Tervalammen kuntoutuskeskusta päihdeongelmaisille ei saa sulkea.

Astelin heinäkuun lopussa 2010 Tervalammelle ensimmäistä kertaa hoitoon väsyneenä, rikkinäisenä ja häpeissäni. Nainen 41 v, jolla oli ollut avaimet lähes kaikkeen mitä elämältään oli toivonut. Takana oli 7 vuorokautta taas katkolla Töölössä. Siihen asti olin ajatellut, että ne vankilamaiset olosuhteet ja ruokoton kohtelu henkilökunnan taholta kuuluivat rangaistukseeni. Rangaistukseeni sairaudestani. Jostain kuitenkin kumpusi halu oppia elämään sairauden kanssa niin hyvin kuin mahdollista. Olin jo hakenut apua erilaisista avotoimenpiteistä vsta 2006. Osittain motivoituneena, mutta laihoin tuloksin.

Päätin, että nyt oli aika ryhtyä tositoimiin. Tervalampi oli reseptini, jonka sain A Klinikalta.

Ensimmäinen päivä on yksityiskohdiltaan kadonnut muististani. Kuitenkin tunteet, joita koin, palautuvat mieleeni tämän tästä. Voiko olla mahdollista, että minä, virheellinen, saan tilaisuuden kuntoutukseen kartanomiljöössä maalla? Rauha, hiljaisuus. Hyväksyvä ilmapiiri. Jo silloin pääsin jyvälle siitä, että nyt olin oikeassa paikassa rikkinaisen mieleni kanssa. Nyt sain ensimmäistä kertaa pilkahduksen siitä, että toipua ehkä voisi. Ja turva....turva siitä, että tämä ilmapiiri ympäröisi minua 24 tuntia vuorokaudessa ainakin seuraavan kuukauden ajan. Onnellisena tästä, matkapuhelimesta ja tietokoneesta ja niiden tuomista yhteyksistä ikävistä asioista muistuttavaan arkeen, tuli minulle toisarvoisia.

Olin asiantuntijoiden ympäröimänä, saatoin rauhoittua. Olin samanlaisten ihmisten ympäröimänä; silloin en tiennyt miten pitkälle tuo verkosto kantaisi.

Vain ja ainoastaan mielen täyttänyt aikalisä arjesta saattoi mahdollistaa sen, että en vain vastaanottanut annettuja apukeinoja ja -mietteitä. Nyt mielessäni oli tilaa aloittaa näiden työstäminen.

Käytyäni läpi kuuden viikon kuntoutusosuuden ymmärsin, että tämä ei riitä. Ei ollenkaan. Sain lisäaikaa 2 viikkoa. Sillähetkellä nekin lisäviikot olivat ratkaisevia. Konkreettisesti olin taitavan ohjaajani kanssa pystynyt nimeämään kaksi asiaa, jotka elinpiirissäni piti muuttaa. Ensimmäistä kertaa uskalsin tämän analyysin tehdä.

Opin sekä ammattilaisilta että vertaisilta miten tietoa jatkokuntoutuksesta etsitään. En ollut tiennyt puolistakaan tarjolla olevista mahdollisuuksista. Sekä yhteisön toimissa että - pakko sanoa, koska on totta - tupakkapaikalla minunlaisieni keskuudessa ymmärsin, että olen aloittamassa opin tietä. Opin tietä parempaan elämäntapaan. Kukaan siis ei tule kaatamaan minuun kuntoutusliuosta. Minun tulee itse toimia aktiivisesti - opiskella! Toimintakyky; se pitää ensin varmistaa ja sitä pitää ylläpitää, jotta osaa opiskella tätä sairautta. Tervalammella sain uskoa siihen, että pystyn toimimaan.

Tällaista "state of mind" -tilaa en olisi voinut saavuttaa ilman irtiottoa kotiympäristöstä. Kerrankin minulla oli lupa miettiä itseäni vaikka vuorokauden ympäri. Minulla oli myös lupa olla vastaamatta puhelimeen. Minulla oli myös lupa katsella tuntikausia Kaislan ikkunasta avautuvaa luonnon taideteosta ja pysähtyä. Minulla? Ehkä joskus vielä uskoisin täysin sen, että en ole tuhoontuomittu virheellinen.

Vertaistukiverkosto on kantanut aina näin pitkälle. Tänäänkin luottoystäväni ovat niitä, joihin Tervalammella olen tutustunut. Olen osa n 100 kuntoutujan yhteisöä, joka sähköisesti pitää toisiinsa yhteyttä tiiviisti, jopa päivittäin. Tässä yhteisössä ei juurikaan ole salaisuuksia. Outoa minulle, joka olin ennen vuotta 2010 käyttänyt kaiken liikenevän energian kulissien ylläpitämiseen.

Avotoimepiteet kunniaan. Mutta vasta kun kuntoutujalla on ollut mahdollisuus löytää edes alkupää toipumisuskosta. Eikä koskaan ennen kuin kuntoutujan toimintakyky on palautettu. Muussa tapauksessa avotoimenpiteet valuvat kaivoon kuin sadevesi. Näin minun kohdallani.

Olen edelleen opintiellä. "Tervalampi-instituutista" on minulla kuitenkin ansaittuna hyvät arvosanat ja paljon, paljon eväitä repussa. Tie raittiuteen ja uuteen elämäntapaan on pitkä ja mutkainen. Parempaa alkua sille en olisi voinut saada. Kiitos Tervis, kiitos Kaisla!

Harva meistä onnistuu kerralla. Ja kukaan ei saa tutkintoa kokonaan suoritettua muutamissa viikossa. Tämä tutkinto on paljon vaativampi.