SUOMELLE OIKEUS PÄÄTTÄÄ ITSENÄISESTI SUSIKANNASTA

"sinäkin kehtaat vielä täällä mesota siitä, että pitäisi olla itse paimentamassa karjaansa niin kuin ennen ymmärtämättä laisinkaan, että jos paimenella olisi tänä päivänä samanlaiset oikeudet, moni varmasti niin tekisikin! Mutta ongelmahan on nimenomaan siinä, että ihmisiltä ollaan viety oikeudet suojella karjaansa!"

Toki kehtaan. En ole silti vieläkään saanut mitään kuvaa tai faktaa näistä paimenen oikeuksista, kyseessä kun oli suomalaiseen tapaan joku varsinaisen työvoiman ulkopuolella oleva henkilö: lapsi tai vanhus. Ei tällainen paimen kovin helpolla tapa sutta, eikä ole uutisoitukaan aiheesta, että paimenessa ollut olisi kokenut kohtalonsa suden tappamana.

Mahtaisko se kenties johtua suden todellisesta luonteesta ja luontaisesta ihmispelosta? Pelkkä ihmisen läsnäolo riitti pitämään hukan poissa paimennettavan lauman läheltä, esittelinhän sinulle jo HY:n kulttuurin tutkimuksen laitoksen kuvaamia karkotusvälineitä. Tiesithän toki sen, että susi on pohjimmiltaan arka villieläin. Siksi suden risteyttäminen koiran kanssa ei tuota usein haluttua suojeluaggressiivisuutta, koska susi ei ole lähtökohtaisesti aggressiivinen eläin. Ja tähän hengenvetoon vielä otettakoon huomioon se, mitä aggressiivisuudella tarkoitetaan, ettei tule vääriä yleistyksiä takaisin. Eläin ei ole aggressiivinen, jos se pyrkii väistämään mahdollista vihollista sen sijaan, että kohtaisi sen, välittämättä lopputuloksesta. Ja ei, vihollinen ei ole narunpäähän yöksi yövuoroon lähtiessä jätetty koira, tuollaista kutsutaan pikaruokapaikaksi.

Älkää tehkö sitä virhettä, että inhimillistätte eläintä. Ei sudella ole Henrik Laxin tapaisen ajatuksen mukaan mitään kollektiivista mieltä, jonka päämäärä on tuhota ihminen. Millään eläimellä ihmistä ja ihmisapinoita lukuunottamatta ei ole tarvetta toisen tai oman lajinsa järjestelmälliseen ja täysimittaiseen tuhoamiseen.

Karjaa voi suojella edelleen perinteiseen suomalaiseen tapaan tai ottaa mallia esim. Italiasta, jossa on pitkät perinteet laumanvartijakoirien käytöstä, yleisestikin Itä- ja Etelä-Euroopan maissa vuosituhantiset. Uuden oppiminen on aina suotavaa. Ei kai asian toinen puoli ole olla välittämättä mistään? Kummallinen päätelmä sinulta, täytyy sanoa.

Laumanvartijakoirarotuja ovat esimerkiksi anatolianpaimenkoira, estrellanvuoristokoira, etelävenäjänpaimenkoira, kaukaasianpaimenkoira, keskiaasianpaimen-koira, komondor, kuvasz, maremmano-abruzzese, owczarek podhalanski, pyreneittenkoira, pyreneittenmastiffi, sarplaninac, slovakiancuvac ja tiibetinmastiffi. Valinnanvaraa siis riittää. Miksi pitää olla passiivinen ja odottaa pahinta tapahtuvaksi, kun jo muinastaan ihminen on osannut suojella itseään ja elintapaansa, ja tämä ei tarkoita vaaran voittamista lahtaamisella.

Ja mitä tulee oikeuksiin, niin valtio tukee aitaamista, laumanvartijakoirien hankkimista, korvaa petovahingot. Pitäisikö sen vielä mennä askel pidemmälle ja poistaa hysteerisen ja perusteettoman pelon vallassa eläinlaji kokonaan?

Ei minusta.