-maamme 0,6% turpeenottoala on jakautunut epätasaisesti, jolloin pääasiassa turvealueilla liikutaan 2-4% osuudessa turpeenoton määrästä valuma-alueilla, pahimmillaan jopa 10% tuntumassa, kun puhutaan herkistä ja uhanalaisista pienvesistä.

-Pahinta on ali- ja ylivirtaamien lisäksi kiintoaines. Etenkin liuennut humus ja pienen partikelikoon aines. Mitä pienempi hiukkanen, sen reaktiivisempi se on kun suhteellinen pinta-ala kasvaa koko ajan. Ongelmat huomaa jo maallikkokin. Pienten purojen pohja köyhtyy, kivet ovat entistä liukkaampia, tummaa ainesta kertyy kiviin ja pohjiin. Järvet ovat luku sinänsä. Myös pohjaeliöstä muuttuu heikompaan suuntaan, kun hajotettavaa orgaanista ainesta on paljon tarjolla ja hapekkaat ympäristöt vähenevät.

-Hienoilla lupauksilla poistetaan 50-80% kiintoaineksesta perusvesiensuojelumenetelmillä ja pintavalutuksella. Kuitenkin päästään jo helposti 50% reduktioon poistamalla raskain kiintoaines, joka voi olla osaksi mineraalipitoistakin. Jäljelle jäävä <20% on se keveiin aines, joka on ylivoimaisesti sitä kaikkein haitallisinta.

-Tutkimus- ja tarkkailu on surkeaa, samoin kuin luvan saaminen on helppoa katteettomilla lupauksilla. Koska ei tutkita oikeita haittatekijöitä, ei mitään ongelmaakaan synny. Minulla on hieman epäilevä näkemys turvevesien analytiikasta, että asiat näyttävät paremmilta kuin ovatkaan. En moiti akkreditoituja laitoksia vaan yleisiä menetelmiä ja käytäntöjä aina näytteenotosta lähtien.

-Kun tutkitaan suon kuormitusta, käytetään hihasta vetäistyjä kuormituskertoimia, jotka ovat jostakin aivan muualta otetusta suosta. Sen lisäksi alueen valuma-aluetiedot otetaan jostakin samantyyppisestä vesistöstä, josta tietoja on olemassa. Sen jälkeen lasketaan pitoisuuslisä vesistöön. Kuormitustarkkailut tehdään muutamasta yhteistarkkailupisteestä sattumanvaraisesti 3-6 kertaa vuodessa. Siten saadaan sattumanvarainen tulos sen hetkisestä vedenlaadusta. Mitä tämä oikeasti kertoo turvetuotantoalueen kuormituksesta vesistöön. Hyvin usein alueen vedenlaadusta ei ole riittäviä tietoja ajalta ennen turpeenottoa.

-Jos aletaan sanoa, että metsäojitus on yhtä haitallista, niin onhan se aiheittanut mittavia tuhoja ja sillä on vedenlaatuun haitallisia vaikutuksia samalla tavoin kuin turpeenotolla, etenkin turvemailla. Mutta huomioitavaa on, että metsäojituksen vaikutukset menevät ohi muutamassa vuodessa. Turvekenttä on paljaana 30 vuotta 365 d/a.

-Kuka valvoo ja huolehtii, että kaikenlaisten altaiden ja kenttien ohituslaitteet ja virtaamansäätöpadot ovat todella käytössä? Oikein huvittaa sellaiset lupakohteet, joissa on lailla hyväksytty rakenteita joilla voi päästää vedet ohi puhdistusmenetelmän, esimerkiksi vapaavirtaukseen perustuvissa pintavalutuskentissä on tuotantokauden ulkopuolisiksi ajoiksi osassa hyväksytty ohitusmahdollisuus. Mitä virtaa sellaisella puhdistusmenetelmällä on? Etenkin kun 90% koko vuoden kuormituksesta tulee keväällä ja syksyllä, sekä kesän rankkasateiden aikana.

-Kuka nykypäivänä vielä hyväksyy järvien kuivatuksen? Tuskin monikaan. Huomatkaa kuitenkin se, että suon kuivatus vastaa hydrologiselta muutokseltaan lähes järven kuivatusta, koska suossa on noin 90% vettä. Suolla on vesistön virtaamia tasaava erittäin merkittävä vaikutus, etenkin pienvesien osalta.


Teemu Tuovinen, aluesihteeri
Suomen luonnonsuojeluliiton
Pohjanmaan piiri ry

Kommentoi adressia