Oulun terveyspalvelujen puolesta

Ihmettelen, kun esim. Tuiran terveysasemalla on monta lääkäriä ja ajanvarauksen hoitavat sairaanhoitajat. Mielestäni lääkärit voisivat vuorotella ajanvarauksessa, sillä silloin he voivat samalla katsoa tietokoneelta henkilön aikaisemman tilanteen ja suunnitella käyntiä varten esim. laboratoriokokeet, jotka olisivat valmiina potilastapaamisessa. Sen jälkeen puhelu siirtyy sairaanhoitajalle, joka sopii laboratorioajan ja lääkärin vastaanottoajan. Mielestäni tällöin jäisi yksi käynti pois ja lääkäriaikoja vapautuisi eikä potilaiden enää tarvitsisi selittää vaivojaan ehkä hyvinkin kokemattomalle ajanvaraajalle.
Olen myös ihmetellyt, kuinka voi olla mahdollista, että Rajakylästä säännöllisesti labrassa käymään joutuvat vanhukset ovat Tuiran labran asiakkaina.
Tällä hetkellä tärkeintä on koko ajanvarauksen ja asiakkaiden tarpeiden kartoitus ja sujuvammaksi organisointi, kuin yhdistämisten ja uusien tilojen suunnittelu.
Niitähän tekevät henkilöt, jotka eivät joka päivä työskentele terveyskeskuksissa ja koe niissä mahdollisesti parannettavia epäkohtia ja unohtavat tärkeimmän siis asiakaspalvelun.
Raha on järjestely kysymys; ei jatkuva toimivien käytäntöjen muuttaminen.
Muutoksiin tarvittavat rahat voidaan käyttää erikoislääkäreiden palkaamiseen terveyskeskusten tarpeen mukaan.
Yksi kokemus, kun kysyin lääkäreiltä ( mm. terveyskeskus, ortopedi ym. ) millainen ruoka voisi auttaa laihtumiseeni ja nivelvaivoihin, he jäivät hämilleen osaamatta vastata tai keskustella asiasta. Tulin siihen päätelmään, että vain mm. anorektikot ja ylilihavat tarvitsevat ruokaohjeita, meille muille on sitten tärkeintä napsia tabletteja ja käydä labrassa tutkituttamassa, onko niillä mahdollisesti sivuvaikutuksia.
Kuitenkin jo Hippokrates tiesi,että ruoka-aineet ovat vaikuttavia lääkkeitä, joten lääkäreiden koulutukseen ja kiinnostuksen herättämiseen on tärkeää sisällyttää ruokatietoutta ja ruuan huomioimisen lääkkeitä määrättäessä.
Homeopatian tunteminen on myös tärkeä osa lääkärintyössä, sillä homeopatia on kokonaisvaltaisempaa tutkimusta ja hoitoa kuin nykyinen koululääketiede, joka korostaa vain lääkkeiden määräämistä huomioimatta potilasta kokonaisvaltaisesti sekä fyysisesti että henkisesti.