Suomen maapinta-ala on 30,42 milj. hehtaaria, josta metsää on 22,82 milj. hehtaaria. Metsän osuus koko Suomen pinta-alasta on n. 75 %. Soita on ojitettu metsätaloudelle 5 milj. hehtaaria. Jokaista suomalaista kohti on metsää 4,2 hehtaaria.

Turvetuotannossa on Suomessa n. 60 000 hehtaaria. Tuotantopinta-alan osuus koko Suomen pinta-alasta on 0,19 %. Jokaista suomalaista kohti on 0,01 hehtaaria, siis hehtaarin sadasosa.

Tällä laskennalla haluan tuoda esiin sen, kuinka todella pienellä pinta-alalla turvetta tuotetaan. Metsätoimet kohdistuvat liki 400 kertaiselle maa-alueelle verrattuna turvetuotannon maa-alueseen. Puhumattakaan siitä, kuinka suuri on luku, jos lasketaan metsäojien yhteispituus Suomessa tuolla liki 23 milj. hehtaarin alueella(poislukien suojellut metsät). 80 000 hehtaaria vuosittain uudelleen ojitetaan. Hakkuita tehdään vuosittain n. 120 000 -140 000 hehtaarin alalla. Tämä valtava 23 milj. hehtaarin metsäojaverkosto on koko ajan alttiina eroosiolle ja huuhtoutumalle vesistöihin varsinkin kun vesiensuojelurakenteita ei ole kuten on turvetuotannossa. Nykyisin tuotantoluvatkin jo edellyttää pintavalutuskenttää.

Onhan aivan selvää, ja kuten monet tutkimukset osoittaa, että metsätaloudesta tulevat päästöt ovat aivan eri luokkaa suuruudeltaan mitä turvetuotannon vastaavat ovat. Metsien ojitukset, harvennushakkuut, päätehakkuut, uudelleen ojitukset, maaperän rikkominen istutusta varten(laikutus), nykyisin yleistyvä kantojen poisto, ja usein keskusteluissa unohdettu metsien lannoitus. Lannoitteet huuhtoutuu vesistöihin.

Saataisiinpa metsätalous myös samanlaisen tarkkailun alaisuuteen kuin on turvetuotannossa ollut jo pitkään. Nimimerkki "tämmöstä" on kirjoittanutkin hyvin aiheeseen liittyen.

Maatalouspuolen päästöt ovat Suomessa ihan järkyttävän suuret, mutta se onkin sitten "toinen stoori".

#382: Hannu Heinonen - Metsätalousmaiden ojitukset 

Tervehdys sinulle Heinonen. Et sitten osannut tai halunnut vastata kysymykseeni, mutta jatkoit edelleen samaa, usein toistelemaasi litaniaa muusta kuin turvekenttien ojituksesta. Tämä adressi nyt kuitenkin käsittelee turpeenkaivuusta aiheutuvia haittoja. Metsätalouden aiheuttamista ympäristöhaitoista voisit perustaa aivan oman adressin, koska väännät keskustelun joka kerta niihin. Kukapa tietää, vaikka saisit siihen allekirjoittajia tämänkin vetoomuksen signeeraajista, kunhan jätät turveteollisuuden ylistelyn siitä pois? Enkä minä todellakaan mene väittämään, että avohakkuisiin ja suoalueiden tuhoamiseen perustuva tehometsätalous ei aiheuttaisi valtavia ympäristöhaittoja. Ne nyt vain ovat eri keskusteluiden aihe kuin mitä tämä adressi on. Se voi toki olla vaikeaa käsittää?

Turvetuotantoalasta sinulla on käytössäsi vanhentunutta tai tietoisesti vääristeltyä "tietoa", eli 60 000 ha menee nykytilanteesta kovasti alakanttiin. Koitapa kurkata vaikka tuota luonnontila.fi-sivustoa ja tarkista asia. Jo vuonna 2005 turvetta kaivettiin Syken mukaan 65 000 ha:n suoalalla ja siitä soiden tuhoaminen on kasvanut roimasti.

"Tuotannossa ja valmisteluvaiheessa olevia alueita on yhteensä lähes 80 000 hehtaaria"
http://www.luonnontila.fi/fi/indikaattorit/suot/su3-soiden-kaytto-turvetuotannossa

Sanailet tällaistakin, varsin hauskaa tekstiä: " Tämä valtava 23 milj. hehtaarin metsäojaverkosto on koko ajan alttiina eroosiolle ja huuhtoutumalle vesistöihin.. "  Herää epäilys, että et ehkä ymmärrä millainen ero on kasvipeitteisen metsämaan ja paljaan turveaavikon eroosioherkkyydellä? Toki metsäojiinkin vesi kuljettaa kiintoaineita ja ravinnekuormaa, mutta metsäojiin sentään ehtii vuosien/vuosikymmenten mittaan kehittyä kiintoaineita pysäyttävä kasvillisuus ja sammal. Sensijaan turvekentän usein kaiveltavat ojat pysyvät ruskeina kuraviemäreinä jotka eivät pysäytä kuin suolla kulkijan.

Raaka totuus jota Hannu Heinonen ei valitettavasti voi muuksi muuttaa on se, että pinta-alayksikköä kohti turveaavikot päästävät metsäojituksiin verrattuna ojien ja ilman kautta paljon suuremmat määrät kiintoaineita vesistöjä pilaamaan. Ja jos HH edelleen muuta väittää, niin pyydän sen osoittavasta tutkimuksesta linkin tai muun lähdeviitteen, jolla voidaan asia todeta. Helpot heittosanat ilman lähdeviitteitä eivät kovasti vakuuta, vaikka  niitä hoettaisiin mantran tavoin kommentista toiseen. Kiitos kuitenkin aktiivisuudestasi Hannu Heinonen, toivottavasti ympäristöasiat ovat edelleenkin(?) lähellä sydäntäsi.

http://www.adressit.com/lintuneva