Aviorikos kriminalisoitava uudelleen rikoslakiin

#8: Mk - Re: Selkeys 

 Ei taida nimiä tulla =D ja hyvä niin on hieman vanhoillinen tuo koko tekstinjäsentely ettei kysymyksessä voi olla kuin uskonlahko, tai opetusalalla työskentelevien kohta eläkkeelle jäävien opettajien salainen iltapäiväkerho.

Lapset kärsivät aivan liika vanhempiensa itsekkäistä hairahduksista.

Lapsiperheissä on mentävä lasten ehdoilla! Niin kauan kun kyseessä ei ole väkivalta tai pettämistä niin suhteet on pyrittävä pelastamaan lasten vuoksi!

Petetyn tuska on hirveä. 30 yhteistä vuotta iloineen ja suruineen sekä monta lasta. Itse ollut uskollinen avioliittolupauksen mukaan eläen. Nyt kaikki sirpaleina, kun kuulin tulleeni petetyksi salasuhteen vuoksi. Ilman muuta lain mukainen rangaistus sekä pettäjälle että kolmannelle osapuolelle olisi oikeudenmukaista. Vai yksinkö petetty joutuu kärsimään ja lapset?.. Tämä on kuoleman jälkeen hirvein tuska minkä toinen ihminen voi toiselle aiheuttaa ja siitäkö ei mitään seuraamuksia? Väärin.

Toki näitä jännityksenhakuisia pettäjiäkin on, mutta lisääntyvissä määrin taitaa mukaan mahtua huonossa avioliitossa "pakon edessä" kituvia ihmisiä. Puhtaasta vastuudentunnosta (tai lasten takia) roikutaan kiinni siinä ihmisessä josta on kasvettu erilleen. Kerran hävinnyttä keskusteluyhteyttä ei saa takaisin, ellei kummallakin ole aitoa halua panostaa välien korjaamiseen. Pettäminen on väärin, mutta niin on myös toisen osapuolen velvoittaminen selibaattiin ja henkiseen etäisyyteen. Järkevintä tällaisessa tilanteessa olisi erota, mutta moinen radikaali muutos taitaa olla suurimmalle osalle liian suuri sukellus tuntemattomaan.

Tämän adressin idea tuntuu perustuvan melko mustavalkoiseen käsitykseen moraalista, ja kaikki tilannekohtaisuus on jätetty huomioimatta. Plus vielä sekin, että Suomen oikeuslaitos on jo sellaisenaan ylityöllistetty kaiken maailman pikkurikollisten toimesta, eikä ehdi käsittelemään jokaista syrjähyppyä ja parantamaan ex-puolisoiden unenlaatua.

Petetyn mielestä ei voi olla hullumpaa kuin "pettäjien ymmärtäminen" tai "pettäjien edun vaaliminen", joten varmaan näidenkin asioiden sanominen pelkästään pahentaa tätä kiihkoilua... Mutta kannattaa tosiaan pitää mielessä, että useiden kohdalla siihen tilanteeseen ("aviorikos") päädytään jostain tilanteesta, eli se ei ole pelkkä äkillinen päähänpisto. Kaikkien tapauksessa ei voida puhua pelkän himon takia tapahtuvasta syrjähypystä. Osa pettäjistä on ajettu todella ahtaalle, ja jatkuvan paineen alla eläminen (etenkin vuosien vieriessä) nakertaa itsekuria; saa haaveilemaan yhteisymmärryksestä ja tasa-arvosta.

Jos tilanne menee siihen että puolisoon ei enää saa minkäänlaista keskusteluyhteyttä, kannattaa suosiolla erota. Mököttäminen, vähättely, pihtaaminen, huutaminen... Kaikki täydellisiä työkaluja toisen ihmisen alistamiseen ja murtamiseen. Sitten kun toinen lopulta "särkyy" ja pettää, saadaan omalle raivolle jokin oikeutus. Kuvaillun kaltaisessa tapauksessa sitä vikaa on kummassakin osapuolessa.

Himojensa vangit toki juoksevat vieraissa, vaikka kotona olisi kaikki okei. Sellaista en itse ymmärrä, mutta eipä tuota voi kriminalisoidakaan, kun keskiaikakin meni jo.

Unohtui lisätä tuohon aiempaan viestiin se, että vaikka ydinperhe hajoaa vanhempien ongelmien takia, voivat lapset olla onnellisia ja kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi.

Biologisten vanhempien läsnäolo on toki lapselle tärkeää, mutta läsnä voi olla erikseenkin; kahtena uusperheenä. Liberaalien höpötystäkö? Peiliin katsomisen paikka, pikemminkin.

Jos lapsen vanhemmat riitelevät jatkuvasti, lapsi kyllä huomaa sen ja ahdistuu. Onko parempi sinnitellä huonossa liitossa "biologisten vanhempien" kesken, vai etsiä molemmille joku joka OIKEASTI ymmärtää?

Ydinperhejeesustelun taustalla ei ole lapsen hyvinvoinnista huolehtiminen, vaan konservatiivien pelko oman vanhemmuuden merkityksen haurastumisesta.

Jos molemmille alkaa etsiä sitä, joka OIKEASTI ymmärtää, niin sitä saa etsiä loputtomiin. Silloin joutuu vaihtamaan puolisoa niinkuin mustalainen hevosta alinomaa.

Jos on halua ja asennetta säilyttää kunniallinen avioliitto niin siihen kyllä pystyy. Toisen kunnioittaminen tulee olla kummallekin kunnia asia. 

Tiedän eräänkin joka jätti pienet lapset isälleen  ja lähti etsimään rakkautta muka. No löysi miehen, mutta rakkaus loppui muutamaan vuoteen. Löysi toisen, joka kesti muutaman vuoden ja nyt on jo neljännen kanssa ja sekin rakoilee jo. Paljon on jäänyt taakse särkyneitä sydämiä.

Ei se vaihtamalla parane. Lähdön ymmärrän vain silloin jos on petetty avioliitossa tai on silmitöntä väkivaltaa. Minua on lyöty, petetty ja alkoholiongelma kaverilla myös. Lasten takia olen yrittänyt silti olla ettei heidän tarvitse turhaa kärsiä. 

Lähden sitten kun nuorin täyttää 18 v jos en pääse pettämisestä yli. Eipähän tarvi ainakkan lasten kärsiä. 

 

Minua on petetty äärimmäisen raskaasti, hyljätty jo häiden jälkeen, uhattu tappaa, solvattu, haukuttu mitä rumimmilla nimillä, elämäni on ollut yhtä helvettiä, että aviorikoslaki olisi saatava ehdottomasti uudestaan voimaan. Meillä petetyillä ei ole mitään oikeutta, ei mitään. Menin ilmeisesti narsistin kanssa naimisiin ja ikävä kyllä, hän ei edes suostu jättämään minua rauhaan.Hänellä ei ole mitään tunnontuskia asiasta. Rikoslaki on saatava suojelemaan meitä viipymättä.

#24: -  

100% totta