Varhaiskasvatuksen tulevaisuus: EI kasvaville ryhmille!

Entisenä päiväkodin työntekijänä (30-vuoden kokemuksella) olen sitä mieltä, että ryhmäkokoa olisi pienennettä. Käsien puutteen lisäksi on päiväkodeissa huutava pula myös aikuisen" sylistä."

Lasten hyvinvoinnista ei saa tinkiä.

Päiväkotilasten etu on pienemmät ryhmät jossa hoitavilla aikuisilla on aikaa lapsille. Kun lapset saapuvat hoitoon iloisina, se on tärkeätä myös vanhemmille. Yhteistyö vanhempien ja pk henkilökunnan kanssa vaarantuu jos kaikki tapaamistilanteet tullessa ja lähtiessä ovat yhtä sählinkiä metelin ym.kaaoksen takia. Pelkään pahoin että, päiväkotihenkilöstöa karkaa alalta jos ryhmäkokoa suurennetaan.

Äidit kotiin hoitamaan lapsiaan. En itse antaisi lastani muiden hoidettavaksi. En uskaltaisi.

#1011: -  

#1011: -  

 Kun lapset tulevat peruskouluun, ne luulevat edelleen olevansa päivähoidossa ja sama melskaaminen jatkuu. Antaakaa lapsille rauhallinen lapsuus omassa kodissa vanhempien ja sisarusten kanssa.

Tärkeä asia ja totaalisen väärä säästökohde. Pari huomionarvoista asiaa lisää: Ryhmissä lapset viettävät usein pitkiä päiviä, kun taas henkilökunta on paikalla vain osan aikaa. Äärivuorojen haasteet oli mainittu, mutta lisäksi on myös muita töitä, kuten kokouksia, varajohtajien (joilla myös esim. LTO-vastuu) omia töitä jne. Joten suhdeluku voi käytännössä olla useiden tuntienkin ajan vielä huomattavasti hurjempi. Käyttöasteita lasketaan koko päivän osalta, kun niitä tulisi mielestäni laskea esim. tunneittain. Se kertoisi totuuden eli sen, että lapsia on lain enimmäismääriä huomattavasti suurempi määrä aikuisia kohden. Näin on ainakin ollut niissä päiväkodeissa, joissa itse työskentelin. Lähes koskaan eivät kaikki 3 aikuista ollut samanaikaisesti ryhmässä, vaikka lapsia olisi ollut täydet 21 paikalla.

Toinen esille nostettava tärkeä asia on työntekijöiden uupuminen ja se, millaisia kustannuksia siitä seuraa. Jo nyt sitä on nähtävissä, mutta entäpä tulevaisuudessa? Oma kokemukseni päiväkotityöstä on se, että useimmat vanhemmat ihmiset ovat väsyneitä (jopa katkeria) ja odottavat eläkkeelle pääsyä sekä sairastelevat usein. Nuoremmat taas toteavat hyvin pian, että työ ei ole sitä, mitä ovat sen odottaneet olevan. Se on liian raskasta, vastuu painaa aivan liikaa ja työtä on mahdoton tehdä sillä tavoin, kuin se olisi mielekästä itselle ja lapsille. Turhautuminen ajaa usein alanvaihtoon (ja mitä se maksaa yhteiskunnalle??!) Näin kävi myös omalla kohdallani. En jäänyt odottamaan päivää, jolloin huomaisin olevani loppuunpalanut, katkeroitunut lastentarhanopettaja.

Se, mistä olen kuitenkin eri mieltä, on päivähoidon "välttämättömyys" laadukkaan varhaiskasvatuksen saavuttamiseksi. Puhutaan, että kaikilla lapsilla tulee olla oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Samalla annetaan ymmärtää, että tämä ei VOI toteutua kotona. Lapsi ei mielestäni jää mistään oleellisesta paitsi, jos hän ei "pääse" päiväkotiin (olettaen tietenkin, että kotona on asiat kunnossa). Tässä olisi mielestäni ajattelutavan muutoksen paikka. Vanhemmille tulisi välittää viestiä, että kyllä se lapsi saa kotonakin hyvät (jopa paremmat) lähtökohdat elämään ja tukea vanhempia kotihoidossa, mikäli heillä on siihen halua ja mahdollisuus.