Adressi Suomen susikannan elvyttämiseksi sekä säilyttämiseksi.

Rakas Lasse.

Pakko hieman toistaa Ronjan ajatuksia.

Ottaen huomioon niin väkirikkaan maan kuin Intia, joissa asuinalueiden rajoilla asukastiheys on kehittyvien maiden kärkikastia, tuo 74 tapausta ei kyllä kuulosta paljolta. Kuolemia saisi olla satamäärin enemmän,
eikä sitä silloinkaan voisi verrata Suomen tilanteeseen.

Suomen susikanta, joka jo kertaalleen muutamassa vuosikymmenessä 1800-luvulla tapporahan ansiosta(johdosta?) hävitettiin, (lue: hävitettin, ei vähennetty, vaan hävitettiin) on nyt sadan vuoden jälkeen osoittamassa
elpymisen merkkejä, ei varsinaisesti vielä valoa tunnelin päässä, mutta tunneli on kutakuinkin löytynyt.Tämän hetkinen susikanta on vain ja ainoastaan itä-susia, jotka Venäjän "metsästyksen" ja elintilan
vähenemisen takia ovat tänne kotoutuneet tämän vuosisadan aikana. Sinänsä sillä ei ole merkitystä kuinka paljon täällä niitä jahdataan, mutta kysymys onkin siitä annetaanko suomalaisen susikannan kehittyä.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että susikanta on osa Suomen luontoa, mutta toivottavasti Ronja antaa perustelujeni jälkeen anteeksi sen, etten kuitenkaan allekirjoita adressia. Ensimmäisenä on adressin
muotoilu, sillä huomasin keskustelua seuratessani olevani aikalailla jäävi allekirjoittamaan. Suurin osa kannattajista käytti agumentoinnissa retoriikan keinoa nimeltä "tunteisiin vetoaminen". Siitä ei voi olla
missään väittelyssä kyse ja toisekseen, sula tietämättömyys linkkien perusteella saadusta lajiprofiilista aiheuttaa häiritsevän tunteen siitä tietävätkö ihmiset edes mitä allekirjoittavat.
Kuriositeettina pistän muutaman ajatuksen, jotka biologian teoksia lukemalla voi faktoiksi todeta:

Susi on ainoa suomalainen petoeläin, joka tappaa "huvikseen", (Joku pelonlietsoja tätä termiä jo käytti, mutta toivottavasti ymmärrätte eron) l. tappaa enemmän kuin tarvitsee ravinnokseen. Tämä on yleinen
luonteenpiirre laumasaalistajille, jotka etenkin usean saaliin yhtäaikaisessa jahdissa innostuksissaan tappavat koko saalislauman.( sana "innostunut" ei ole tässä yhteydessä inhimillistämistä, vaan kuvaa
sitä adrenaalireaktiota, joka petoeläimillä säätelee saalistusta).

Tämä on fakta, joka erottaa sudet muista kotimaisista petoeläimistä, joten muiden kantojen tuhoja ei voi rinnastaa susiin. Joten argumentit suuntaan tai toiseen eivät voi perustua tilastojen vertailuun.

Suomen susikanta voisi pinta-ala/reviirin ala-vertailulla olla nelin- tai viisinkertainen ja se olisi ns. hieno juttu, mutta
suoralla suojelutyöllä sitä ei voi, eikä pitäisi tehdä. Toinen fakta: Urbanisoitunutta sutta ei voi palauttaa osaksi luontoa, eikä se
palaa normaalikäytökseen. Kyseessä on poikkeusyksilöt, jotka vahingoittavat kannan kehitystä. Tämän ongelman ratkaisu saattaa kuulostaa julmalta, sillä kaikki pihasudet/citysudet/? (mikä tahansa termi mitä tabloidit hysteerisesti huutavat) tulisi tappaa. Tämän myötä susikanta kehittyisi alueille, joissa sitä ei häiritä ja näin ollen, pelkotilat sun muut kansankiihotukset
jäisivät historiaan. Suomi on asukastiheydeltään niin harva maa, että susikannalle on tilaa. Tämä urbaaniteurastus ei ole mikään tuulesta temmattu ehdostus, sillä (joku otti Kanadan esiin) mm. Kanadassa kyseisellä
menetelmällä on susien lisäksi hoidettu kiimaisia hirviuroksia ja mustakarhuja. Tämä onkin yksi tärkeimmistä syistä miksi tilanne Kanadassa on kutakuinkin optimi.

Näiden syiden takia olen jäänyt puun ja kuoren väliin. Mutta toivottavasti tämä kommentti poikisi keskustelua, jossa heitetään tunteet kylmästi sivuun ja ajatellaan hetki ihan loogisesti.

ps. Ronja, onnea adressiin. Toivottavasti toimintasi saa julkisuutta ja kehittäisi tilannetta sekä ihmisten
tietoisuutta.