Jyväskylän lyseo tulee säilyttää

Tuli mieleen, kun vihdoin löysin tämän adressin, kuinka syksyllä 1991 toin entiseen opinahjooni tutustumiskäynnille Jyväskylässä vierailleen saksalaisen kulttuurintutkijan Thomas Ziehen.

Häneltä oli juuri julkaistu suomeksi nuorten kulttuurista tilannetta ja koulua käsittelevä kirja, jonka eräs pääväitteistä kuului: koulun aura on tuhoutunut.

Aura tarkoittaa koulua ympäröivää sädekehää, metafysiikkaa tai salaisuutta, joka yhteiskunnan modernisaatiossa on Ziehen mukaan menetetty. ”Koulu on vain koulu, ei muuta.”

Seurasin Ziehen ja rehtori Jorma Lempisen hyvällä saksalla käymää keskustelua lyseon kirjastossa. Leijailiko siellä jonkinlainen aura, arvokkuus, koulun oma ainutkertainen henki? Puhuivatko seinät? Vaikka itse, enkä suinkaan yksin, kapinoin tätä henkeä, opettajia, koulua vastaan keväällä 1968, sieltä ulos kirjoittaessani, täytyy tunnustaa, että eivät ne seinät ihan mykkiä meillekään olleet.

Taisin kysyä Zieheltä, olisiko tämä koulu onnistunut säilyttämään auransa. Ziehe ei viisaasti vastannut, hymyili vain.

Luulen kuitenkin, että lyseon nykyisetkin oppilaat ja opettajat saavat ponnistuksilleen tukea ja työhönsä iloa siitä, että tuo vanha, tyylikkäästi entisöity rakennus ei esineenäkään ole steriili ja merkityksetön, vaan haastaa parhaassa tapauksessa läpi elämän jatkuvaan dialogiin.