Adressi kristillisten arvojen ja uskonnonopetuksen puolesta

Suomessa on olevinaan uskonnonvapaus. Se ei kuitenkaan toteudu, sillä lapset asetetaan johonkin muottiin heiltä kysymättä. Vettä ja risti otsaan ja uskonnontunneille kuuntelemaan sitä kuinka jumala loi taivaan ja maan ja sitä rataa.

Itse en pienenä lapsena osannut lainkaan kyseenalaistaa sitä rouva opettajan tarinaa jumalasta. Opettaja oli auktoriteetti, hän tietää, hän puhuu totta. Katkeruus on ollut kova siitä lähtien kun oma järki alkoi toimia, ja tajusin että meikäläistä on kusetettu vuosikausia. Tämä nakertaa koko koululaitoksen uskottavuutta. Lapselle voi tulla mieleen, että jos kerta uskonnonopettaja saa kertoa ihan millaista satua tahansa, niin voinko luottaa siihenkään, mitä matikanopettaja kertoo?

Uskonnonopetuksen pitäisi olla luonteeltaan yleissivistävää. Kerrotaan erilaisista uskonnoista, niiden historiasta, niihin kuuluvista perinteistä. Ehkä sen todella voisi siirtää osaksi historianopetusta. Kenties jonain kauniina päivänä sellaiset kuriositeetit kuten "joskus uskottiin, että maailma on litteä" ja "joskus uskottiin, että maailman on luonut parrakas ukkeli pilven päällä" voitaisiin kertoa samalla oppitunnilla.