#86: Elämmekö vain trendimaailmassa? - Re: Vaihda auto polkupyörään Mechelininkadulla

Pyöräilyhän on erittäin suositeltu liikkumismuoto esim. ylipainoisille tai iäkkäille ihmisille, sillä se ei rasita niveliä ja helpottaa kantamusten kannossa. Pyöräily ei kuitenkaan sovi patalaiskalle ihmisille, joka on tottunut liikkumaan ovelta ovelle. Se ei myöskään sovi sellaiselle, joka pitää pyöräilyä yksin hippien harrastuksena. Jos on asennevamma, niin sitten pyöräily ei sovi.

Mutta ei kait tässä ketään olla pyöräilyyn pakottamassa. Ihmiset siirtyvät pyöräilyyn ihan omasta tahdostaan, kun he huomaavat, miten näppärä ja vaivaton tapa se on liikkua paikasta toiseen. Esteenä pyöräilyn lisääntymiselle on turvallisen ja sujuvan pyöräverkoston puuttuminen. Bussien ja tööttäilevien autojen seassa pyöräily pelottaa, mikä on täysin ymmärrettävää. Siksi tärkeimmille väylille tulee rakentaa pyöräkaistat, jotta pyöräilijät voivat kulkea turvallisesti.

Kyse onkin siitä, ovatko kaikki liikenteessä tasa-arvoisia? Pyöräilijät ovat vähemmistössä, mutta siitä huolimatta heilläkin on oikeus turvalliseen ja sujuvaan infraan. Ja heillä on myös oikeus vaatia sitä.

#91: Itsekkin pyöräilen - Re: Re: Vaihda auto polkupyörään Mechelininkadulla 

Joo, pyöräily on aivan loistava vaihtoehto kaikille rollaattorin, pyörätuolin, kävelykepin tai kainalosauvojen varassa kulkeville. Samoin se on aivan ylivoimainen vaihtoehto lapsenlapsiaan päivittäin kuljettaville isovanhemmille, proteesi-, nivelreuma- ja nivelrikkopotilaille ja mitä näitä muita patalaiskoja tyyppejä Töölö nyt on tulvillaan.

Onhan se hyvä, että kaikkiin joukkoliikenteen käyttäjiin yritetään nyt lyödä "patalaiskan" leima. Tästähän se selviää kristallinkirkkaasti, että joukkoliikenteen "edistäminen" on pelkkää sanahelinää. Missä ihmeen pilven reunalla näitä utopioita oikein kirjoitetaan? Vai siirtyvät nämä "patalaiskat" invalidit ihan itsestään pyöräilijöiksi, kun Mechelininkadun autovirran reunaan ilmestyy pätkä punaruskeaa asfalttia, jota nimitetään pyöräkaistaksi.

Tässä yhden proteesin varassa liikkuvan töölöläisen iltarukous: "Oi kiitos Osmo pieni, kun avasit silmäni. Muistan sinua iltarukouksessa! Vasta nyt ymmärrän, miten paljon viisaampaa on pysyä kaiken päivää neljän seinän sisällä, kun ruokakauppaankaan en enää ratikalla tai bussilla pääse. Vaan eipä hätiä mitiä, kotipalvelu autoilee alaovelle kolme kertaa päivässä ja pysäköi näppärästi jalkakäytävälle. Onhan meillä kuitenkin vielä jalkakäytävät jäljellä, kiitos siitäkin. Kyllä niille autoja mahtuu, vaikka meitä invalideja onkin täällä laumoittain."