#5318: - Re: Re: Hyvä,jos olisi totta

Kaikissa harrastuksissa on riskinsä. Myös metsästyksessä. Eläinten tappaminen edellyttää harkintaa joka suhteessa, myös koiran käytön suhteen.

Metsästäjä päättää eläimen elämän lopettamisesta. Tappaminen on todella vaativa harrastus.

Kun on valtaa, pitää olla myös vastuuta. Riskit ovat suuret, kun on kysymys tappamisesta. Siis luonto vastaan ihminen.

Ne riskit on vaan hyväksyttävä. Se on sitä metsästyksen jännitystä...

Tai sitten on vaihdettava harrastusta. Retkeily, melonta, hiihtovaellus, lumikenkäily, retkiluistelu jne. kiikarit mukana ilman lahtaamista. Kohteita voi silti "metsästää" kiikareilla ja kamerallakin.

Ai niin, mutta kun se miehisyys ei taida kest...  No, otetaan sitten kalliokiipeily ja erävaellus. Johan on miehisyydellekin haastetta.

#5321: Eagle One - Re: Re: Re: Hyvä,jos olisi totta

Höhlä. Eihän tappamisessa ole riski kuin kohteelle. Laittaa suuaukon kohdallee ja painaa liipasinta ja se on siinä. Luoti tai naula hoitaa loput. Vähän sätkii ja silmät pyörii päässä, mutta kun ottaa veret ulos, niin vajaa minuutti enintään. Sellaista on tappaminen. Siitä sitten vasta alkaa se teurastus eli teurastaminen. Teurastamisessa, kun veret on laskettu, nyljetään, kynitään, kaltataan sekä avataan kohde ja poistetaan sisäelimet, joista otetaan halutut osa talteen, puhdistetaan ja riiputetaan lihan mureuttamiseksi (laadun parantamista). Sellaista on teurastaminen. Ei kummassakaan ole sen enempää valtaa kuin vastuutakaan. Se on vaan tehtävä. Jos ei ensin tapa, niin jatkokäsittely vaikeutuu ja muuttuu todella julmaksi, mikä vaikuttaa selvästi lihan laatuun eli lihaan jää runsaasti adrenaliinia mikä käytännössä pilaa lihan (tai sitten siitä tulee kosher). Jos tappaa, mutta ei teurasta, niin se on hölmöyden lisäksi järjetöntä tuhlausta, suorastaa eläimellistä siis "ahmamaista". En tarvitse koiraa tappamiseen enkä teurastamiseen ja kohdallani sitä voi kai kutsua harrastukseksi, koska vuosittain käyn ilman rahallista korvausta vapaa-aikanani teurastamassa eläimiä ihmisten kotitarpeisiin. Monelle on vaikeaa saada henkeä pois esimerkiksi kasvattamaltaan sialta.

Sitten sinulle höhlä on kai selvennettävä mitä on metsästys = metsästäminen = erästäminen = eränkäyminen = luonnonvarojen hyödyntäminen. Olen ilmeisesti se "yksinäinen susi", joka ei viihdy laumoissa. Viihdyn yhden kaverin kanssa metsässä ja vesillä. En ole rasisiti, koska tämä kaveri on väritykseltään lähes musta. Edelliset oli punaruskeita ja pienenmpiä kun tämä. Linnustamme, hirvestämme, sienestämme, marjastamme ja kalastamme sekä hiihtovaellamme ja suksikelkkailemme yhdessä. Hoidamme talvisin myös luonnon eläimiä yhdessä. Käymme toisinaan jopa töissä yhdessä. Silti olen perheellinen ja tämä kaveri on yksi perheemme jäsen. Jopa tonttimme kaupungissa on aidattu siten, että kaikilla perheenjäsenillä on samat oikeudet väriin katsomatta. Jos minä tai etenkin vaimoni iltakävelyllä kohtaamme kohtaamme uhkaa, tämä musta kaveri ei suostu sitä hyväksymään. Kun metsässä karhu tuli reitillemme, ei tämä musta kaveri sitäkään uhkaa hyväksynyt, vaan pakotti pedon pois. Jos tätä mustaa kaveria uhkaa metsässä peto, niin vastaan osaltani sillä uskollisuudella ja peräänantamattomuudella, mitä hänkin on minua kohtaan osoittanut. Minulla ei ole kovia kynsiä eikä vahvoja kulmahampaita, mutta paikasta riippuen puukko, kaasuase ja/tai käsiase. Kuljin koko viime syksyn metsällä ja ammuin yhden linnun, mutta sain saaliiksi sen lisäksi kymmeniä kiloja marjoja ja sieniä sekä aivan milettömän komeita hirvihaukkuja, joille pääsin ryömien seuraamaan kaverin toimintaa aina parinkymmenen metrin päähän asti. Lähimmillään olen muutama vuosi sitten seurannut hirvihaukkua kahdeksan metrin päässä hirvestä eli olin koiran ja hirven välissä kiveen liimautuneena. Montako kertaa olisin voinut viime syksynä riisaeläimen ampua, luoja tietää, en laskenut. Kun lapset olivat kasvuiässä ja kotona, ammuin paljon ja lapset ovat nyt vahvoja sekä terveitä aikuisia, mistä kiitos luonnolle ja sen puhtaalle ravinnolle. Nyt kun lapset on maalimalla, riittää vähempi ja sekin mieluummin järvestä. Metsästäminen on siis jäänyt lähinnä emootioiden saalistamiseksi. Se vähä lihä, mikä nykyään kuluu tulee lähinnä kiitoksena ihmisten auttamisesta.

Toivottavasti sinä höhlä tämän luettuasi edes vähän opit asettamaan arvoja sekä käsitteitä kohdalleen. Hyvän kaverin kanssa liikkuminen monipuolisesti luonnossa vähentäisi sinunkin mielenterveyslääkityksen tarvetta huomattavasti, kuten niin monen muunkin.

#5321: Eagle One - Re: Re: Re: Hyvä,jos olisi totta

Mikä idiootti olet, Menenkö suomenajokoirani kanssa kiipeilemään?melomaan? Kysymys oli tästä uudesta harrastuksesta, jota voin harrastaa metsästys viettisen koirani kanssa, jonka niin sanoit tietäväsi.

Mitä meinasit tehdä niille metsästyskoirille sitten,jos kaikkien metsästäjien täytyisi vaihtaa harrastusta? Minun koirastani kyllä näkee heti kun ei metälle pääse,että poika onneton. Sinulla on varmaan joku siusauhau,joka ei muuta tee kuin räksyttää,minä omistan kunnon koiran,jolla on vahva luonne, joka on sitkeä ajaja, joka ei metästä poisa tule, jos ei hae sitä ja mahdottoman hyvä seurakoira, jos vain saa kahdesti viikossa viettiään toteuttaa.