Vaasan musiikkiluokkien puolesta

Muutama kysymys edeltäviin kirjoituksiin viitaten:

- jos Vaasan musiikkiluokat ovat hyvin pian historiaa Riva Käräjämäen lähdettyä ja György Kadarin mahdollisesti joutuessa lähtemään, eikö silloin musiikkiluokkatoiminta olisi kokenut saman kohtalon kyseisten opettajien jäädessä lähivuosina eläkkeelle joka tapauksessa?

- olisiko hyvä ensin saada selville, mistä on kyse ja sen jälkeen mahdollisen oikeusmurhan tai ajojahdin ollessa kyseessä ryhtyä puolustamaan väärin kohdeltua opettajaa? Nyt täällä puolustetaan henkilön ammattitaitoa, persoonaa, metodeja ja toimintaa varsin hyökkääväänkin sävyyn ilman, että kellään tuntuu asiasta olevan tarkempaa tietoa. Tätä kirjoittaessani allekirjoituksia on adressissa 347. Oletan, että lähes samalla määrällä allekirjoittaneita ei ole minkäänlaista tarkempaa tietoa siitä, mistä György Kadaria tarkasti ottaen on pyydetty kuultavaksi ja mistä asioista häntä on huomautettu. Näistä asioista ei oletettavasti ole tietoa myöskään vielä 16.4. mielenosoituksessa. Sekä Kadarin, opetusviraston että lopullisen päätöksen reiluudenkin etu on, että asia ratkaistaan asiaperustein ilman asiasta tietämättömien keuhkoamista - puolesta tai vastaan.

- onko mahdollista, että kohdat "toistuviin syytöstilaisuuksiin" sekä "oppilaiden epäasiallinen kohtelu" sisältävät sen, että asia on ollut tapetilla pidempään ja useammalta taholta, mutta tietyille asioille (joista emme edelleenkään tiedä tarpeeksi) ei ole löydetty tai haluttu löytää ratkaisua tai muutosta?

- valtaosalle György Kadar on varmasti ollut reilu ja tasapuolinen opettaja. Ammattitaidostahan koko jupakassa ei ole ollut kysekään. Aiemmin joku kirjoitti hoitovirhevertauksesta ja jatkan seuraavalla kysymyksellä: Jos sairaalassa työskentelisi erittäin arvostettu ja ammattitaitoinen lääketieteen tohtori, joka olisi vuonna -84 kuitenkin jollain tavalla vahingoittanut potilastaan (pyydän saada muistuttaa, että tämä on nyt vertaus, joten älkää tarttuko sanaan "vahingoittaa" liian tiukasti) ja sama olisi toistunut toisen potilaan kohdalla vuonna -92, kolmannen kohdalla vuonna -99 ja neljännen kohdalla vuonna -05. Tämän tullessa ilmi lääkärin muut potilaat alkaisivat heti huutaa, ettei tämä ole mahdollista, sillä heitä lääkäri on hoitanut erinomaisesti. Vähentäisikö tämä noiden neljän kipuja tai poistaisi heiltä oikeuden tuntea sitä? Saisivatko nuo neljä tehdä silti ilmoituksen omalle kohdalleen osuneesta hoitovirheestä? Saisivatko he jälkeenpäin vihat niskaansa enemmistöltä, jota lääkäri oli hoitanut hyvin? Ja entä jos tällaisia potilaita olisikin enemmän, uskaltaisivatko sellaiset potilaat edes ilmoittautua leimautumisen pelossa, mikäli käytävä keskustelu enemmistön taholta leimaisi heidät jo valmiiksi luulosairaiksi tai käytöshäiriöisiksi?

- paluu vertauskuvista tähän maailmaan... Voisiko olla mahdollista, että jokaisen sukupolven mielestä nuorempi sukupolvi on röyhkeää eikä tottele kuria? On hyvä muistaa, että nyt puhutaan ala-asteikäisistä, eli lapsista. Lapset voivat olla hankalia, vilkkaita tai jopa villejä. Silti varsinkin ala-asteella lasten ymmärtäminen ja kasvattaminen pienistä ihmisistä hieman isommiksi ja viisaammiksi on tasokkaita taiteellisia suorituksiakin tärkempää. Joidenkin kohdalla nämä asiat kulkevat käsikädessä, mutta toiset saattaisivat tavita hieman enemmän ymmärtämystä ja aikaa.

- voisiko olla mahdollista käydä keskustelu musiikkiluokkien menestyksestä, opetuksen tasosta ja tulevaisuudesta jollain muulla foorumilla, sillä edelleen kyse on yhdestä ja ainoasta asiasta: mahdollisesta oppilaiden epäasiallisesta kohtelusta ja kiusaamisesta ja tämän asian selvittämisestä. Jos näin ikävästi todetaan olleen, taiteelliset saavutukset ja opetuksen taso eivät tuohon vaikuta. Jos taas opetusvirasto on syyllistynyt systemaattiseen ajojahtiin, keskustelu yllämainituista asioista kannattanee silti käydä jollain muulla foorumilla kuin tällä sivustolla, jossa kommenttien välissä esitellään ihmeellisiä 28 kilon laihdutustuloksia ja ennen ja jälkeen -kuvia.

En siis halua ristiinnaulita (sic) ketään ilman riittäviä tietoja nykyhetkestä, kuten en myöskään ymmärrä käynnissä olevaa puolustushyökkäystä, kun puolustettavan mahdollisten tekojen yksityiskohdat eivät ole tiedossa. Muotoilen siis asian näin: valvoin toissayönä useamman tunnin ja olen jopa itkeä tirauttanut hieman. Olen mies, en tietääkseni yliherkkä tai luonnehäiriöinen. Tämä tuokoon minun näkökulmani keskusteluun. Tiedän nyt käynnissä olevasta prosessista yhtä vähän kuin muutkin tänne kirjoittavat. Joitain muistoja omalta musiikkiluokka-ajaltani tämä keskustelu on kuitenkin nostanut pintaan ja valitettavasti niitä ei ole omalla kohdallani aika kullannut.

Toivotan voimia niille, joilla on paha mieli. Toivon, että ketään ei lyödä eikä leimata etu- eikä jälkikäteen ja että ne joilla on jotain sanottavaa - puolesta tai vastaan - uskaltavat sen ilmaista, kunhan riittävästi tietoa sanottavan pohjaksi on. Nyt keskustelu valitettavasti polveilee epäolennaisesta yksityiskohdasta toiseen.