IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Turve on kansallisena energiavarana valtava aarre. Vapon eläköitynyt toimitusjohtaja Matti Hilli suri läksiäispuheessaan aikanaan sitä, että Suomi ei käytä tätä varantoa hyväkseen. Hän käytti pysäyttävää vertausta. Turvevaramme ovat Norjan edustan öljyvarojen luokkaa.

Norja on öljyrikas maa mutta Suomi ei käytä turvetta täysipainoisesti hyödyksi. Miksi?

Taustalla ovat viime vuosikymmenten tapahtumat. Vihreät ovat etenkin Suomessa olleet turvekriittisiä. Mielikuvasota päättyi vihreiden arvojen voittoon ja niinpä EU:ssa turvetta ei katsota uusiutuvaksi energiavaraksi.

Turve oli sopivan heikko vastakohde. Ydinvoimaa vihreät eivät ole saaneet kaadettua, mutta turve on helpompi saada jäämään soille. Asian irvokas puoli on se, että turvetta on voimaloissa korvattu kivihiilellä. Kivihiili ei ole uusiutuvaa ja sen päästöt ovat pahoja. Kivihiilestä suuri osa tuodaan Venäjältä.

Yksi mustimmista kolkista on Helsinki. Sen energiayhtiö on polttanut surutta kivihiiltä ja tehnyt kaupungille isoja voittoja. Vihreät ovat pitkään olleet Helsingissä vaikutusvaltainen puolue.

Turve ei ole yksistään Helsingin vihreiden ja kesämökkiläisten silmätikkuna. Moni maaseudun ihminen näkee mieluusti turpeessa ongelmia. Ehkä syynä on se, että vesistöjen ongelmat on mukavampaa ajatella vain turpeen tuottamiksi kuin myös peltojen tai metsäojien.

Vapo on yhtä kuin turve. Yhtiö tuottaa 70 prosenttia Suomen turpeesta. Turpeen kohtalo on yhtiölle tragedia. Vapo on jäänyt turvesodassa yksin.

Turveongelman ydin on myös siinä, että turve on vuosikymmeniä ollut Vapon ”monopolisoimaa”. Vapo omistaa turvesuot, jolloin turve on ei ole yksityisille ihmisille lähikylillä tulonlähde. Turpeella ei ole paikallisia puolestapuhujia. Turvesuo on kuin metsään heitetty tehdas, jonka ongelmia on helppo osoitella sormella.

Koneurakoitsijatkin ovat monesti olleet kovilla Vapon sopimusten kanssa.

Vapon pääkonttori on Jyväskylässä. Yhtiö on harvoja pääkaupunkiseudun ulkopuolella majaansa pitävistä yrityksistä. Vapon menestys on Suomelle tärkeää, sillä kansallinen energialähde kannattaisi nähdä vahvuutena eikä haittana.

Suomelta kuluu nyt energian tuontiin kaksi kertaa enemmän rahaa kuin 2000-luvun alussa. Kauppataseemme vajeesta noin kolmannes aiheutuu energia tuonnista. Tilanteessa ei ole järkeä. Kotimaista energiaa eli puuta, vesivoimaa, turvetta ja vaikkapa tuulta kannattaisi käyttää lisääntyvästi.