Kristityt Sanoma-konsernille: lopettakaa heti vihakampanja

Olen henkilökohtaisesti boikotoinut Helsingin Sanomia jo vuodesta 1970 alkaen.

Lehden linja, jonka Mikael Pentikäinen kiteyttää tämän adressin saatteessa, on tämä: lehti ei saisi loukata ketään.

Vastaava päätoimittaja ei kuitenkaan voi kovin paljon suitsia toimittajiaan. Heilläkin on mielipiteen ja ilmaisun vapaus, jota he käyttävät oman parhaan tietonsa ja taitonsa mukaan.

Helsingin Sanomien toimittajat ovat valikoitunut joukko yleishumanistisia sekatyömiehiä ja -naisia, jotka kirjoittavat näkökulmasta jonka tuntevat omakseen.

En tunne omakseni monen HS:n toimittajan tapaa suhtautua yhteiskuntaan ja sen rakentavimpaan osaan, aidossa uskossa eläviin kansalaisiin, olivatpa nämä kirkon palveluksessa tai ei, kirkon jäseniä tai ei.

Myös rivitoimittajien suhtautuminen vanhuksiin ja jalankulkijoihin on ollut aina itselleni vieras. Jos esimerkiksi lehti uutisoi liikenneonnettomuuden, jossa auto on ajanut jalankulkijan päälle, niin riippumatta siitä kumpi on tehnyt liikenteessä väärin, auto on aina väistämisvelvollinen. Auto on kuin ladattu ase täynnä liike-energiaa ja kovaa materiaalia. Ihminen ilman peltikuorta on pehmeä. HS:n pikku-uutiset näistä onnettomuuksista asettuivat aina autoilijan puolelle. Jalankulkija vain jotenkin "jäi" auton alle...

Sama vahvemman ja kovemman osapuolen asettuminen on rivitoimittajien piiloagendana kautta linjan. Siksi nämä eivät kykene arvostamaan syvästi kristillisiä tai muun hengellisen uskon varassa eläviä kansalaisia ja näiden uskon perusteita. Rivitoimittajien agenda on kuin suoraan Vapaa-ajattelijoiden manifesteista tai Humanistiyhdistyksen johtohenkilöiden kannanotoissa ilmenevistä uskomuksista.

Nämä ovat yleistyksiä, koska en syytä ketään erityisesti. Toivon vain, että Helsingin Sanomat lopettaisi heikompien sortamisen ja vahvempien näkökulman ottamisen itsestäänselvyytenä.