Pro Kitisenranta (2)

Kitisen rannalla iltaisin astelen, mahtavaa maisemaa ihailen katselen.
Tänne saavuin ”etelän lintu”, ei kaupunkiin enää ole niin hirmuinen hinku.
Niin kaunis on luonto, ei sanoa saata. On Sodiskin osana Suomemme maata.
Täällä hyvä on lapsia aikuisisiks saattaa, saa pikkuiset rauhassa pukea saappaat ja tallustaa reippaalla mielellä kouluun, niin uskoin ainakin viime jouluun.
Nyt taitaa sitten tuuletkin kääntyä ja Kitisen kaunis koulu nääntyä.
Se aivan kuin ääneti kuiskais hiljaa, ”on kaipuu mulla ja ikävä riivaa. Niin muistelen aikoja, kun lapset tekivät taikoja ja hyppivät narua, potkivat palloja. Nauru ja huuto raikui ja kauaksi äänet kaikui.”
Niin kuiskaili koulu kaihoten ja aivan kuin seinä valkoinen ois varjoja heitellyt etehen.
Ohi kulkien huikkasin koululle päin ”en usko et kaikki vois toimii näin, on sulla vielä aikaa niin luulen ja virkaa monta saat toimittaa sekä pihasi teltoilla loimittaa!”
Lapset saapuvat takaisin vielä ja festarijoukko vaeltaa tiellä kohti koulua suurta ja mahtavaa. He huutavat ” siellä se on, hei katsokaa!”
Tää adressi yksi on merkki siitä, että puheet pelkät ei aina riitä, vaan tarvitaan yhteistä voimaa ja tahtoa hyvää ja oivaa. Ei rutista ei kitistä, ei mutista ei sipistä,vaan yhdes autetaan ja samaan hiileen puhalletaan.